tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kesän ihana juhlapäivä Ruusumuorin Kesäkahvilassa

Olin luvannut pitää jonkin ruusujen esittelypäivän pihallani huolimatta siitä, että paikka on tänä kesänä suljettu. 

Vietin sen päivän kahdessakin merkityksessä. Ensinnäkin ruusut olisivat parhaimmillaan kukassa. Toiseksi päätin viettää saman päivän esikoisromaanini Thelban tarinan julkaisutilaisuuten sunnuntaina 15.7.18  Tämä tilaisuus ohjelmineen alkoi klo 14.00. 

Spontaanin ajankohtani vuoksi ilmoitin siitä vain täällä blogissani,  facebookissa ja kyläsivuilla. Lehteen ilmoitus ei olisi ehtinyt, enkä kutsukirjeitä jaksanut kirjoitella.

Ruusuihin saattoi käydä tutustumassa ihan omalla ajallaan. Useimmissa on näkyvät kyltit, joissa on esillä minä vuonna nämä ovat istutetut ja mistä maasta kotoisin. Joissakin ruusuissa, jotka olen istuttanut viime vuonna on taimiston lappu.

Näin tein. Mutta en tehnyt sitä yksin. Olavi-poikani oli hyvä apu, kannettiin pöytiä ja tuoleja ja suunniteltiin juoma- ja ruokapuolta. Minna-siskoni tuli jo edellisenä iltana viulunsa kanssa Kajaanista auttamaan. Mauri, kirjani "kätilö" eli taittajani ja tukijani tuli sunnuntaiaamuna varhain junalla Riihimäeltä, jolloin jo kahdeksan aikaan istuimme puutarhassani ja avasimme toisen ystäväni lähettämän kuoharin sammalsohvalla. Harvoinpa sitä kuoharilla aloittaa aamunsa! Totuttuja rajoja on riemullista joskus rikkoa. Yhdessä sitten tikuteltiin ja käärittiin syötävää tuvan pöydän ääressä ennen juhlaa.

Minna-sisko kertoi isämme Matti Tuhkalan Schuster-viulutarinan, mikä ei olekaan
ihan vähäpätöinen tarina eikä viulukaan. Ihanasti taituri lumosi yleisönsä kauniilla
Montin Zardaz tulkinnallaan.

Tässä aamullinen ilon hetki Maurin kanssa!

Hannele Kultala avasi kesän hurmoksen meille lausunnallaan. Ohjelman lopuksi
lausui myös Seija Murtomäki Eeva Heilalan runon Kädet. 

Merenhelmet tunnelmoivat suomalaista meren pauhinaa itämaisittain.

Liisa Seppälä dramatisoi kirjani Thelban tarinasta tunnelmakuvia. Kuvassa
haastattelua.

Ja yllätys, yllätys! Ruusumuorista kaulattiin jättikaulahuivilla kylän Jätti tälle
vuodelle. Olinhan otettu. Lasikankaan kyläyhdistys oli tämän valinnan takana.
Tuosta aiheesta voisin tehdä ihan oman blogisivunkin, sillä siinä on jo pitkästi
tarinaa ja vuosia takana.

Essi-ystäväni, tiukka tyttö oikolukijana, tuli Kokkolasta tuekseni ja
kulki paljon kameran kanssa.

Vieraitakin oli runsain mitoin ja kaikki tuntuivat nauttivan ohjelman annista, murkinasta ja ennen kaikkea kesän lämmöstä ja toistensa tapaamisesta. Tunnelma oli lämpimän hersyvä ja avoin.

SIIS SUURKIITOS KAIKILLE, JOTKA OLIVAT AUTTAMASSA TILAISUUTTA KOKOON! 
SEN JÄLKEEN PIHALLE SAAPUVAT ESIINTYJÄT TULIVAT RAKENTAMAAN TUNNELMAA, LÄMMIN KIITOS HEILLE!  
KUTEN KIITOS MYÖS SITÄ KAIKKEA LÄMMÖLLÄ VASTAANOTTAVALLE YLEISÖLLE.  TÄSTÄ KAIKESTA RAKENTUU IHANA KESÄJUHLA! 
JA KIITOS, KIITOS LUOJAN LUOMALLE KAUNIILLE KESÄPÄIVÄLLE! 

Yksi asia minua harmitti vähän. Nuo ruusut, jotka kukoistivat niin kauniisti juuri viikkoa ennen tilaisuutta, olivat osa aivan lopahtaneet kuumuuden ja kuivuuden vuoksi. Mutta aina sieltä joku ruusu näyttää voimansa ja uhkeutensa. 


 



 
Toivon itselleni terveyttä ja voimia pitää Kesäkahvilaani auki ensi kesänä. Onhan se niin antoisaa ja henkisesti virkistävää työtä!

Terveisin Ruusumuori

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ruusumuorin puutarhapäivitystä kesä 2018

Alkukesä oli kaunis eikä jatkossakaan ole moittimista. Tässä on lämmin oma mikroilmastonsa.

Minulla on vain ollut enemmän aikaa istua aurinkotuolissani, laiskotella ja yrittää nauttia. Nyt on ollut sellainen tilanne. Ehkä tilanteeni selkiytyy syksyyn mennessä ja ensi kesänä olen taas voimissani. 

Ruusut ovat ainakin voimissaan. Ei ihan kaikki, mutta suurilta osin. Neljä ruusulajia minulta viime talvi otti; apteekkarinruusun, Presidentti Kekkosen, Adeleide Hoodlesin ja Merveillen. Mutta 111 lajia tai lajiketta on vielä hengissä.

En paljoa jaksa perkkailla, pikkuhiljaa ruohonleikkuria ja trimmeriäkin käyttää, joten ei ihan kovasti pensaat pääse riistäytymään käsistä. Voi kun ne mielellään tekevät niitä poikasia pitkin nurmikkoa! Mutta en voi estää pensaita rehevöitymästä sekä leveyttä että pituutta. Sitä ne tekevät! Ja moni pensas kaipaisi tukea. 

Muutamia puutarhakuvia laitan tähän silmäniloksi:


Rosa Wasagaming


Rosa Ristinummi


Juhannusruusu

Arnonruusu
Linnanmäki


Takana punalehtiruusu
Torniolaakson ruusu

 Kameran kanssa olen kulkenut ja päivittänyt ruusunkukkien aukeamista. Mukava sitä elämää on verrata muiden vuosien kanssa. Joten tuota sivua 

https://ruusumuorinkesakahvila.blogspot.com/2016/06/ruusujen-aukeamisajankohdat.html

alan nyt päivittämään.

Hyvää keskikesää täällä sivulla vierailijoille!


maanantai 14. toukokuuta 2018

Ruusumuorin Kesäkahvila suljetaan kesäksi 2018

Nyt tuli ruusumuorille sellainen elämäntilanne, että ensi kesä pitää ottaa rennosti ja levätä enemmän.
Tämän vuoksi suljen kahvilani yleisöltä tänä kesänä 2018. Uskon, että voin palata kahvila- ja ruusutarjontaan kuitenkin seuraavana kesänä 2019.

Pyrin kuitenkin pitämään parit ruusuesittelyt kesän aikana alkukesästä tarhapimpinellon kukinta-aikaan ja myöhemmin muiden ruusujen kukinta-aikaan niistä kiinnostuneille. Ilmoitan näistä päivistä Raahen Seudun tapahtumakalenterissa. 

Edelleen päivitän Ruusujen aukeamistilannetta tällä sivulla tämänkin kesän. 

Talvi ja kevät on ollut hyvä luonnolle, ruusut jaksavat hyvin ja alkukesän perennat kukkivat iloisesti. Kesästä näyttää tulevat kaunis ja lämmin! Uskotaan näin!





Kiitän kaikkia kahvilani ja puutarhani vierailijoita ja tukijoita! Toivon, että voimme jatkaa näkemisiä  ja puutarhatarinoita kesällä 2019!

Ruusumuori

perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2018!

Alkutalvi on saanut kauniin lumipeitteen Kesäkahvilani ja ruusutarhani pihamaalla. Siellä nukkuvat kauniisti kaikki 114 ruusulajia ja lukuisat perennat. Tietyn paksuinen lumipeite on pysynyt tallella, vaikka välillä on ollut lämmintä ja sadettakin. Toivottavasti tuo lumi on pysyvää.

Kiitän nöyrästi viime kesän kukkaloistoa niin luonnossa kuin ruusupensaissanikin. Kiitän kaikkia niitä jotka kiinnostuivat pihastani ja toivotan ensi kesänä heidät jälleen tervetulleeksi. Avaan silloin kahvilani sunnuntaina 1.7.2018. Se sattuu olemaan myös valtakunnallinen Avoimien Puutarhojen päiväkin. Tiedossa on myös ohjelmaa tähän päivään.

Tiedottelen keveemmällä enemmän Kesäkahvilan toiminnasta.

Ruusumuori








maanantai 13. marraskuuta 2017

Kastellin Jätinkirkko ja sen ympärillä oleva muinaisalue

Kerron lisää Jätinkirkoista, eli minne tuo edellisen sivun metsätie johtaa. Jätinkirkon parkkipaikka on Ruusumuorin Kesäkahvilan takana oleva niityn pääty. Sieltä voi jatkaa 300-400 metrin kävelyä ihan helposti hiljaisen ja komean metsän halki. Lähellä parkkipaikkaa on myös kartta, josta näkee, miten Jätinkirkko sijaitsee ja miten polut siellä kulkevat.

Nyt on kaunis pulverilumi metsässä ja siltä osin tiettyjä seikkoja mukava kuvata. Ne tulevat nyt hyvin esiin.

 
Metsätien varrelta oikealle poikkeaa osa Viinipolkua Wanhaan Kastelliin. Siinä on nippu erilaisia kylttejä, jokaisella oma tarkoituksensa. Joukossa myös pieni kartta lähialueesta sekä alla opaskyltti siitä miten Viinapolku on syntynyt.

 
Vanha kyltti laitettiin vielä mukaan kaiken varalta. Turisteja on nimittäin käynyt Wanhassa Kastellin talossakin kysymässä, että "täälläkö ne Linnanrauniot ovat". Tiedän itse turistina kulkiessa, kuinka sokkona ja hölmönä sitä kulkee.

 
Viinapolku on merkitty keltaisilla merkeillä, kuten tässä puun rungossa. Tässä erkaantuu polku metsätieltä vasemmalle Kastellin Jätinkirkolle. Alla kyltti, myös englanninkielellä, sekä vanha seloste, johon pitkään ovat turistitkin kaivanneet päivitystä. Tämä kyltti tuli tosi tarpeen, koska puiden kasvu on niin tiheää, että itse Jätinkirkko ei näy metsätielle, joten tämänkin polun jotkut turistit ohittivat ja kulkivat jopa Paskarämeelle asti Jätinkirkkoa löytämättä. Kyläyhdistyksen kanssa noita uusia kylttejä on pystytetty.




Yllä yksi Lapinraunioista, jotka on laskettu olevan samalta aikakaudelta kuin itse Jätinkirkkokin. Onko ne ylöskaivettuja vanhoja hautoja vai muinaisia asuinpaikkakuoppia? Tästä ei ole mitään varmuutta. Kuitenkin niitä löytyy kymmenittäin kaikilta alueen kankailta, mitkä ovat noin 40-50 metriä meren pinnan yläpuolella.


Itse Jätinkirkoista en sitten saanutkaan tämän kummempia kuvia. 


Jos kuvittelemme, että tänne alueen suurimmalle muinaisnen meren rannalla olevalle Jätinkirkolle (niitä on kolme ainakin) on kokoonnuttu ja pidetty sitä pyhimpänä paikkana, on ollut välttömätöntä, että paikalla on makeaa vettä. Tämä kuoppa, jossa kasvaa leppää, on tutkittu olevan se muinainen lähde, joka varmaankin on tyrehtynyt maan nousun ansiosta. Seudulla on yleensä paljon lähteitä, mutta alempana Latvaojan varsilla.




Raahen kaupunki yksityisti Linnalantien ja samalla tämänkin metsätien. Pesikö kaupunkikin kätensä näin koko alueesta, kuten on tehneet Museovirasto ja Metsähallitus? Ennen sitä kaupunki kuitenkin huolehti paikalle roskalaatikon. Postilaatikko on Pattijoen Kotiseutuyhdistyksen laittama, kuten uusi polkukin. Sieltä talkooväki tulee joka kevät puhdistamaan Jätinkirkon alueen taimistosta.

Ja ennen tien yksityistämistä kaupungin tekninen virasto kävi tekemässä pienen parkkipaikan yksityisen omistaman pellon päähän sekä toi sinne biokäymälän. Ne ovat palvelleet turisteja hyvin. 


Kiitokset näistä! Mutta miten tämä kaikki toimii jatkossa?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kahvila-alueeni paras anti!

Olenhan hehkuttanut puutarhaani ruusuineni ja kahvilaa ruusupullineen.

Usein tässä kerron asiakkaille myös siitä parhaasta annista, jota voin tarjota.

Se on luonnonrauha, hiljaisuus, maaseutukulttuuri ja Jätinkirkoille johtava jylhien kuusten ja mäntyjen reunustama metsätie. Sitä täällä kävijät ovat varmaan kunnioituksella ja mielellään kulkeneet.  Parkkipaikkahan ei ihan Jätinkirkkojen vieressä ole. Kukaan ei ole kävelymatkasta valittanut. 

Nyt syksyisin olen huomannut, että yleensä päivittäin parkkipaikalla yksi tai kaksi autoa seisoo. Kävijöitä on monenlaisia. On turisteja, jotka halauvat nähdä Jätinkirkon. On mustikan ja puolukan poimijoita. On geokätkeilyjen etsijöitä. Mutta on varmaan myös ihan vain retkeilijöitä Viinapolulla kulkemassa tai muuten vain luonnon rauhaa hakemassa ja jotka ymmärtävät kuinka paljon tuo metsä ja varsinkin suuret hongat tuolla Linnakankaan kupeessa antavat voimaa, eteeristä öljyä, varsinkin heikoille keuhkoille vahvistavaa lääkettä hengittää.

Siksi täytän tämän sivun tuon metsätien kuvilla, jotka johtavat tästä parkkipaikalta tuonne raunioille. Lumisessa maisemassa sen kauneus ja uljaus korostuu.

Tie minun pihaani ja ohitseni tuolta postilaatikolta.

Metsätie Jätinkirkolle, ensin synkän kuusiston ohi...


...ja sitten tulee komea hongisto.

Kuusikon salaperäisyyttä

Metsätieltä poikkeaa Viinapolku Vanhaan Kastelliin ja
sitä voi jatkaa keltaisin merkkien turvin ohi Jätinkirkon
metsätietä pitkin.
Mieheni Eino, joka kävi myös tuolla päivittäisiä lenkkejään, kutsui tuota metsää kirkokseen. Kerran hän pelastikin sen tuholta, kun sitä suunniteltiin kaataa. - Meinaatteko te minun kirkkoni kaataa, hän oli mennyt sanomaan. Hän kutsui seurakunnan väkeä tänne kahville ja metsäretkelle. Metsä sai olla rauhassa.

Tuo kuusikko ja hongikko kuuluvat Raahen (entisen Pattijoen) Seurakunnan omistamiin metsiin. Vieläkin siinä koskemattomana. Moni turisti on ihmetellyt sen komeutta ja suuruutta näin pohjoisessa, missä männiköt ovat yleensä matalia. Joku sanoi jopa, että tuo metsä kannattaisi suojella. Siinä olisikin seurakunnalle haastetta. Monille ihmisille se on aivan ihanteellinen retki- ja marjapaikka! Ja onhan siellä koko kangas täynnä noita muinaisia muistomerkkejä, lapinraunioita.

Aila Nikola - Katselin taivaan tähtiä



lauantai 23. syyskuuta 2017

Kahvila talviteloille

Ruusumuori on tyhjentänyt kahvilan talviteloille. 

Suomalainen kesä 2017 oli yleisesti alakuloisen harmaja ja kylmä, ei ollenkaan suosiollinen kesäkahviloille tai puutarhakahviloille. Ei varmaan terassielämäkään ole ollut kovin mieluisaa. Eikä syksykään ole ollut kummoisempi. En innostunut järjestämään yhtään viinapolkuretkiäkään, kun tuntui, että aina vain sataa. Alakulo pääsi valtaan. Suuri osa energiaani on mennyt melkein liian nopean ruohonkasvun leikkaamiseen ja rikkaruohojen kimpussa ryömimiseen ja siihen, että missä välissä olisi sen verran kuivaa, että sitä kaikkea pystyy tekemään. 

Nostin itsellenikin ruusuisen ajatutuslappusen vanhasta kasvienkeruupurkista. Tulikin ihan sopiva teksti minulle, vanha viisaus:

"Anna minulle voimaa hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitkä voin
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Kaikesta voi päätellä senkin, että ei kovin moni viitsi lähteä ajelemaan ja nauttimaan kahviansa ruusujen keskellä. Asiakaskäynnit ovat olleet luvultaan pienemmät kuin koskaan. Joten ensimmäisen kerran olen epäillyt palveluni tarpeellisuutta. 

Ruusut ovat kaikesta huolimatta kukoistaneet ja kukkineet ennätyksellisen paljon. Kuten kaikki luonnonkukat tänä kesänä. Kesä on ollut ihailtavan voimakas kukkakesä.

Suuri iloni oli siis päivittää tuota sivua Ruusujen aukeamisajankohdat tässä. Sieltä löytyy nyt 112 erilaista puutarhani ruusulajia kuvineen. He, jotka ruusuja suunnittelevat pihallensa tässä lähiympäristössä, voivat siellä tutustua niihin ja niiden mahdollisuuteen kasvaa tällä vyöhykkeellä.

Miten käy kahvilani tulevaisuuden? Kahvilani alkusuunnitelmissa lukee, että jos jaksan pitää kahvilaani 7 vuotta, niin se on ihan hyvä. Nyt olen pitänyt kahvilaani kuusi kesää. Ja jos vain muorilta ruutia löytyy ja aurinkoa ensi kesälle vuonna 2018, pidän kahvilaani auki vielä ensi kesänä heinäkuun ajan. Ehkä järjestän joitakin juhlasunnuntaita elokuussakin.

Jos kevät ja alkukesä on kaunis, toki järjestän kahvilani tilat ja otan vastaan ryhmätilauksia. Mutta muuten keskityn enemmän puutarhani hoitoon ja omaan vapauteeni.

Toivotaan nyt ensin kuitenkin hyvää syksyä ja talven tuloa!

Suuret kiitokset kaikille vierailijoilleni ja heidän mielenkiinnolleen ympäristöäni ja puutarhaani kohtaan! Ja suurimmat kiitokset viimeiseen puutarhajuhlaani osallistuneille esiintyjille! Te juhlistitte kesäni! 

Vielä kukkivat jotkut ruusut, kuten nuo kanadalaiset! Luinkin juuri, että Kanadassa on sekä kevät että syksy yleensä pitkään lämmintä, joten siellä kukoistavat heidän ruusunsa. Täällä tulee kylmä syksy liian pian vastaan. Säälin siis niitä kymmeniä nupputerttuja näillä ruusuilla, jotka yrittävät vielä aueta.