torstai 3. elokuuta 2023

Kuin kruunattu pikkuisen kesäkahvilani ja ruusutarhani toiminta 9.7.2023!

Avoin Puutarhapäivä 9.7.2023 oli Ruusumuorin pihassa upea ja kuin kruunasi koko palveluni 12 vuoden toiminnan. Yli sata vierasta, kaunis kesäpäivä ja ruusut kukoistivat kauneuttaan. Siihen on hyvä lopettaa kahvilatoiminta. Olin iloinen jokaisesta vieraasta ja siitä, että näin hyväksyvän hymyn heidän kasvoillaan.  Useat olivat lähteneet jo aamusta liikkeelle kiertäen useita puutarhapaikkoja kuten eräs ilmoitti, että Tyrnävältä lähti ja Seinäjoelle asti aikoi ennättää.  Hyvä Suomi ja Suomen puutarhat!

 
 
 

Muutakin kulttuuria oli kuin ruusut ja perennat. Taidemaalari Pirjo Nykänen oli pystyttänyt oivan näyttelyn piharakennuksien seinille ja hänen  tyttärentyttärensä (ruusumuorin pojantyttärenn) keijutkin olivat esillä. Ja enhän minä ilman Pirjoa olisi ehtinytkään kahvilaani hoitaa, hän oli oiva apu! Kirppisapuakin oli, kun naapurin Paula tuli tuomaan esille omia kirppistuotteitaan. Paljon kiitoksia heille!

Runot ovat aina kuuluneet ruusujen joukkoon. Runoilijaystäviäni oli nytkin Tuulan Raution johdolla puutarhassani lausumassa runoja. Lämpimät kiitokset heille myös! Myös ystäväni Merenhelmet olivat jälleen kerran somistamassa tanssillaan pihaani, kuten ovat olleet joka ikinen vuosi. Merenhelmet olivat apuna tarjoamassa virvokkeita vieraille. Suurkiitokset heille!


Kevätkesällä juhlin myös 75-vuotisjuhliani Kreikan Pargassa ja mukana parhaina matkakavereina pojantytär Malena ja toinen mummo Pirjo. Olihan se upea viikko! Kiitos siitä heille!

perjantai 23. kesäkuuta 2023

Sitä mitä ei lapsena tai nuorena saa, vanhempana janoaa!

Uskon, että jokaisella on jokin tarve täyttää elämäänsä sellaisella, jota lapsuudessa ei ollut tai saanut.

Lapsena luin kirjastoja läpi. Kotiin ei ollut varaa ostaa kirjoja. Sitten vanhempana, kun vain vähäsenkin oli ylimääräistä rahaa, ostin kirjoja. Nyt hukun kirjoihin. Toinen pojistani lapsena ei saanut sellaisia tekniikkalegoja tai junaratoja kuin toivoi. Nyt hän niitä ostaa pojallensa ja itsellensä. Toinen pojista keräsi rahaa ja osti työkaluja, sellaisia, joita kotona ei ollut. Mieheni nautti kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa käynneistä. Se oli hänelle luksusta, jota lapsuudessa ei ollut.

Nyt kun ruusutarhani alkaa vaikuttaa ruusuviidakolta, mietin miksi tämä kaikki. No siihen on monta syytä, esim. täyttää elämääni ja rakentaa jotakin mieheni muistolle. Mutta sekin on jotakin, jota lapsena tai nuorena ihailin ja nyt olen hamunnut sitä itselleni: ruusutarhaa ja suihkulähdettä.

Pari päivää sitten tyhjensin pienen lampeni, puhdistin sen ja täytin uudella vedellä. Asensin keskelle sähköllä käyvän vesisuihkun. Istuin penkille viereen ja kuuntelin sen mukavaa ääntä. Ja muistelin aikaa, jolloin ensimmäisen kerran elämässäni näin ruusutarhan ja suihkulähteen. Sieltäkö se halu ja toive syntyi, Sigtunan vanhan luostarin sisäpihlalta 57 vuotta sitten? Aivan hätkähdin. Nythän minulla on oma ruusutarha ja suihkulähde!

Silloin 18-vuotiaana lähdin maailmalle. Kielistipendin ja kesätyöpalkan avulla pääsin matkustamaan Ruotsiin ja kielikurssille Sigtuunaan. Kurssi pidettiin pienen ja mielenkiintoisen kaupungin vanhan luostarin tiloissa. Ihmeellistä minulle! Usein tauoilla menin istumaan sisäpihalle ruusujen tuoksuun ja suihkulähteen äärelle kirjoittamaan kotiin kirjeitä. 

Myöhemmin hämmästyin sitä, että löysin tuon saman paikan valokuvana Alangon et kumppaneiden ruusukirjasta aikana, jolloin kiinnostuin ruusuista. Kopioin kirjan kuvan tähän. Juuri tuolla istuin 57 vuotta sitten ja ihastelin sitä kaikkea. Tuohon Sigtuunaan liittyy paljon muutakin, mutta jätetään se sivuun.

Nyt tuntuu uskomattomalta se, että minulla on ruusutarha ja suihkulähde. Kuvilla ei löydy paljoakaan yhtäläisyyksiä. Kuvassa ei näy ruusujani, mutta siinä lähellä se kaikki on. 

Naurattaa, kun ajattelen, että luostarin kaltaista rakennusta minulla ei ole ja muutenkin kaikki on rakennettu luonnonmukaisemmin. Luostarissa nunnat olivat tietyllä lailla "vangittuina" olotilaansa, kuitenkin omasta tahdostaan. Nauratti se huomio, että samalla lailla minäkin olen "vangittuna" tähän olotilaani. Jos en leikkaa nurmea, heinä on metrin korkeudella. Ja jos en hoida ruusujani, ne valloittavat kaiken tilan ja kätkevät sisällensä rakennukset. Siellä jossakin minäkin vankina kuin parahin prinsessa Ruusunen tai peremminkin muori Ruusunen. Sitä kaikkea pitää hoitaa!

Nyt trimmerityö väsytti selkäni, sain pienen tulehduksen. Jospa se menee ohitse ja saan jatkaa tarhani hoitoa. Mutta kuinka kauan jaksan? Täytän 75 vuotta. Rakas ukkonikin jaksoi tehdä töitä 80-vuotiaana. Jospa minäkin tässä vielä. 

Naurattaa sekin, kun olen onnistunut leipomaan hy-viä leipomuksia Kesäkah-vilaani 11 vuoden ajan. Aina ne onnistuivat. Nyt olen pilannut jo kolmet pullanpaistot. Selvä merkki siitä, että on aika lopettaa palvelutyö Ruu-sumuorin Kesäkahvilan kanssa ja muistella noita  mukavia kesiä. 

ELÄMÄLLE KIITOS!




lauantai 17. kesäkuuta 2023

Juhannussunnuntain ruusuesittely 25.6.2023

Tervehdys!

Ruusumuori on ahertanut iloisesti ruusutarhassaan, kärrännyt monta kärryllistä kuivia, pakkasen panemia oksia ja siistinyt pihaa. Olen leiponutkin kaiken varalta. Lupasin pitää pari ruusuesittelyä eli silloin kun spinosissimaruusut eli juhannusruusun sukulaiset ja löytöruusut kukkivat ja toinen heinäkuun lopulla kun rugosaruusut ja niiden sukulaiset kukkivat. Kumpaakin minulla on iso joukko 120 pensasruusun joukossa.

Ensimmäinen esittelypäivä on juhannussunnuntai 25.6.23 klo 13.00. Sitten voikin rauhassa istua puutarhassa kahvekupposen kanssa ja turinoida. Jos on kauhean sateinen päivä, esittelyä siirretään. Toivon ilmoittautumisia 24.6. mennessä, joten osaan varautua tarjoiluun.

Laitan tähän muutamia pian avautuvia ruusuja, kovasti on nuppuja!

 

 

Juhannusmorsian ja Altaica

 



Ristinummi ja Paimio

keskiviikko 17. toukokuuta 2023

Se keräysvimma!!

Varmasti moni kahvilassa vierailijani on huomannut ne esineet, mitä Ruusumuori on vuosien mittaan kerännyt. Tai joita muuten vain on kerääntynyt. Siis muutakin kuin ruusuja! Niitä näkee kahvilan sekalaisessa sisustuksessa ja hyllyillä.

Laitan niistä kuvia.

Yksi on kobelliinit. Kahvilan seinää on lämmittämässä arkkityyppini eläimistä saksanhirvi (oikeammin kauris). Näitä on tarttunut käsiini kirpputoreilta. Tämän kobelliinin sain ystävältäni Vapulta. Kahvilan seinällä on toinen-kin, jonka pikku-Iivari, 3-vuotias, huomasi sanoen: -Tuossa on maatila. Hän on hurjan innostunut maatilasta ja varsinkin siellä olevista koneista. Kolme muutakin kaunista kobelliinia omistan. Aikoinaan niitä sai pilkka-hintaan kirppareilta, nyt niiden arvo on varmaan noussut.

 

 

Erilaiset teekannut ovat myös tarttu-neet käsiini, tosin niitä ei näy tuossa hyllyllä, säilytän niitä tuvassani. Ja ystävät niitä tuovat joskus mukanaan. Ruusuista varmaan tulee eräs Leila mieleen.


Ihastuin pieniin erilaisiin käsin-tehtyihin sydämiin, joita tuossa ikkunallani roikkuu. Niitäkin on tarttunut mukaani kirpputoreilta.

Käsitöitä olen aina ihaillut! Ja minua säälittää, kun nykynuoriso vie van-hempiensa tai mummujensa käsityö-jäämistöä kirpputoreille ja niitä myydään pilkkahintaan. Tosin muuten niistä ei eroon pääse! Langilla on otettu esille pöytäliinoja, vanhoja kristallilamppuja ja oikeita kahvi-kuppeja. Sitä ihailen. Mutta tässä muki on kätevämpi, kun sitä kantaa puutarhapöytään.

Yksi käsityöaihe on nuo kirjaillut liinat! Kun ajattelenkin, miten monta tuntia, päivää, kuukausiakin käsi on niitä näperrellyt ja miten paljon tunteita ja ajatuksia niihin liittyy, niin sydämessäni värähtää. Ymmärrän kyllä, että ne eivät ole muodissa eikä nuoremmat nykyään käytä liinoja tai verhojakaan ikkunoissa. Laitan noita liinoja esille ja joskus olen haaveillut, että niitä voisi olla ulkonakin esillä pyykkinarulla ruusupuskien joukossa.

Liinojen alla näkyy kahvipannuja, joita niitäkin on tarttunut mukaani kirppareilta ja toreilta. Osa on talon vanhoja pannuja.
 

Siis kahvipannuja kuin ei myöskään teekannuja käytetä kovin paljon nykyään. Harva keittää pannukahvia kuten Ruusumuori tekee. Se kuului mieheni Einonkin periaatteisiin. Pannukahvia sen olla pitää, vaikka kolestroidit tappaisi! Eiköhän ne kolestroidit tulleet ihan muualta?

Kermaa ei enää käytetä kahvissa, joten kirpparit ovat täynnä mitä somimpia kermanekkoja. Eikä sokeriakaan käytetä, joten sokerikotkin on pois-tettu keittiöistä. Niitä minulla on upeassa rivissä ikkunalaudalla kah-vilassani. 

Kaikki nämä kuuluivat minun nuoruuteni  vieraspöytään!

Edelleen otan vastaan tilauksia, vaikka en muutoin kahvilaani pidäkään enää auki päivittäin. Blogin yläpuolella on tietoni. Kun juhannusruusujen sukulaiset ja löytöruusut kukkivat joskus kesäkuun lopulla, ilmoitan esittelypäivästä. Tuolla oikealla on ruusujen aukioloaikoja, joita voi tarkkailla. Vietimme pikku-Iivarin kanssa kahvilani avajaiset. 


Te muutkin, tervetuloa, mutta ilmoittamalla!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2023

Kesän 2023 suunnitelmia

Uusi lumi, mitä tänään 24.4.23 tuli noin 10 senttiä, on vanhan lumen surma. Tässä vanha sanonta, mikä on totta. Märkä lumi sulattaa viimeisetkin lumipaikat ja kevät kaikkine voimineen kääntää suunnan kesään.


Ruusumuorin Kesäkahvilassa ja ruusupihassa ei juuri muutoksia ole tapahtunut. Suuri koivu autotallin vierestä on kaadettu ja on kuin tornedon jäljiltä. Sitä on Ruusa-kissa käynyt häntä pörhöllään tutkailemassa. Saa nähdä saako sitä tieltä pois kesäksi. Minun voimat siihen eivät riitä.

Naapurin rouvan kanssa jutellessa vannoin, että ruusut saavat nyt riittää. Niiden ja perennoiden hoitamiseen suuntaan voimani. Ruusulajeja on kertynyt noin 120 ja eiköhän pensaita, puita ja perenneoita löydy saman verran. Perennoita en ole kovin ehtinyt hoitaa, joten kutsunkin pihaani puolivilliksi puutarhaksi. Siellä kukkivat luonnonkasvitkin.

Olen tutkaillut kahvilaani, joka on toiminut talvivarastona. Pian on aika siivota se kuntoon. Jos vaikka vieraita saapuisi. Vaikka lopettelen kahvilani pitoa varsinaisilta aukiolopäiviltä, niin OTAN VASTAAN TILAUKSIA, JOS SOVITAAN AJOISTA PUOLIN JA TOISIN. Tässä puhelimeni numero ja sähköposti:

Leila Kastelli 0504492041

leilakastelli@gmail.com

Puutarhatöissäni en aina pidä puhelinta mukana, joten varminta on aina jättää viesti tai kirjoittaa sähköpostiin. Facebookissa olen myös läsnä. Tarkistan postini joka päivä. 

Pyrin pitämään pari esittelypäivää silloin, kun ruusut kukkivat parhaimmillaan. Ensimmäisen, kun juhannusruusun sukulaiset (spinisissimat eli pimpinellat), luonnonruusut eli villiruusut ja löytöruusut kukkivat, toisen rugosaruusujen ja modernien ruusujen kukinta-aikaan. OTAN OSAA AVOIMIIN PUUTARHAPÄIVIIN 9.7.23. Olen suunnitellut puutarhaani silloin juhlan tuntua, kun myös tanssijat, laulajat ja runoilijat valtaavat puutarhani esityksillään. 

TERVETULOA! 




tiistai 20. joulukuuta 2022

Ruusumuorin Kesäkahvila talvihorroksessa

Ihana lumi peittää Ruusumuorin pihatienoon ja metsät ympärillä. Joulu lähestyy ja muorin tuvan täyttää rakas porukka lasten äänineen ja mummujen hörötyksineen. 

Ruusumuori toivottaa kaikille tänne kurkistaneille HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA! 

Toivotan sitä tämän kukan kera, vanhan ajan aito amaryllis, jolla olisi aivan oma tarinansa, mutta tuskin joulun alla kukaan jaksaa pitkiä tarinoita lukea. Mutta kun tykkään villistä ja vanhasta, niin ilahduin kovin, kun tämä alkuperäinen amaryllis alkoi kukkimaan. 


 

tiistai 11. lokakuuta 2022

Osittain hyvästi, Ruusumuorin Kesäkahvila!

Vähän kaihomielellä kuljin kuluvan kesän ruusutarhassani ja hoidin kahvilavieraitani. 

Olin jo päättänyt, että kymmenen kaunista vuotta on ihan sopiva aika palvelille. Lopetan päivittäisen kahvilanpitoni. Haluan enemmän aikaa itselleni, puutarhalleni ja toisenlaiselle elämälle; vapaudelle, perheelleni, ystävilleni tai sitten vain aurinkotuolissa löhöämiselle ja kirjojen lukemiselle.



Minulla on tuon kymmenen vuoden aikana ollut hyvä tuuri; olen saanut tavata mukavia ihmisiä, viettää hyvää aikaa heidän kanssaan ja ilolla olen palvellut ja antanut puutarhani vieraiden käyttöön. Koskaan ei ole tapahtunut mitään hankalaa. Paitsi että joskus on satanut. Kukaan ei ainakaan ole sellaisesta ääneen ilmoitellut. Toivon, että kaikki ovat ymmärtäneet, ettei yksi vanha ihminen enempäänsä pysty, tarkoitan kahvilan tarjontapuolta. Ehkä sen antiin jotkut pettyivät. Kun puutarhakin piti olla vastaanottokunnossa, vaikka ei nyt ihan priima sellaisessa.
 
En kuitenkaan ihan kokonaan nakkaa hanskoja tiskiin. Otan edelleen vastaan tilauksia ja ehkä pidän muutamia esittelypäiviä, kun ruusut ovat parhaimmillaan. Aion osallistua myös Avoimien Puutarhojen päivään vuonna 2023. Se päivä olisi 9.7. Ilmoittelen muista esittelypäivistä.
 
Paljon olen saanut noista kesistä! Kiitän itseäni myös rohkeudesta aloittaa yritystoimintaa ja jaksamisesta ylläpitää sitä. Ei ole koskaan ollut ovella lappua; Ei tänään auki! Aina olen kunnioittanut niitä, jotka pitkienkin matkojen päästä tähän tulevat, enkä ole pettänyt. 
 
Kaunein lause, jonka eräältä pariskunnalta kuulin: - Olemme tehneet joka kesä tähän pyhiinvaellusretken. 
 
Kiitos uskolliset vierailijat, hekin, jotka ovat kerran löytäneet ja he, jotka ovat sattumalta tähän eksyneet! Heillekin, jotka ovat ajatelleet tulla käymään...
 
Kaikki se, jota tässä alunperin oli, on muuttunut. Wanha Kastelli ei ole pitänyt enää vuosiin auki tilojaan. Viinapolkukin on muuttunut. Edelleen varsinainen Viinapolku on olemassa Tuohinnon ja Kastellin talojen välillä, mutta silta, joka ylittää Latvaojan Kastellin talon edessä, on purettu pois, sillä se alkoi lahomaan ja koitui jo vaaralliseksi ylittää. Samoin Viinapolun rengasreitti, joka kulki Paskarämeelle ja Liekokankaalle on ollut hoitamatta metsätöiden vuoksi, joten se liene suljetaan kokonaan. Odottelen Kyläyhdistyksen päätöstä siitä. Tosin Mattilanperän, Kopsan ja Ylipään Kyläyhdistykset ovat raataneet toisaalla. Heillä on työn alla kaikkien kylien välinen luontopolku ja siitä tulee varmasti hyvä! Voimaa heille tehdä työ loppuun!
 
Edelleen on olemassa Kastellin Jätinkirkko ja parkkipaikka, biokäymäläkin siinä. Ja edelleen kasvavat ruusut Ruusumuorin pihassa. Nyt kun Oulujoen Taimistokin on vain muisto enää, kun sen toiminnalle ei löytynyt jatkajaa, huomaan, että minullekin ruusujen hankkiminen ja istutus riittää. Lajikkeita on nyt noin 120 ja niiden kasvusto alkaa jo muistuttaa ruusuviidakkoa. 
 
Lämmin kiitos kaikille tukijoilleni ja vierailijoilleni, sekä kaikille esiintyjille, jotka ovat jakaneet taitojaan kahvilan edustalla. Näin kiittää myös kahvilakissani Ruusa, jonka monet muistavat, sekä Ylikuljun Pentin veistämät karhut, poikani Olavin veistämä lintumies, jonka päälle kohottaa siipensä Matti Lepistön veistämä kotka-haukka-lintu. Ja ruusut ja perennat kiittävät myös ihailusta, jota ne saivat osakseen. Metsä ympärillä ja rauhallinen maaseutu kiittää kunnioituksesta ja ne kaikki keijut ja muut näkymättömät olennet puutarhassani kiittävät. Kiitos!!!
 
 
 
Viimeiseksi kiitos kuvassa oleville ystävilleni kylälläni. Olin niin iloinen, kun he tulivat kahvilan lopettajaisjuhliini kanssani tänä syksynä, sillä juuri samat ystävät olivat 10 vuotta sitten juhlistamassa kahvilani avajaisia keväällä 2011.
Kiitos ystävät!