Kahvila sulkeutuu pariksi viikoksi ja avaa ovensa jälleen sunnuntaina 14.7.
Toivon vieraita silloin jälleen tervetulleeksi!
RUUSUMUORIN KESÄKAHVILA on suljettu. Toki ystävät ja tuttavat ovat edelleen tervetulleita käymään ja ruusujakin katsomaan. Mutta palveluni lopetan vuodesta 2024. Viimeiset blogisivuni olen täyttänyt kiitoksista ja muistoista. Motto siinä, että 'ei kukaan ihminen ole mitään yksin'. Muistelokuvista huomaa, miten paljon minua on tuettu ja autettu! Kiitos kaikille! Ruusumuori, Leila Kastelli 0504492041
perjantai 28. kesäkuuta 2013
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Juhannussunnuntaina pelimannimusiikkia!
Samoin lupasivat lähiseudun pelimannit saapua sitä sulostuttamaan! Kuten tekivät viime kesänäkin heinäkuussa. Kaunis kesäinen päivä, pääskysten kirmailu, kukkien loisto ja suomalainen musiikki käyvät yhteen. (Vaihdan tähän uudet kuvat viime kesäseltä. Kaunis oli tuokio! Kiitos pelimanneille!)
Viime kesänä tuli laulajia myös mukaan! Heitä toivon nytkin tervetulleeksi!
Ja mitä olisi musiikki ja laulu ilman kuulijoita? Pihalla on useita pöytiä ja paikkoja istahtaa ja nauttia kesäisistä sävelmistä kahvikupposen äärellä.
Lisäksi haluaisin kertoa, että Ruusumuorin Kesäkahvilassa on esillä selonteot suunnitelluista tuulivoimaloista Linnalanperän ympärille oleville kummuille. Myllyjähän tulisi tännekin yhteensä 30! Se on mielestäni aivan liian paljon. En vastusta tuulivoimaloita yleensä, mutta nyt tuntuu kuin minut piiritettäisiin ja tukahdutettaisiin ja kaunis luonto ja kulttuurimaisemat tuhottaisiin! Kaikki se mitä arvostan asumisessa täällä, revittäisiin rikki. Siksi kahvilassani on esillä Sampo Kastellin esille tuoma kritiikki tälle ja adressi, johon on kertynyt jo paljon nimiä ja lisää toivotaan. Mukana on myös Anu Rainela-Lankisen (Ursa) selonteko Jätinkirkkojen arvosta. Tulkaa tukemaan nimellänne Raahen vielä positiivisesti hiljaisen, mutta yhteisöllisesti voimakkaan kylän kaunista ilmapiiriä kuin myös luonnon ja kulttuurin rikkautta.
Ruusumuori kutsuu...
Ps. Kiitos kaikille kahvilassa vieraileville! Jokainen toi muassaan lisää aurinkoa ja lämpöä. Soititte ja lauloitte kauniisti!
Ps. Kiitos kaikille kahvilassa vieraileville! Jokainen toi muassaan lisää aurinkoa ja lämpöä. Soititte ja lauloitte kauniisti!
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Mitä löytyy kirppisaitasta?
Ruusumuorin Kirppisaitta on saanut sähköt, joten näkyvyys ikkunattomassa aitassa on nyt parempi ja kaikkea voi katsella rauhallisesti. Mutta mitä siellä oikein on? Ja mistä?
Tämä talo on 65 vuotta vanha ja taloon jo aikoinaan siirtyi isännän mukana kaikkea vanhaa. Joten nyt kun pikku hiljaa siivoilen näitä nurkkiani ja ulkorakennuksia, sieltä löytyy monenmoista, jota nyt siirtelen kirppisaitan suojaan. Tosin itsellenikin on kertynyt kaikenlaista, josta raskin luopua. Samoin pojilleni.
Kirppisaitan ovi on auki silloin, kun emäntäkin on kotona. Joten sinne voi päästä kurkistamaan kahvila-ajankin ulkopuolelle.
Ulkona on jo tervehtimässä vanhan mattopuiden osia.
Silloin etsittiin metsästä luonnonväärää puuta, josta rakennettiin nuo kannatinpuut.
Valitettavasti kaikki osat noista mattopuista eivät ole tallella.
Esillä on myös CD-kasetteja. Palapelit, jotka on hyvin säilytettyjä, on myös mukava puuha kesämökille huonompina päivinä. Kirjoja löytyy joka makuun, vanhasta Rexin sarjasta aivan uusiin. Dekkareista romantiikkaan ja siltä väliltä.
Vanhat nahkasaappaat voisivat olla mukava näky jonkin puutarhassa. Alumiiniesineitä sinne löytyy myös sekä lasiesineitä.
Vanhat punaiset puusukset ovat kauniit, ja festarilaseja on laatikollinen pojan aikoinaan kerääminä.
Posliiniesineistä voi valkata tarpeellisia ja keräyskuppejakin. Lasten leluja on vielä joitakin.
Silkkihepeneitäkin löytyy kirjahyllyn alta muovilaatikosta...
Naapuri on joskus huutokaupasta huutanut tällaisia rannalle sopivia lasten aurinkotuolejal
Palttootakin löytyy, työtakkeja ja muuta mukavaa vaatteiden joukosta. Ja monenlaista muutakin tavaraa.
Tervetuloa kurkistamaan!
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Se taide, mikä tulee syliisi ja joutuu usein roskiin...vai joutuuko?
Me emme aina näe kaikkea. Olemme sokeita useille asioille. Ja siksi moni asia menee ohitsemme sitä koskaan tiedostamatta enempää.
Postikortit. Luemme ystävän tervehdyksen. Se hetken lämmittää. Mutta huomaammeko kortin taidesisältöä enempää? Yhtä korttia taiteilija on ehkä suunnitellut monta päivää, tehnyt ja parannellut monta kertaa ja on onnessaan, jos on saanut sen painetuksi, kulkemaan maailmalle ja ilahduttamaan ihmisten mieliä. Samalla kortti on taideteos, teos, jota monistetaan kaikkien käyttöön.
Muistan kolme-neljävuotiaasta erästä surkeaa näkyä ja itkin pitkään ja hartaasti. Näin tätini laittavan pesään postikortteja! Liekit nuolivat jotakin, joka minulle oli arvokasta ja kaunista. Ihmeelliset kortit! Silloin ei lapsilla ollut moniakaan leikkikaluja. Kortti ja kuva olivat minulle tärkeitä. En ole koskaan itse raskinut laittaa postikortteja roskiin, ja niinpä niitä on kertynyt vintille monta laatikkoa.
Tämä Pitkärannan kortti on eräs Paulan suosikki lintuaiheineen. |
Naapurini Paula Koppinen kerää myös postikortteja. Ne eivät ole kasoissa laatikoissa kuten minulla, vaan ne ovat kansioissa somassa järjestyksessä tekijöiden mukaan, jopa ilmestymisvuosijärjestyksessä. Ja Paula tietää niistä paljon. Hän tietää korttien tekijöistä, heidän taiteestaan ja heidän elämästään. Hän on jopa tavannut niiden tekijöitä, kuten Marja-Liisa Pitkärannan. Paula ei toki kerää kaikkia kortteja, vaan hän on erikoistunut joihinkin tekijöihin ja joihinkin kuva-aiheisiin.
Eräs Paulan lempiaiheista on hevonen. Tässä ruotsalainen tekijä Erik Forsman. |
Nyt sunnuntaina 16.6 klo 14-17 hän tulee kansioineen kahvila-aittaani näyttämään kansioitaan (osan niistä) ja kertomaan niistä. Toivon, että asiasta kiinnostuneet ovat nähneet ilmoituksen Raahen Seudussa ja tulevat tänne Linnalanperälle niitä ihailemaan. Muun muassa hänellä on mukanaan Marja-Liisa Pitkärannan, Jaana Aallon ja ruotsalaisen Las Carlsonin tuotantoa. Hän ottaa mukaan myös hevosaiheisen kansion, johon hän kerran innostui.
Paula ei kerro, mistä kortit ovat tulleet ja keneltä, vaan ehkä juuri sen mitä kautta hän on löytänyt kortteja, mikä niissä häntä kiinnostaa ja herättelee hänen kauneudentajuaan. Kortti on pieni, mutta se voi kertoa niin paljon ja se voi olla niin herkän kaunis tai hauska.
Kahvila-aittani on todettu usein myös tarinoiden aitaksi. Tulkaa katsomaan, kuulemaan ja kertomaan omista korttikiinnostuksistanne. Ei haittaa, vaikka toisitte omia aarrealbumeita mukananne. Aittaan mahtuu noin parikymmentä henkilöä kerralla. Nyt ei haittaa vaikka sataa vettäkin ja on kylmä. Olen saanut sähköt aittaani, joten voin pitää siellä jopa lämmitystä päällä.
Jos on aurinkoista, voi kurkistaa puutarhaanikin. Siellä pienistä ruusupensaista on suuri osa silloin täydessä kukassaan.
Rosa altaica, melkein yhtä pieni ja nätti kuin postikortti! |
Tervetuloa!
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Runotkin puhkeavat kukkaan!
Jossakin blogissani on pieni maininta runoilija-kirjailija Kerttu Kastellin pihapiiristä (kartta), mutta nyt on oiva tilanne kertoa tästä enemmän nyt, kun vietämme huomenna runosunnuntaita Ruusumuorin Kesäkahvilassa.
Siellä Aunimarjut Kari ei kuitenkaan lue nyt Kertun runoja (vielä) vaan omiaan. Mutta samassa Raahen Runoseurassa ovat molemmat lausumistaan kasvattaneet. Auni on lausumassa runojaan su 9.6 klo 14 ja klo 15. Toivon, että kuulijat tulisivat vähän aikaisemmin, joten ehdin tarjoilla kupposen kahvia siihen mukaan ennen tilaisuutta. Runoilija itse päättää, lausuuko runoja puutarhassa vai missä. Ja luonto viimeistään päättää, liittyykö runojen taustamusiikkiin aitan katolla oleva sateen ropina vai auringonpaiste lintujen säestyksellä.
Samana päivänä voisivat runojen ystävät tehdä myös toivioretken Kerttu Kastellin pihamaalle ja löytää se tunnelma, joka inspiroi runoilijaa luomaan kauniita ajatuksiaan paperille raskaan maatyön ja kolmen villin pojan kasvattamisen lomassa. Talo on alunperin sekä Kerttu Kastellin että omani aviomiesten sekä kahden tyttären synnyinkoti Myllysaari, heidän isänsä rakentama. Siihen Niilo toi Kertun tutustuessaan häneen rintamalla lottatyttönä ja siinä hän asui melkein viimeisiin vuosiinsa saakka, kunnes oli pakko hakea helpompaa olotilaa Hopeataurista.
Siis tämä Kastellinperä, suomeksi Linnalanperä, on myös runoilijaperää! Täällä sykkii runosuoni muissakin taloissa (mm. Raakel Pistemaa). Jos ei runomuodossa niin ainakin luovassa kekseliäisyydessä ja inspiraatioissa on täällä voimaa.
Tervetuloa kokemaan tätä!
"Opetan lapsille tuleentuneen pellon laidalla jyvän tarinan.
Kerron kylväjän osan ja auringon ja maan ja sateen tehtävät.
Kerron myös ihmisen osan vehnänjyvän kaltaisen joka maahan peitetään.
He katsovat minua pitkään eivätkä kysy enää mitään.
Se on niin vaikea ja selkeä samalle kertaa aivan kuten maa ja taivaskin kaukana toisistaan
ja silti lähellä."
Kerttu Kastelli (Talot merelle Kallellaan - antologia 1983)
Kiitos Aunimarjutille kauniista hetkestä aittakahvilassani!
Tässä Aunimarjutin viimeisin runokirja! Kirjakaupassa saatavilla.
Aunimarjut Facebookissa:
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Jotakin uutta!
Monta uutta asiaa kaavailin kesäksi kahvilani ympäristöön. Jotakin siihen syntyikin. Monta pientä ja näkyvämpääkin seikkaa.
Sain uuden pation aittakahvilani läntiselle seinustalle ja kamala nokkos- ja vuohenjuuripusikko siitä on häipynyt. Muutenkin ympäristö on siistiytynyt viime kesäisen taloremontin jäljiltä.
Pellon laidassa sempramännyn varjossa on leppäkerttupöytä koivujakkaroineen. Tähän käytin vanhat leppäpuut, löytämiäni kivilaattoja ja vanhan paisuntakattilan. Ympärillä on kohoamassa kultapallo ja pallo-ohdake ja muutakin kukkaa. Siinäkin voi nauttia kahvit ja katsella maisemaa vähän eri suuntaan. Tämä rakennelma on ihan Ruusumuorin käsityötä. Kun taas patiossa ja alhaalla olevan riukuaidan teossa muorin voimat ja tiedot loppuivat ja tarvittiin miehisempää apuvoimaa.
Joka tapauksessa aita tuli valmiiksi ennen kuin ritarinkukat ehtivät kaksimetrisiksi. Tuen ne kasvulleen tarvitsevatkin. Aidan teossa on käytetty vanhoja kauniita heinäseipäitä.
Ruusupensaat ovat komistuneet ja nuppuja täynnä. Luulen että useimmat niistä ovat jo täydessä kukassa juhannuksena. Ja useimmat kesäkukat ovat juuri puhkeamassa kukkaan! Aivan liian pian!
Ruusupensaat ovat komistuneet ja nuppuja täynnä. Luulen että useimmat niistä ovat jo täydessä kukassa juhannuksena. Ja useimmat kesäkukat ovat juuri puhkeamassa kukkaan! Aivan liian pian!
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Kirppisaitta avaa ovensa huomenna 2.6 sekä kahvila!
Toinen aitta on kunnostettu nyt kirpparia varten ja poikani on syynännyt aika tarkasti mitä sinne laitetaan ja mitä ei! Ja kaikenlaista vanhaa ja mielenkiintoista sinne on löytynytkin vinteiltä ja vanhoista varastoista. Kannattaa tulla katsomaan! On videoita ja musiikkia jne.
Komea poikani siellä huomenna niitä esittelee!
Tietenkin toivon, että pihaan ilmeistyisi muitakin kirppispöytiä kyläläisiltä. Mutta aurinkoa ja kuivaa säätä siihen tarvitaan! Toivon meille kaikille mukavaa päivää!
Tervetuloa!
toivottaa kurkkaamaan ja juomaan pannukahvia ja maiskuttamaan tuoretta ruusupullaa!
Ruusumuori
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)