lauantai 27. tammikuuta 2024

Vuosi 2020 muistoissa ja kiitoksissa

Ahkeroin jälleen kahvilani ja ruusutarhani kanssa. Pojan kanssa kannettiin vanha sivustavedettävä sänky karjakeittiöstä pihalle. Putsasin ja rappasin sitä, mutta en maalannut. Sallin ajan värin ja patinan kantavan vanhoja muistojaan. Kuinkahan moni on siinä nukkunut? Hyvin se sopi kahvilahuoneeseeni. Pesin kahvilan matot kauniina alkukesän päivinä, jolloin ne kuivuivat hyvin. Vanhoja perennapenkkejä raivatessa hajoitin turppaita taimi-istutuksiksi ja myytäviksi. Kesän aikana ne kummasti katosivat. Uusi ruusuporttikin tehtiin naapurin Paulan kanssa vanhoista patjanpohjista ja heinäseipäistä. Polulla pääsi nyt mukavammin läpi kulkemaan. 


Näin aloitin taas kahvilatoimintani. Ja siitä tulikin ikimuistoinen. Ruusutarhani ja pieni kahvila-toimintani oli huomattu. Viherpiha-lehti oli tehnyt pihastani ja itse Ruusumuorista mukavan jutun lehteen. Minua kysyttiin jopa kansikuvatytöksi, oli kuulemma niin hyvän kuvan valokuvaaja ottanut. Mikäpä siinä, Onni-ruusu taustalla komeili mukavasti kuvassa. 


Suuri ja upea kunnianosoitus oli se, kun minut valittiin vuoden 2020 Raahen Fiaksi. Kummallinen juhla se olikin, sillä juhlissa ei ollut yhtään yleisöä koronan vuoksi, mutta se filmattiin nettiin ja muistaakseni sitä voitiin katsoa Amerikoissa saakka. Outoa se kuitenkin oli, lausua kiitospuhe tyhjälle salille. Mutta tulipahan tuollainenkin koettua. Siinä yhteydessä oli sitten lehtihaastattelua ja onnitteluja. Merenhelmet-ystäväni tulivat joukolla onnittelemaan. Ja pari kuoharipulloakin tyhjennettiin. Olihan se pientä hulinaa!


Muutenkin se oli mielenkiintoinen kesä. Vaikka korona piti tyhjinä monia ravintoloita, kahviloita ja tilaisuuksia peruttiin, niin puutarhassani mahtui istumaan ja vapaasti hengittelemään. En kuullut, että kukaan olisi saanut tartuntaa tästä, en itse ainakaan. Jotkut ajoivat etelästä Norjaan saakka retkeilemään, jossa raja ei ollut suljettu ja pysähtyivät matkan varrella kahvilassani. Joten työtä riitti! Pihalla viihdyttivät hanuristitytöt yleisöä ja jälleen tanssittiin itämaisittain! Syksymmällä kävi Anja-ystäväkin minua tervehtimässä ja ruusuja katsasamassa Tiina-tyttärensä kanssa.



Olen onnellinen, tyytyväinen ja koko sydämestäni kiitollinen!