Hikoiltu on, joka askeleella; pullataikinan äärellä, kalusteita kantaessa, ruohonleikkurin ja trimmerin kanssa ja muutenkin kulkiessa aitan ja tuvan väliä. Aittakahvila oli kuin pätsi, luokseen kutsumaton. Ampiaisetkin rakensivat sinne suuren pesänsä, jota halusin kunnioittaa. Koronakesänä ei ollutkaan tarpeen ahtautua pieneen tilaan, joten tarjoilin mielelläni asiakkaille ulos puutarhaan kahvit. Siellä on ollut tilaa istua varjoisissakin paikoissa.
On kuunneltu kauniita kansanlauluja ja runoja sinisen taivaan alla. Suuri kiitos heille! Kuin myös kiitos kaikille kuulijoille ja istujille! Olen viettänyt henkisesti rikkaita hetkiä. Olen myös nauttinut siitä, kun olen huomannut ihmisten viipyvän ja viihtyvän hiljaisesti nauttien maaseudun rauhasta. Olen saanut jakaa jotakin myös ruusujen kauneudesta, siitähän yksinäisenä tukehtuisin.
Nyt sunnuntaina 1.8. on kahvilani viimeinen aukiolopäivä. Itämaiset naiset (Merenhelmet) ovat harjoitelleet tanssejaan tullakseen tanssimaan pihamaalleni ja kansanmusiikkiakin on luvassa. Ohjelma alkaa kello 14.00. Kaikki riippuu nyt vain sääolosuhteista, kun ennustavat tämän kuuman kesän auringonpaisteen loppuvan. Sinä päivänä puutarha ja kahvila on auki 12.00 - 17.00.
Kuvat kertovat:
