Vuoden 2021 koronakesä oli muistini kuumin ja aurinkoisin!

Täytyy myöntää, että olin heinäkuisen kesäkahvilani jälkeen tosi väsynyt. 

• En moiti kiireitä, enkä vilkasta asiakaskesää. Syynä varmasti oli kuumuus ja koronarokotteet, jotka saivat minut jopa sammumaan iltapäivälevolle. Hyvillä mielin muistelen kuitenkin kesää kahvilassani; kauniita lauluhetkiä, soittohetkiä, runohetkiä ja tanssihetkiä. Ja ennen kaikkea niitä keskusteluja, joita ehdin käydä asiakkaitteni kanssa löyhähtelevän vaahteran varjossa puutarhapöydän ääressä. Sain ruusulahjojakin! Ja muutenkin ruusukokoelmani sen kuin kasvaa! Seitsemän uutta lajikettä keväällä istutin.

Niina ja Tiina laulavat kesäisiä kansanlauluja

Vasemmalla Merenhelmet ja oikealla Seija lausumassa runojaan

Vieraita Kokkolasta

Talvikin meni mukavasti. Ruusut nukkuivat lumen alla, eivätkä jäniksetkään tarhaani häirinneet. Luulen, että Ruusu-kissalla on mukava homma pelotella ja ajaa niitä takaa, koska tässä niitä ei ole näkynyt. Toisin on naapurin pihalla. En ole menettänyt mitään pensasruusua enkä muutakaan. Ruukkuruusuista piti sanoa hyvästit Pirkon ruusulle, ei voi mitään, mutta muut ruukkuruusut komeilevat kyllä. Kirja kertoo siis subjektiivisuuden voimalla omista kokemuksistani ruusujen kanssa ja tutkimuksista niiden historiasta V-vyöhykkeellä.

Vasemmalla köynnösruusu Flammentanz ja oikealla pensasruusu Ilo

Vasemmalla ruukku- eli patioruusu Tom Tom ja oikealla Paimion keltaruusu

Yleensäkin kaikki kukkivat, myös luonnon kasvit, olivat ylenpalttisessa kukinnassa. Helteen vuoksi kukinnot sitten lopahtivatkin aika pian. Nyt elokuussa tosin tarhakurttulajikkeet tekevät koko ajan nuppuja ja kukkivat vielä pitkään syksylle. Hauska nähdä kauniit kiulukat ja kukat samassa pensaassa!

Valitettavaa on blogisivua "Ruusujen aukeamisajankohdat", mitä olen päivittänyt, on niin runsas, että sivu ei jaksa avata itseään, hyvin hitaasti. Joten päivittämisen näin liian työläältä.

Kahvila-aittani ja kirppisaittani haittana olivat suuret ampiaispesät. Nyt kun noita pörriäisiä ei joka puolella maailmaa olekaan tarpeeksi, niiden arvo on noussut. Joten en niitä hävittänytkään. Tosin ne kakkivat sellaisia mustien siementen näköisiä papanoita ja ovat sotkineet aittani. Odotan niiden talvilepoon ryhtymistä, jotta voin siivota aittani. Toisaalta aitassa ei ole ollut korona-aikana hyvä istuakaan (kuumakin se on ollut), joten olen tarjoillut kahvin ulos.

Mitä uutta oli kesässäni 2021? No ainakin upea tomaattimökkini. Ahersinkin tiiviisti taimi-istutusten kanssa ja kuljin aamua iltaa mökin ja terassin väliä koko kesän. Sittemmin olenkin nauttinut makeista kurkuista ja tomaateista. Mukava siellä oli kevään taimiakin hoitopöydällä istutella.

Toinen uusia asia on ollut Ruusutarhani tarinoita, upea teos, jota koronatalven aikana väsäilin. Sitä olen kahvilassani myynyt. Sitä on myynnissä myös Langin Kauppahuoneella ja Kuutos-tiimillä Raahen Aseman tiloissa. Sitä löytyy myös kirjastoista ja nettisivuilta. Se on kuin arvon kohotus mieheni Einon rakentamalle ruusutarhalle, kaikille 120 ruusulajikkeelleni ja kasvattajalle itselle! 

Kaunis ohrapelto on tuleentumassa ruusutarhan takana. Sitä nyt katselen tupani ikkunasta ja mietin kesäkahvilani tulevaa 10. vuotta. Olen luvannut sitä vielä ensi kesänä pitää. Toivotaan siitä koronasta tervettä kesää, aurinkoista, mutta ei niin kuumaa! 

Hyvää syksyä kaikille lukoijoilleni! Ruusumuori Leila