Ihminen arvostaa yleensä sitä missä hänen on hyvä olla.
Olen joutunut tämän kevään aikana miettimään paljon sitä mitä arvostan ja miksi.
Arvostan todella kotiani siksi, että minun on ollut hyvä siinä olla. Se hyvä ei ole pelkkä koti, vaan myös ympäristö, hyvät naapurit, laajat metsät, kaunis maalaiskulttuurimiljöö ja hiljaisuus. Korostankin mielelläni tuota hiljaisuutta, sillä jos puhun Raahen kaupungin 'hiljaisimmasta kylästä', tarkoitan sillä sitä, että mikään meteli ei yllä tänne eikä mikään vilkasliikenteinen tie ohita tai halkaise kylää.
Arvostan myös historiaa, jota löytyy lähiympäristöstä kivikauden ajoilta vielä tuttuun maataloushistoriaan saakka.
Arvostan siellä myös turvallisuutta ja puhtautta. Voin huoleti käyttää luonnon antimia.
Kahvilavierailleni tässä pihapiirissä minulla on tarjota mielestäni paljon, jos voin tarjota luonnonrauhaa, maalaiselämää ja virikkeellistä ympäristöä. Virikkeellisyydellä tarkoitan taas sitä, että puutarhassani voi kulkea, viettää aikaa, tehdä retki metsään historiallisille Kastellin Linnaraunioille ja lapinraunioille, kulkea polkua tai kyläraittia ja tutustua vanhoihin pihapiireihin.
Arvomaailmani uhkaksi ovat nyt tulleet tuulivoimalat. Ne tulevat aivan liian lähelle kyläasutusta! Liian lähelle luontoa, missä on vielä eläinlajirikkautta purotaimenesta haukkoihin ja petonisäkkäisiin asti.
En ole ainoa tässä kylällä, jolla on samat arvot. Onneksi samat arvot löytyvät laajemmalti muiltakin tahoilta.
Sanomalehti Raahen Seudussa on paljonkin kirjoituksia aiheesta:
http://www.raahenseutu.fi/Uutiset/1194807634046/artikkeli/muinaisjaanne+on+kukkulan+kunkku.html
Tässä esittää Metsänkutsun kylän kansantaiteilija Aila Nikola
Tässä esittää Metsänkutsun kylän kansantaiteilija Aila Nikola
Kommentit olisivat tervetulleita tälle sivulle!