tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kesän ihana juhlapäivä Ruusumuorin Kesäkahvilassa

Olin luvannut pitää jonkin ruusujen esittelypäivän pihallani huolimatta siitä, että paikka on tänä kesänä suljettu. 

Vietin sen päivän kahdessakin merkityksessä. Ensinnäkin ruusut olisivat parhaimmillaan kukassa. Toiseksi päätin viettää saman päivän esikoisromaanini Thelban tarinan julkaisutilaisuuten sunnuntaina 15.7.18  Tämä tilaisuus ohjelmineen alkoi klo 14.00. 

Spontaanin ajankohtani vuoksi ilmoitin siitä vain täällä blogissani,  facebookissa ja kyläsivuilla. Lehteen ilmoitus ei olisi ehtinyt, enkä kutsukirjeitä jaksanut kirjoitella.

Ruusuihin saattoi käydä tutustumassa ihan omalla ajallaan. Useimmissa on näkyvät kyltit, joissa on esillä minä vuonna nämä ovat istutetut ja mistä maasta kotoisin. Joissakin ruusuissa, jotka olen istuttanut viime vuonna on taimiston lappu.

Näin tein. Mutta en tehnyt sitä yksin. Olavi-poikani oli hyvä apu, kannettiin pöytiä ja tuoleja ja suunniteltiin juoma- ja ruokapuolta. Minna-siskoni tuli jo edellisenä iltana viulunsa kanssa Kajaanista auttamaan. Mauri, kirjani "kätilö" eli taittajani ja tukijani tuli sunnuntaiaamuna varhain junalla Riihimäeltä, jolloin jo kahdeksan aikaan istuimme puutarhassani ja avasimme toisen ystäväni lähettämän kuoharin sammalsohvalla. Harvoinpa sitä kuoharilla aloittaa aamunsa! Totuttuja rajoja on riemullista joskus rikkoa. Yhdessä sitten tikuteltiin ja käärittiin syötävää tuvan pöydän ääressä ennen juhlaa.

Minna-sisko kertoi isämme Matti Tuhkalan Schuster-viulutarinan, mikä ei olekaan
ihan vähäpätöinen tarina eikä viulukaan. Ihanasti taituri lumosi yleisönsä kauniilla
Montin Zardaz tulkinnallaan.

Tässä aamullinen ilon hetki Maurin kanssa!

Hannele Kultala avasi kesän hurmoksen meille lausunnallaan. Ohjelman lopuksi
lausui myös Seija Murtomäki Eeva Heilalan runon Kädet. 

Merenhelmet tunnelmoivat suomalaista meren pauhinaa itämaisittain.

Liisa Seppälä dramatisoi kirjani Thelban tarinasta tunnelmakuvia. Kuvassa
haastattelua.

Ja yllätys, yllätys! Ruusumuorista kaulattiin jättikaulahuivilla kylän Jätti tälle
vuodelle. Olinhan otettu. Lasikankaan kyläyhdistys oli tämän valinnan takana.
Tuosta aiheesta voisin tehdä ihan oman blogisivunkin, sillä siinä on jo pitkästi
tarinaa ja vuosia takana.

Essi-ystäväni, tiukka tyttö oikolukijana, tuli Kokkolasta tuekseni ja
kulki paljon kameran kanssa.

Vieraitakin oli runsain mitoin ja kaikki tuntuivat nauttivan ohjelman annista, murkinasta ja ennen kaikkea kesän lämmöstä ja toistensa tapaamisesta. Tunnelma oli lämpimän hersyvä ja avoin.

SIIS SUURKIITOS KAIKILLE, JOTKA OLIVAT AUTTAMASSA TILAISUUTTA KOKOON! 
SEN JÄLKEEN PIHALLE SAAPUVAT ESIINTYJÄT TULIVAT RAKENTAMAAN TUNNELMAA, LÄMMIN KIITOS HEILLE!  
KUTEN KIITOS MYÖS SITÄ KAIKKEA LÄMMÖLLÄ VASTAANOTTAVALLE YLEISÖLLE.  TÄSTÄ KAIKESTA RAKENTUU IHANA KESÄJUHLA! 
JA KIITOS, KIITOS LUOJAN LUOMALLE KAUNIILLE KESÄPÄIVÄLLE! 

Yksi asia minua harmitti vähän. Nuo ruusut, jotka kukoistivat niin kauniisti juuri viikkoa ennen tilaisuutta, olivat osa aivan lopahtaneet kuumuuden ja kuivuuden vuoksi. Mutta aina sieltä joku ruusu näyttää voimansa ja uhkeutensa. 


 



 
Toivon itselleni terveyttä ja voimia pitää Kesäkahvilaani auki ensi kesänä. Onhan se niin antoisaa ja henkisesti virkistävää työtä!

Terveisin Ruusumuori

4 kommenttia:

  1. Sydämellinen kiitos kirjailija Leila, että sain jakaa tämän ilon kanssasi ja tutustua kesäiseen pihapiiriisi, jossa olin käynyt kerran talvella 1990-luvun taitteessa.

    VastaaPoista
  2. Kaikkea hienoa sinulle on tapahtunut, toivon hyvää terveyttä ja jaksamista eteenkin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inkivääri! Uskon vankasti parempaan aikaan!

      Poista

Luen mielelläni kommentteja, kiitos!