maanantai 13. toukokuuta 2019

Ruusujen kumppanikasveja 2019

Vuonna 2014 kirjoitin blogin ruusujen kumppanikasveista tässä.

Koska se on hyvin luettu sivu, ajattelin sitä vähän päivittää paremmalla kokemuksellani. Silloin oli osa ruusulajikkeistani hyvin pieniä. Sieltä ne ovat nyt kuitenkin ponnistaneet korkeuksiinsa ja yrtit yrittävät selvitä parhaansa niiden juurella. Huomata täytyy, että puhun nyt ruusupensaista, en ryhmäruusuista, jotka varmasti tarvitsevat hyvin peratun ympäristönsä. Ja sekin on syytä ottaa huomioon, että puutarhani on etupäässä puolivilli. Perkkaan ja puhdistan mitä yksin kerkiän, mutta en stressaa järjettömiin itseäni tarkkuudella. Nautinto ennen kaikkea.

Kun istutan ruusun, juurelle on helppo istuttaa myös jotakin matalaa kasvia, joka ei vie ruusulta voimia, mutta varsinkin keväällä näyttää nätiltä. Useiden juurelle olen istuttanut krookuksia. Mutta enemmän suosin yrttimäisiä kasveja, koska niillä on montakin merkitystä. Ensinnäkin usein ne kukkivat kauniisti ruusun kanssa (mäkimeirami, ajuruoho, minttu, iisoppi), ne pitävät tiettyjä hyönteisiä loitolla eteerisillä tuoksuillaan, mm. punkkeja ja kerään niitä talven varalle.

E-Suomesta löydettyjen ruusujen juurelle on mukava istuttaa niille tuttuja kasveja kuten vuokkoa, pientäkäenrieskaa, kevätlinnunsilmää ja kevätkaihonkukkaa. Olen kylläkin repinyt enimpiä pois silloin, kun ruusuntaimi on vielä pieni, mutta se kasvaa kyllä syvillä juurillaan voimakkaasti ja voittaa kumppaninsa. 

Akankaali on kamala rönsyineen, mutta leikkaan enimpiä ruohonleikkurilla surutta pois, samoin tuoksukurjenpolvi ottaa liikaa alaa. Revin niitä jo syksyllä liikoja tiettyjen ruusujen juurilta. Violetti akankaali on kyllä kaunis, kun se kukkii yhtä aikaa kellanvalkeiden kiiminginruusujen kera. 

Valkoisia akilleijoja olen istuttanut ruusujen joukkoon, ne ovat herkän kauniita. Valitettavasti valkoinen väri ei aina niissä onnistu, usein taimi onkin lila. En tiedä teinkö virheen, kun istutin konnantatarta ruusupuskien väliin. Se on kova leviämään ja voimakaskasvuinen. Ehkä revin sitä pois. Harjaneilikkaa on joidenkin ruusujen juurella, mm, Paavolan ja Wasagamingin, eikä varmasti haittaa, se kun kukkii oikeastaan vain joka toinen vuosi. Joissakin paikoissa pensaiden välissä kasvaa jaloangervoja, joiden röyhelömäiset vaaleanpunaiset kukinnot on kauniita myöhään syksyllä.

Yritän poimia tähän tuoreempia kuvia:

Eri väriset esikot pilkuttavat väreillään ruusuaitaa ruusujen takana eivätkä vie ruusuilta
juurikaan voimia, 

Pienikäenrieska Suorsa-ruusun juurella kukkii keväällä.

Syysasteri on kaunis loppukesästä ja saa tukea Olkkalan tuesta. Kukkii Olkkalan
jälkeen, kuvassa muutama kukka vielä, eikä haittaa ruusun kasvua. Ehkä sitäkin
saa vähän silmällä pitää, ettei liikaa ota valtaa.



Jalometsäkurjenpolven sinisyys on niin kaunista valkoisten ja vaalean-
punaisten ruusujen keskellä.
Lukkaroistenperän metsäruusun mukana on tullut pikkusydän, mikä
sopii ihan hyvin.

Kevätlinnunsilmä on kaunis ruosteenpunaisen nukkeruusun varsien
lomassa.

Pikkunarsissi sopinee Katri Valan juurille.

Rugosaryhmän väliin olen istuttanut akilleijoja ja tuoksukurjenpolvea.
Sen vaaleanpunaiset kukat maanrajassa näyttävät hyvältä.

Tuolla blogin kansikuvassa näkyy valkoisen akilleijan herkkyys Valamonruusun rinnalla. 

Mielestäni muut perennat vain korostavat ruusujen kauneutta. Tosin yksi väri ei onnistu;
Palavarakkaus ja Hansaruusu, värit eivät käy yksiin ollenkaan!

Villikukatkin ovat kauniita. Minulla on tullut varkaana nurmitädyke, minkä annan kukkia Kempeleen kaunottaren ja Teresaruusun juurella, kunnes kuihtuu, sitten ajan ruohonleikkurilla nurin. Niin kaunis sininen väri sillä on. Samoin pihallani on paljon kuminaa. Kuminankukat ovat herkän kauniita ruusupensaiden lomissa eivätkä haittaa. Yritän ehtiä poimia siemenet ennen kuin ne putoavat, omaan yrttipurkkeihini. Harmi kun en nyt löytänyt kuvia näistä. 


Keväinen yrttiherkuttelu 2019

Pari vuotta sitten pidin tällaisen samanmoisen kurssin Kesäkahvilassani ja oli kovin mukava ilta.
Nyt päätin lyödä pystyyn sen tänäkin keväänä. Kevät tulee kohisten, joten on melkein kiirus tällaisille luonnonyrttien maistelemiseen.



Tässä ohjelmani:



Keväinen yrttiherkuttelu
Linnalanperällä
Ruusumuorin Kahvilassa
Linnalantie 74
sunnuntai-iltana 19.5 klo 17-20
opastajana Leila Kastelli



Alkucoctail: Kuuma pakuritee tai mäntyjuoma (riippuu onko kylmä vai kuuma ilma), Ruusumuori kertoo paikasta

  1. Yrttikierros: Tutustumme pakurikääpään, millaiselta se näyttää luonnossa ja poimimme ensimmäiset nokkoset, joista sitten teemme yhdessä nokkoskeksitaikinan odottamaan kaulimista ja paistosta.
  1. Yrttikierros: Katsomme mitä syötävää löydämme ympäristöstä, haistelemme ja makustelemme, poimimme samalla niistä pienen salaattiaineksen, jonka silppuamme ja syömme myöhemmin öljyn ja sitruunamehun kera. Kaulimme ja paistamme samalla nokkoskeksit.
  1. Yrttikierros: Poikkeamme vähän metsään, noukimme suopursua saunaillan jalkahoitoa varten.Kerron myös kuusen- ja männynhavun käytöstä sekä katajanmarjoista. Poimimme nuoria maitohorsman alkuja, jotka pyöräytämme pannussa voin kera ja syömme kuusenkärkkäsiirapin tai siltään.
  1. Iltapala: Olemme valmistaneet pienen iltapalan aineksistamme, jonka nautimme. Päätteeksi keitämme kahvit tai teet ja maistamme Ruusumuorin kuminakakkuja.

Tämä pieni herkutteluun päättyvä opastus kaikkinensa 25 euroa hengeltä!

Uskomme tietenkin, että aurinko paistaa ja ilma lämpenee ja tuo kaikki syötävä kasvaa. Mutta kannattaa varautua kumisaappaisiin ja sadetakkiin! Tervetuloa puhtaaseen luontoon ja linnunlauleloon.

Ilmoittautumiset 16.5. mennessä 050-4492041. Kurssille mahtuu 15 henkilöä.

Lämpimästi Ruusumuori Leila Kastelli


Narsissit, vuokot, esikot ja tulppaanitkin kukkimassa ynnä monet alkukevään kukkaset.





sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Olisinpa selvännäkijä!

Sain viime vuonna ystäviltani lahjaksi suuren upean kristallipallon. Iloitsin siitä suuresti! Uupumaan vain jäi minun omat taitoni, mitkä eivät riitä selvännäkemiseen ja kristallipallon lukemiseen, vaikka kuinka yritän.

Ehkä sekin on ollut minulle yksi energisyyttä antava, ainakin ystävien ajatukset sen ympärillä siinä, jotta alan nyt olla taas voimissani viime vuoden sairauden jälkeen. Kovasti hommailen puutarhassani, perkkaan, puhdistan ja uusin särkyneitä pajutöitä. Ja uusia ideoita pyörii päässä!

Joka tapauksessa olen luvannut avata kesäkahvilani juhannussunnuntaina 23.6.19 klo 12.00-17.00. Hyvässä lykyssä ensimmäiset ruusut silloin avaavat kukkansa. Ja onhan minulla puutarhassa muutakin kuin ruusut, useita kukkivia puita, pensaita ja perennoja. Ja luontoa ympärillä ja luonnonkukkia!



Mutta todella haluaisin tietää muutaman asian. Kysyisin kristallipallolta millainen on ensi kesän sää, kannattaako minun järjestää pihassani erilaisia tilaisuuksia? Puutarhakahvila on aina sään armoilla, aittaan kun ei mahdu kuin 12 ihmistä istumaan sadesäällä. 


Uhkaako myrskypilvet?

Toiseksi haluaisin tietää, onko kukaan kiinnostunut ruusutarhasta, puutarhasta, Jätinkirkosta lähistöllä, tarinoista ja pannukahvistani. Ja onko  yleensä viitseliäisyyttä tulla esimerkiksi Raahesta asti pelkästään kahville tähän istumaan? Tarvitaanko tällaista kahvilaa? Kukaan ei ole tehnyt vielä minkäänlaisia tilauksia tai kyselyjä, varmaan epätietoisuuden vuoksikin.


En oikein näe mitä pallo tahtoo sanoa? Tuvassaniko istun ikkunan takana?

Kolmanneksi haluaisin tietää, riittääkö minulla energia kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Ja mitä minulta halutaan? Yrttikurssia, astrologian kurssia, ruusumeditaatiota, hiljaisuuden retriittiä, Viinapolkuretkeä vai mitä?

Jotakin tuossa yritetään sanoa...

Ja tuollahan itse Ruusumuori kovasti yrittää jotakin!

Pitäiskö minun vain elää päivä kerrallaan ja ajatella, että kaikki järjestyy ajallaan parhain päin? Tuollainen ajattelu ei sovi yrittäjyysmaailmaan, mutta enemmän taidan olla taivaanrannan maalari kuin yrittäjä, vaikka kaiken maailman kurssitkin olen siihen käynyt.


torstai 8. marraskuuta 2018

Onko ruusuilla tunteita?

Koska minulla viime kesä meni itseni jaksamisen ja hoitamisen kanssa, jäi ruusut fyysisesti hoitamatta (kastelut, ranskalaisten ja kanadalaisten ruusujen höystäminen, suojaaminen), mutta syvennyin sitäkin enemmän ruusujen tunne-elämään.

Kun myrkkytöpperössä (rankka sytoshoito) kuljin ruusutarhassani vain niiden olemisen kanssa, en voinut olla huomaamatta jotakin erityistä. Tämä saattaa kuulostaa vähän huuhaalta, ja sen merkitys on ehkä täysin ruusujen kasvutavoissa ja liian kuumassa kesässä. Ne eivät kukkineet niin paljon kuin yleensä. Ne olivat aivan yhtä voipuneita kuin emäntänsäkin. Ne nuokkuivat surkean näköisenä. Aamuisin auenneet kukat olivat jo rähmällään iltapäivällä. 

Ruusut myötäelivät minun omaa vointiani ja tunteitani! Voiko se olla totta?

Muistan kun mieheni kuoli, kuolivat muutamat kasvit myös hänen mukanaan. Sellaiset huonekasvit, jotka oli omittu hänelle, kärsivät ja kuolivat pois, kuten kiinanruusu, rahapuu ja mustanmerenruusut.

Siksi ihmettelenkin, onko todellista, että kasvit tuntevat ympäristön tunteet? Vai kaikkosivatko pihani keijut pois? Tai toisinpäin? Hoitivatko he kuitenkin ruusuja niin paljon, että viime talvelta menetin vain neljä ruusua; Presidentti Kekkosen, Alain Blanchartin, Apteekkarinruusun ja Fairyn. Yhä lajikkeita on yli 100 kuitenkin. 

Laitan tähän muutamia tällaisia surullisten näköisiä ruusupensaita ja kukintoja.


Karjasillan Kulkuri oli keväällä nuppuja täynnä. Näin ne nuokahtivat kuumuudesta.


Ei edes Keijunruusu kukkinut kuten ennen. Syyssateissa nämä pensaat vihreinä kylläkin 
kukoistivat. Nekin vielä pienet pensaat, jotka meinasivat kuolla toukokuussa jo, nostivat
komeasti varsiaan syyssateiden tullessa.


Heinrich Ilmasi ja Wasagaming kukkivat jollakin lailla, mutta ovat nyt syksyllä kasvaneet
hurjan pitkillä varsillaan. Suunnittelemaani porttia en jaksanut tuohon vielä rakentaa. Onneksi nuo
karhut ovat niille tukena. Virittelinkin matonkuteista niiden ympärille tukea, jotta eivät aivan
lumenpainosta talvella katkeasi.


Luumuruusun tapainen Ainola kukki niin kauniisti edelliskesänä, nyt kärsi kuivasta paikasta ja oli jo kuolla. Olen katsonut sille uuden paikan, johon muutan sen keväällä. Se tarvitsee kuohkeamman ja kosteamman paikan.


Anais Segelas, jonka istutin edellisvuonna, ei näyttänyt edes nuppuja, kuten eivät mitkään ranskalaiset ruusut tänä kesänä. Veronica Sundmanissa ja Iitin Tiltussa oli jonkin verran kukkia. Ja Valamonruusut kukkivat vaikka olisi kuinka sateinen tai kuiva kesä. Sinniruusuja todella!

 
Nils-ruusu, joka on monena kesänä ollut silmänilo, kukki vain muutamalla harvalla kukalla. Ei siinä mitään itikoitakaan ollut. Mutta onhan tuo kaunis vihreä tuollaisenakin.

 

Vasemmalla olevalla Morsionruusullakaan ei ollut kuin muutama ruusu. Ymmärrän, että nuo pimpinellaruusut tekevät kukintoa vain uusiin versoihin, ja koska toissa kesä oli niin runsaskukkainen, oli nyt vuorossa kasvattaa uusia versoja. Näin tekivät useat pimpinellaruusut. 

Taas oikealla oleva Malvaruusu oli kyllä täynnä nuppuja, mutta kuivuuden  vuoksi kuivuivat myös nuput ilman kukintoa. Se olisi tarvinnut todella vettä ja paljon. En halunnut yleistä sadetintakaan laittaa päälle, koska silloin kastuu myös nurmikko, enkä paljoa jaksanut sitäkään leikata, apua usein tarvitsin. Ja kun olen tottunut antamaan rakkaille ruusuilleni sadevettä kantamalla sitä saaveista, niin ei sitäkään paljoa ollut enkä jaksanut sitä käsin kantaa. Surkea emäntä!

Nyt ovat nuo kuvatkin vähän surkeita. Totuus siinä, että käsi vähän vapisi, kun kuvailin niitä, enkä  ole niitä editoinutkaan. 

Mutta on tuleva uusi kesä! Jospa se olisi sopiva sateineen ja aurinkoineen! Olemme elossa ja voimistumassa, sekä ruusut että emäntä! 




keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Haastan kesän 2019 ...Kahvila ja puutarha avataan jälleen!

Olen toipunut sairaudestani hyvin ja luotan sen tilan pysyvyyteen. 

Ja huomasin, että jäin kaipaamaan kahvila-asiakkaitani ja puutarhatoimintaani.

Niinpä haastan itseni kuntoon ensi kesäksi leipomaan ja kahvia keittelemään! Ja ennenkaikkea haastan itseni hoitelemaan puutarhaani ja ruusujani. Täytyy myöntää, että ne olivat viime kesänä vähän yhtä raihnaisia kuin emäntänsäkin. En jaksanut niitä hoidella enkä kastella.

Avaan kahvilani 30.6.2019  juhannussunnuntaina ja pidän sitä auki 24.8.2019. Se on vanhaan tapaan auki sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin kello 12-17. Edelleenkin tässä toimii vain oikea raha, joten kolikkoja on hyvä olla mukana. Ja edelleenkin toimin niillä resursseilla, joihin minulla on mahdollisuus. Olen päivittänyt esittelysivuni tuossa oikealla, joten siitä voi lukea lisätietoja. Myös päivitän Ruusujen aukeamissivuani heti keväästä sitä mukaan kun kukkia aukeaa. Tapahtumista pyrin tiedottamaan Raahen Seudun tapahtumakalenterissa ja tässä blogissani.

Valitettavasti en ole ehtinyt perennoja tai muita lajikkeita laittaa esille. Niitäkin on paljon!

Mutta sitä ennen kerään talven aikana voimia, kirjoittelen kirjojani ja toivon säyseätä talvea pikkupakkasineen ja lumineen. 

Hyvää talven tuloa kaikille! Terveisin Ruusumuori





 



Ystäväni Ailan laulamana tässä kotoisat ja voimaannuttavat terveiset!


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Mitä sisältää nimitys Lasikankaan kylän JÄTTI?

Lasikankaan kylä on vielä virallisesti Ylipään kylä Raahen kaupungissa Pattijoen puolella. Sillä toinenkin Ylipään kylä löytyy Raahesta, mutta Piehingin puolelta. Lasikangas on virallisesti tämän kylän postiosoite. Se tuli esille silloin, kun posti liitettiin kylän kauppaan ja se sijaitsi mäellä nimi Lasikangas. Siitä tuo postiosoite jäi ja sen nimen on kyläyhdistyskin ottanut itselleen; Lasikankaan Kyläyhdistys ry, jolla on omat sivut.

Kylän lähihistoriasta minulla olisi kertomista vaikka kuinka, olenhan asunut kylällä jo 37 vuotta ja toiminut kyläyhdistyksessäkin kolmessa eri kokoonpanossa eri aikoina. Sen toimintaa ja kylää itseä voisin kehua vaikka kuinka sen talkootoimin pystyttämästä liikuntahallista Maailman kaunein kylä-kirjaan asti, mutta nyt kerron teille mitä tarkoittaa kylän Jätin kaulaaminen. Sehän tapahtui minullekin kesän juhlapäivänä, josta kerroin edellisessä postauksessa.

Pienet kylät ponnistavat aina omillaan. Silloisessa kylätoimikunnassa vuonna 1989 pohdittiin uusia virikkeitä ja tapahtumia kylälle. Raahessa hatutettiin vuosittain kaupungin Fia ja Pekka. Miksei meilläkin kylän Jätti? Onhan meillä tuo kuuluisa Kastellin Jätinkirkko ja siihen liittyvät jättiläistarinat. Jätin valitseminen olisi kunnianosoitus kylällä ahkerasti toimivalle persoonalle. 

Ja eihän meillä hattuja, lippiksiä täällä maalla peremminkin ja karvalakkeja. Nikolan Aila keksi, että jos kudottaisiin kaulaliina, joka kiedottaisiin kylän Jätin kaulaan. Ja sehän kudottaisiin mukavasti kaikista jätelangoista ja kiertäisi kylän kaikissa taloissa naisten näppärien sormien saattelemana. Näin tehtiin. Mukana seurasi vihkonen, johon jokainen kirjoitti talon nimen, terveisensä ja kutojan nimen. Siitä oli helppoa seurata, missä taloissa se oli kulkenut. Ja huivista tuli pitkä, metrejä piisaa kyllä. En paljasta tässä mittaa, sillä teen siitä hauskan arvontaleikin kahvilaani ensi kesänä ennen kuin se entää toisen kylän Jätin kaulaan. 

Tällaisia terveisiä löytyy vihkosesta: 
             
" Näin me naiset Ylipään
rupes ystäviä yhdistämään.
Liina kiertää lämmön myötä
pituus kertyy pitkin yötä.
Jättiliina todistaa 
mitä naiset aikaan saa.
Kylä pieni Ylipää
tarvitseepi hengen tään. 
Kuvotaan taas",
 sanoo Merja Turunen 
Pikku-Linnalasta 23.5.1990.

Runoja onkin vihkonen tulvillaan. Tässä Raija Someron terveiset:

"Ilma on luminen ja sakea,
mutta huivi tää on makea.
Kun minä tätä raitaa laitan,
ja huivia pitkää taitan,
toivon, se mieltä lämmittää,
kun lankakerä tänne kierähtää.
Lämmin ajatus sun luo,
tämä huivijätti mukana tuo.
Nyt vielä vilkaisu,
kenellä huivi käynyt ei,
sen myötä sanon hei!

Ja tähän loppuun kuuluisan kylämme runoilijan Kerttu Kastellin runo samaisesta vihkosesta. Hänkin liitti liinaan omat raitansa:

"Elämä kirjavainen, on kaulahuivin lainen
lämmin ja viihtyisä.
Aivan kuin elämässä, on värit myöskin tässä
mustaa ja purppuraa, on taivaan sinisyyttä,
on sadun mystisyyttä, okraa ja vihreää.
Keltainen toivon raita ja harmaa hetki saita
näin vaihtuu vuorottain.
Eihän se miltään näyttäis, jos yksi väri täyttäis
tään huivin kokonaan.
Niin myöskin ihmisissä, oudoissa, läheisissä
on mitta määräinen:
paksua pötkelöä ja laihaa ruipeloa, 
tummaa ja vaaleaa, ujoa umpimieltä
ja sitä joka kieltä osaapi soinnuttaa.
Jokainen paikallansa näin täyttää elämänsä
ainoan tärkeän: ihminen ihmiselle
ja apu lähimmälle, kun sitä tarvitaan.
Näin koostuu elon retki ja moni hyvä hetki
valaisee polkumme, kun ymmärrämme toista
niin perin erilaista kuin oma itsemme.
Rakkauden huivi tämä kuvastaa elämätä
niin monen kirjavaa,
se yhdistääpi meitä,
vaikka kohtalo eri teitä
meitä johdattaa,
sadun se todeksi saa.

Näin on kyläläisten yhteisissä juhlahetkissä kaulittu kylän merkkihenkilöitä, joita riittää kyllä enemmänkin vielä valita. Toivon, että tämä kaulaliina kaulataan vielä monen monta lämmittämään ja arvottamaan kyläläisten keskuudessa. Itse olin hyvin yllättynyt tästä arvostuksesta. Olen ylpeä jättiydestäni!  Kiitän siitä lämpimästi! Kyläyhdistyksen jäseniä kuvassa minua kaulaamassa.


Huivi antoi varmasti minulle paljon energiaa ja puhtia tuon kesän sairauteeni. Senkin varassa uskon jaksavani hoitaa ruusujani, leipoa ruusupulliani kahvilaani ja avata se yleisölle kesällä 2019!

Toivotan kaikille hyvää syksyä ja mukavaa talven viettoa! Ruusumuori


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kesän ihana juhlapäivä Ruusumuorin Kesäkahvilassa

Olin luvannut pitää jonkin ruusujen esittelypäivän pihallani huolimatta siitä, että paikka on tänä kesänä suljettu. 

Vietin sen päivän kahdessakin merkityksessä. Ensinnäkin ruusut olisivat parhaimmillaan kukassa. Toiseksi päätin viettää saman päivän esikoisromaanini Thelban tarinan julkaisutilaisuuten sunnuntaina 15.7.18  Tämä tilaisuus ohjelmineen alkoi klo 14.00. 

Spontaanin ajankohtani vuoksi ilmoitin siitä vain täällä blogissani,  facebookissa ja kyläsivuilla. Lehteen ilmoitus ei olisi ehtinyt, enkä kutsukirjeitä jaksanut kirjoitella.

Ruusuihin saattoi käydä tutustumassa ihan omalla ajallaan. Useimmissa on näkyvät kyltit, joissa on esillä minä vuonna nämä ovat istutetut ja mistä maasta kotoisin. Joissakin ruusuissa, jotka olen istuttanut viime vuonna on taimiston lappu.

Näin tein. Mutta en tehnyt sitä yksin. Olavi-poikani oli hyvä apu, kannettiin pöytiä ja tuoleja ja suunniteltiin juoma- ja ruokapuolta. Minna-siskoni tuli jo edellisenä iltana viulunsa kanssa Kajaanista auttamaan. Mauri, kirjani "kätilö" eli taittajani ja tukijani tuli sunnuntaiaamuna varhain junalla Riihimäeltä, jolloin jo kahdeksan aikaan istuimme puutarhassani ja avasimme toisen ystäväni lähettämän kuoharin sammalsohvalla. Harvoinpa sitä kuoharilla aloittaa aamunsa! Totuttuja rajoja on riemullista joskus rikkoa. Yhdessä sitten tikuteltiin ja käärittiin syötävää tuvan pöydän ääressä ennen juhlaa.

Minna-sisko kertoi isämme Matti Tuhkalan Schuster-viulutarinan, mikä ei olekaan
ihan vähäpätöinen tarina eikä viulukaan. Ihanasti taituri lumosi yleisönsä kauniilla
Montin Zardaz tulkinnallaan.

Tässä aamullinen ilon hetki Maurin kanssa!

Hannele Kultala avasi kesän hurmoksen meille lausunnallaan. Ohjelman lopuksi
lausui myös Seija Murtomäki Eeva Heilalan runon Kädet. 

Merenhelmet tunnelmoivat suomalaista meren pauhinaa itämaisittain.

Liisa Seppälä dramatisoi kirjani Thelban tarinasta tunnelmakuvia. Kuvassa
haastattelua.

Ja yllätys, yllätys! Ruusumuorista kaulattiin jättikaulahuivilla kylän Jätti tälle
vuodelle. Olinhan otettu. Lasikankaan kyläyhdistys oli tämän valinnan takana.
Tuosta aiheesta voisin tehdä ihan oman blogisivunkin, sillä siinä on jo pitkästi
tarinaa ja vuosia takana.

Essi-ystäväni, tiukka tyttö oikolukijana, tuli Kokkolasta tuekseni ja
kulki paljon kameran kanssa.

Vieraitakin oli runsain mitoin ja kaikki tuntuivat nauttivan ohjelman annista, murkinasta ja ennen kaikkea kesän lämmöstä ja toistensa tapaamisesta. Tunnelma oli lämpimän hersyvä ja avoin.

SIIS SUURKIITOS KAIKILLE, JOTKA OLIVAT AUTTAMASSA TILAISUUTTA KOKOON! 
SEN JÄLKEEN PIHALLE SAAPUVAT ESIINTYJÄT TULIVAT RAKENTAMAAN TUNNELMAA, LÄMMIN KIITOS HEILLE!  
KUTEN KIITOS MYÖS SITÄ KAIKKEA LÄMMÖLLÄ VASTAANOTTAVALLE YLEISÖLLE.  TÄSTÄ KAIKESTA RAKENTUU IHANA KESÄJUHLA! 
JA KIITOS, KIITOS LUOJAN LUOMALLE KAUNIILLE KESÄPÄIVÄLLE! 

Yksi asia minua harmitti vähän. Nuo ruusut, jotka kukoistivat niin kauniisti juuri viikkoa ennen tilaisuutta, olivat osa aivan lopahtaneet kuumuuden ja kuivuuden vuoksi. Mutta aina sieltä joku ruusu näyttää voimansa ja uhkeutensa. 


 



 
Toivon itselleni terveyttä ja voimia pitää Kesäkahvilaani auki ensi kesänä. Onhan se niin antoisaa ja henkisesti virkistävää työtä!

Terveisin Ruusumuori