sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Vuosi 2022 muistoissa ja kiitoksissa

Kun alunperin suunnittelin, että pitäisin kesäkahvilaa 7 vuotta. Ajattelin, että siinä työssä olisin tervehtynyt surustani Einon menettämisestä, tyhjästä olotilastani ja merkityksettömyydestä. Näin toimin. Ruusutarhasta tuli kunnianosoitus mieheni rakkaudesta ruusuja ja kauneutta kohtaan ja tätä paikkaa kuin myös ihmisiä kohtaan. Hän aikoinaan rakensi kaiken tämän pihan rakennuksineen ja henkisen ilmapiirin, jossa minun on ollut hyvä olla ja toimia.

Se aika lipsahti 11-12 vuoteen. Olen työtäni kuitenkin helpottanut lyhentämällä kahvila-aikaa. Enkä kadu tätä rooliani, niin mukavia ihmisiä olen kohdannut. Heidän ansiostaan olen jaksanut tointani hoitaa. Uskon, että jokin paikka pienellä kahvila-aitallanikin, talon vanhalla vilja-aitalla, on ollut tässä maailmassa. 

Vuosi 2022 oli merkittävä monella tavalla. Kahvilani täytti 10 vuotta. Ystäväni Merenhelmet ry, johon itsekin kuulun, täytti yhdistyksenä 20 vuotta. Siitä johtuen Mauri Laakkonen keksi osoittaa seuraavan runokirjansa Merenhelmiä tanssijoita kunnioittaen. Kirja syntyi siten, että yhdistyksen jäsenet valitsivat Maurin laajasta kokoelmasta mielirunonsa. Niitä yhdistyksen jäsenet lausuivatkin juhlapäivänä Ruusumuorin Kesäkahvilassa.

Maurin matkassa oli myös pari muutakin taiteilijaa; Tuomo Oikarinen ja Markku Heino. Tuomo oli Maurin kanssa Alavieskassa pystyttänyt taidenäyttelyn "Kaks pappaa" ja Markku tunnelmoi siellä runoillaan. Tällä reissulla he kävivät kahvilani synttäriäkin juhlistamassa. Markku oli luovana kokkina keittiön puolella. Miehet valmistivat kaikille esiintyjille juhla-aterian! 

Tässä kuvia: 






Mauri istutettiin tuolille ja hänelle merenhelmet kävivät lausumassa hänen omia runojaan



Oman kylän ystävien "Arkkiystävät" kanssa kerran avattiin kahvila 10 vuotta sitten. Joten kutsuin heidät kanssani myös sulkemaan kahvilani syksyinenä iltana. Kiitos rakkaat ystävät!

 

maanantai 26. helmikuuta 2024

Vuosi 2021 muistoissa ja kiitoksissa

Vuosi 2021 oli täydellinen ruusukesä. Voisin sanoa jo, että todella olin tehnyt ruusutarhan!

Suurin saavutukseni oli iso värikäs teos RUUSUTARHANI TARINOITA, jossa päivitin kaksi pientä Ruusutarhan tarinoita osa 1 ja 2, liittäen ne yhteen ja lisäten kaikki muutkin ruusut siihen. Ystäväni Mauri Laakkonen taittoi sen ja julkaisin sen omakustanteisesti Bod.fi:ssä. Kirja on mennyt hyvin kaupaksi, vaikka oli arvokas hinnaltaan johtuen värikuvistani. Se kirja on myös oman puutarhani historia, ruusujen historia ja Linnapellon tilan ja paikkakunnankin historiaa.

Muutenkin se kesä suosi ruusujen ja perennoiden kukkimista. Tosin itse Ruusumuorin Kesäkahvilaa en pitänyt enää niin pitkään auki kuin muina kesinä. Ilmassa oli lopettamisen viestiä.


Vasemmalla 'Flammentanz' ja yllä 'Ilo'

Alla 'Martta' ja 'Nils' (tällä uusi nimi)




Asiakkaita kävi, keittelin pannukahvia, leivoin ruusupullia ja Ruusa-kissa viihdytti asiakkaita.Ja ruusulajikkeitakin tuli lisää. Hannuksen Anneli lahjoitti minulle 'Siikajoki'-ruusun.

Nuorempi poikani innostui rakentamaan vanhoista ikkunalaseista minulle tomaattimökin! Kyllä olin onnellinen siitä, sillä olin odottanut sitä jo muutamia vuosia. Mikä ilo oli saada omia tomaatteja ja kurkkuja! Ja se oli kiva paikka koulia taimia. Ja mikä parasta! Luovuin vanhoista paikatuista ja leikatuista saappaistani ja ostin uudet. Tietenkin vaaleanpunaiset!



  Kiitos auringolle, ihmisille ja itse elämälle!




lauantai 27. tammikuuta 2024

Vuosi 2020 muistoissa ja kiitoksissa

Ahkeroin jälleen kahvilani ja ruusutarhani kanssa. Pojan kanssa kannettiin vanha sivustavedettävä sänky karjakeittiöstä pihalle. Putsasin ja rappasin sitä, mutta en maalannut. Sallin ajan värin ja patinan kantavan vanhoja muistojaan. Kuinkahan moni on siinä nukkunut? Hyvin se sopi kahvilahuoneeseeni. Pesin kahvilan matot kauniina alkukesän päivinä, jolloin ne kuivuivat hyvin. Vanhoja perennapenkkejä raivatessa hajoitin turppaita taimi-istutuksiksi ja myytäviksi. Kesän aikana ne kummasti katosivat. Uusi ruusuporttikin tehtiin naapurin Paulan kanssa vanhoista patjanpohjista ja heinäseipäistä. Polulla pääsi nyt mukavammin läpi kulkemaan. 


Näin aloitin taas kahvilatoimintani. Ja siitä tulikin ikimuistoinen. Ruusutarhani ja pieni kahvila-toimintani oli huomattu. Viherpiha-lehti oli tehnyt pihastani ja itse Ruusumuorista mukavan jutun lehteen. Minua kysyttiin jopa kansikuvatytöksi, oli kuulemma niin hyvän kuvan valokuvaaja ottanut. Mikäpä siinä, Onni-ruusu taustalla komeili mukavasti kuvassa. 


Suuri ja upea kunnianosoitus oli se, kun minut valittiin vuoden 2020 Raahen Fiaksi. Kummallinen juhla se olikin, sillä juhlissa ei ollut yhtään yleisöä koronan vuoksi, mutta se filmattiin nettiin ja muistaakseni sitä voitiin katsoa Amerikoissa saakka. Outoa se kuitenkin oli, lausua kiitospuhe tyhjälle salille. Mutta tulipahan tuollainenkin koettua. Siinä yhteydessä oli sitten lehtihaastattelua ja onnitteluja. Merenhelmet-ystäväni tulivat joukolla onnittelemaan. Ja pari kuoharipulloakin tyhjennettiin. Olihan se pientä hulinaa!


Muutenkin se oli mielenkiintoinen kesä. Vaikka korona piti tyhjinä monia ravintoloita, kahviloita ja tilaisuuksia peruttiin, niin puutarhassani mahtui istumaan ja vapaasti hengittelemään. En kuullut, että kukaan olisi saanut tartuntaa tästä, en itse ainakaan. Jotkut ajoivat etelästä Norjaan saakka retkeilemään, jossa raja ei ollut suljettu ja pysähtyivät matkan varrella kahvilassani. Joten työtä riitti! Pihalla viihdyttivät hanuristitytöt yleisöä ja jälleen tanssittiin itämaisittain! Syksymmällä kävi Anja-ystäväkin minua tervehtimässä ja ruusuja katsasamassa Tiina-tyttärensä kanssa.



Olen onnellinen, tyytyväinen ja koko sydämestäni kiitollinen!

torstai 30. marraskuuta 2023

Joulukalenteri, runot ja erityiset joulukortit nyt esille!

En voi jättää runojen maailmaa. Näin kylmänä ja pimeänä aikana on mukava matkustaa ympäri maailman runojen avulla. Jatkan edellisvuosien runoteemaa joulukalenterissani. Nyt on vuorossa itäiset maat Kiinaa ja Japania myöten sitä mukaan kun löydän heidän runojaan. Aika paljon niitä löytyy.

Mukaan laitan joulutervehdykseksi joulukorttien kuvia. Valitsin mukaan keräämiäni kortteja, jotka kuvaavat Jeesus-lapsen syntymää. Olen huomannut viime vuosina kaupoissa kulkiessani, että enää ei näy niin paljon kortteja tästä aiheesta. Ennen oli enemmän. Minua on kiehtonut tuo tarina ja yleensä 'äiti ja lapsi' -aihe. He ovat tässä maailmassa tärkeimpiä olentoja eläimiä myöten. Joten joulukalenterini blogisivuilla niitä näkyy. Laitan niistä tiedon facebookiin, joten on helppo seurata. Tervetuloa runojen ihmeelliseen maailmaan!

Olen poiminut kirppareilta myös gobelliineja ja erityisesti tästä löydöstä olin iloinen. Siinäkin aiheena äiti ja lapsi. Ja mukana kuvassa on jopa ruusu! HUOM! RUNOKALENTERI TOISESSA BLOGISSA: 

https://ruusutarha.blogspot.com


 

 

tiistai 28. marraskuuta 2023

Vuosi 2019 muistoissa ja kiitoksissa

Tämä vuosi oli vielä toipumista vuoden kestävistä sytostaatteista, leikkauksesta ja sädehoidoista. Erään syöpäyhdistyksen naiset kävivät minua lohduttamassa, että pari vuotta menee toipumiseen. Tunsin kuitenkin jaksavani ja avasin kahvilani kesään, tosin vähän lyhyemmällä ajalla. En jaksanut mitään erityisempää uurastaa, muutaman uuden ruusupensaan istutin ja pidin pihaa kunnossa. Muutenkin se kesä oli kumman hiljainen.

Ystävien kanssa kylältä vietimme sen kesän avajaiset kahvilassa. Talvella olin tehnyt jatko-osan Thelban tarinaan hänen tyttären tarinalla Audetan tarina. Kirjojani myin kahvilassani hissun kissun.

 

Saunalle johtivat Einon vanhat saappaat, joihin aina istutin orvokkeja. Kesäkeittiö savusaunan edessä oli hyvään tarpeeseen kun grillattiin. Usein paistoin siinä lättyjäkin ja kutsuin naapureita. 


 

Toki joka kesäisen pelimanni-sunnuntain pidin Annelin ja Birgitin kanssa. Yllätys oli, kun Sauli-serkkunikin tuli siihen laulamaan. Kiitos heille! Ruusa-kissakin sai ihan omia vieraita.

Suurin kiitos oli helsinkiläiselle ystävälleni Mirille, kun hän tuli pelastamaan minut siskonsa ja miehensä kanssa. Aleksin perhe nimittäin kysyi, jos tulisin mukaan Ruotsiin siskoni luo. Laitoin avunpyynnön facebookiin ja sieltä löytyi kultainen Miri. He tulivat viikoksi asumaan taloani, hoitamaan Ruusaa ja pitämään kahvilaa. Olihan se varmasti seikkailu heillekin! Kiitos rakkaat ystävät!


Vieressä vesiväreillä maalaamani kuva pihapiiristäni. Onhan se soma! Ja viimeisenä kesän sunnuntaina jälleen tanssiystäväni tanssivat pihapiirini entistä koreammaksi. Kiitos, kiitos niin paljon!

 

 

keskiviikko 22. marraskuuta 2023

Vuosi 2018 muistoissa ja kiitoksissa

Vuosi 2018 oli surullinen, kun ruusumuorilla todettiin rintasyöpä, jonka koko vuoden mittainen hoito vei voimat. Suljin kahvilani viikottaisilta päiviltä. Luotin kuitenkin taudin voittamiseen ja jaksoin hoidot aika hyvin. Hoitojen välillä kirjoittelin ensimmäistä fiktiivistä romaaniani, jonka julkaisin kesällä juhlan kera. Jaksoin tehdä Ruotsiinkin matkan siskoni luo, jonne kokoontui koko lähisuku. Kaikesta tästä sain energiaa paljon. Ja nythän minulla oli aikaa istua aurinkotuolissani ruusujen keskellä. Ruusut hoitivat minua ja minä hoidin niitä, mitä voimiltani jaksoin. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen kaikelle sillekin kokemalleni. Nyt viiden vuoden hormoonihoitojakson jälkeen olen toistaiseksi voittanut syövän.

Ihmiset haluavat auttaa ja tukea, ja kyllä otinkin avosylin vastaan kaiken avun. Ja taas totean, että yksin ei ole mitään! Elämä on yhtä vuorovaikutteista toimintaa. Anna ja ota vastaan hyvillä mielin.

Merenhelmet, tanssiystäväni tulivat joukolla ja haravoivat koko pihani keväällä. Inkeri-ystävä kävi auttamassa ruusujen hoidossa, Laitilan Tuula ja Ilkka kävivät ruohoa leikkaamassa ja terassia siivoamassa ja Rauni ja Pauli Pesonen auttoivat kesäkahvilan siivoamisessa. Naapuritkin tarjosivat apuaan. Siskoni Lea tuli miehensä kanssa pariksi viikoksi auttamaan minua leikkauksen jälkeen ja tottakai sisko Minna ja oma perheeni auttoivat ja tukivat minua paljon. Jopa joulusiivoukseen ilmestyi kolme iloista 'tonttua' Salla, Mirja ja Marja. Sydämen pohjasta kiitän kaikkia ystäviä ja läheisiäni! Sellaisessa avun paljoudessa ei voi muuta kuin tervehtyä! Kerron tämän kaiken, en kerskuakseni, vaan siksi, että kaikkeen tällaiseen on pohjalla omakin avoimuus, toimeliaisuus ja halu lämmöllä ja positiivisuudella kohdata ihmisiä. Ja ottaa ilolla vastaan apu! Ei tällainen vuorovaikutus synny yksipuolisesti.

Ja kun itse toimii, toimii muutkin ympärillä. Se, että sain kirjoitettua hoitojen välillä myös kirjani 'Thelban tarina', oli ilo itselleni. Ja tietenkin toivon, että kirja antoi joillekin muillekin ainakin viihtyvyyttä. Ei sellainenkaan työ suju ilman tukea. Kun lukee kirjailijoiden Kiitos-sivun, huomaa, että hekin kaikki ovat tarvinneet tukea, usein suuri määrä ihmisiä kokee kiitoksen tällä sivulla. Minua olivat tukemassa ystäväni Mauri Laakkonen, joka luki ja taittoi kirjani. Suuren tuen antoi graduystäväni Essi Nuortimo, joka terävällä kielitajullaan oikoluki kirjaani. Ja suuri tuki oli myös heillä, jotka ostivat kirjaani. Sitä on ollut helppoa myydä kahvilassani (tosin auttajilleni ja tukijoilleni jaoin sitä kiitoksena), kuten kirjan kahta jatko-osaakin (Audetan tarina ja Milizan tarina), jotka kirjoitin kahtena seuraavana talvena.

Mutta Thelban tarinan julkaisutilaisuus oli mitoitettu tarkkaan niin, että syöpähoitojen välillä oli se helppo päivä. Mauri tuli Riihimäeltä ja Essi Kokkolasta, Minna-sisko Kajaanista viulunsa kanssa, Olavi-poikani Jyväskylästä oli auttamassa ja ihana Paula-ystäväni ravintola Kumpeleen ajoilta (oli useinkin kiiresunnuntaina auttamassa) tuli keittämään kahvia. Ystäviä tuli esiintymään, runoilijoita ja tanssijoita. Siitä tuli suuri kesäpäivän juhla. Olin onnellinen. Kuvassa rakkaat kirjalliset tukijani, Essi ja Mauri. Alla Minna-sisko viulunsa kanssa, kertomassa isän vanhan viulun tarinaa.

Liisa Seppälä dramatisoi pienen osan Thelban tarinasta, kuvassa hän haastattelee ruusumuoria. Hannele Kultala lausuu runoa. Arvata voi, että tuollaisten vierailijoiden kanssa jaksoin vaikka mitä!

Kaiken lisäksi Lasikankaan kyläyhdistyksen väki tuli yllättäen juhliini mukaan ja kaulasivat ympärilleni jättihuivin. Minusta tuli kylän Jätti. Tämä jaetaan kylällä toimiville ihmisille silloin tällöin. Tämä nimitys on symboli lähistöllä olevalle Jätinkirkolle ja jättiläisten tarinoille sen henkisessä merkityksessä.

Voi jukra!



maanantai 13. marraskuuta 2023

Vuosi 2017 muistoissa ja kiitoksissa

Vanhoja blogisivuja ja kahvilan albumia on hauska katsella ja muistoissa elää. Näiden sivujen kera jätän hyvästejä yritykselleni. Kesä 2017 oli vilkas ja aurinkoakin enemmän. Kuvassa Anneli ja Birgit ovat viihdyttämässä yleisöä ja laulajiakin tuli mukaan. Naapurin Lauraa muistelen lämmöllä. Joka ikinen sunnuntai hän tuli rullaattorilla katsomaan, josko löytyisi tuttuja. Ja aina heitä löytyi. Hän oli kiinnostunut enemmän ihmisistä kuin ruusuista. Toisessa kuvassa kanadalainen ruusu William Baffin kauniissa loistossaan. Valitettavasti osa kanadalaisista kukki niin myöhään syksyllä, että osa nupuistakin ehti paleltua ennen kuin kukkivat.

 

Vuonna 2017 Suomi juhli 100-vuotisjuhliaan. Olin saanut kolme kaksipuolista pellavakankaalla päällystettyä sermiä pojaltani. Sain päähäni kokeilla akryllivärejä ja vielä enemmän, sain päähäni että niihin sijoitettaisiin 100 keijua Suomen juhlavuoden kunniaksi. Keijuja siksi, että jotkut asiakkaani näkivät tai kokivat niitä olevan puutarhassani. Tottahan toki! Tein ehdotuksen 7-vuotiaalle pojantyttärelleni, joka tykkäsi piirtämisestä ja keijuistakin, että tekisi pohjamaalattuihin puutarhakuviin 100 keijua. Hän tyrmistyi ensin. Mutta kun sanoin, että teemme työtä pikkuhiljaa talven kuluessa. Joka kerta kun hän kävi minua tervehtimässä, hän suunnitteli ja piirsi hiilellä tauluun muutaman (10-20 keijua). Sehän kävi sutjakkaasti ja minä autoin niiden maalaamisessa hänen ohjeittena mukaan. Niin syntyi kuusi maalausta, joita esittelin pihapiirissä. Kyllä niitä ihmeteltiin ja ihasteltiin.

Kahvilassani oli muutakin myytävää kuin kahvia ja karamellejä. Siellä oli myös ystäväni Anjan käsitöitä ja Maailman kaunein kylä -kirjakin myynnissä. Kirppikseltäkin aina jotakin ostettiin. Nyt olin parina vuotena koonnut tarinoita ruusuistani, joita hanakkaasti tutkin niiden alkuperää, niiden löytäjiä ja luojia myöten. Löysin mielenkiintoista historiaa ja tarinaa ruusuista. Tässä kaksi ruusukirjaani, joita itsekustanteena myin kahvilassani.

Ja aina piti hassutella jotakin. Nyt niiden karhujen kanssa. Sopivasti minulla oli tuolla yhdessä puutarhanurkkauksessani kolme karhua. En tiedä oliko itse Penttikin ajatellut tekevänsä sadun kolme karhua: isäkarhun, äitikarhun ja pikkukarhun. Tein luonnonaineista Kultakutrinkin, johon pojantyttäreni antoi mekkonsa ja saappaansa. Hän tervehti tulijoita sammalsohvan luona.

 

Ja tässä Kultakutrin näkemää ruusumaisemaa ruusutarhan rugosaruusuryhmän suuntaan. Olin tullut jo siihen tulokseen, että tosiaan olin rakentanut ruusutarhan, ei se haaveeksi jäänyt.

 

Olin kovasti iloinen ulkomaalaisistakin vieraista kahvilassani. Usein asiakkaat toivat vieraitaan kahvilaani ehkä näyttääkseen suomalaista maaseutua ja vanhaa pienviljelijän pihapiiriä. Silloin pääsin juttelemaan milloin englanniksi, ruotsiksi ja jopa saksaksikin (sitä tosin osaan aika vähän). Usein asiakkaani halusivat jutella kanssani. Kerroin ympäristöstä, Jätinkirkosta ja keijuistakin. Kuulin heiltäkin monenlaista tarinaa, jopa neuvoja sain usein, esim. vanhasta lahoavasta koivusta, joka sitten kaadettiinkin (laho oli).

Ystäviä ja sukulaisia tuli joskus kaukaakin tai kesälomareissuillaan tapaamaan minua. Jopa isoin joukoin, kuvassa ystäväni Marjatta toi ystäviään Hyvinkäältä vieraaksi tutustumaan ruusuihini ja Raaheen. Minä haastoin heidät pukeutumaan kukkahattutäteiksi ja heitähän sieltä tuli. Kuvassa ollaan tutustumassa Kuutostiimiin. Voi että meillä oli hauskaa!
 


Viimeinen kahvilapäiväni huipentui taas tanssin merkeissä. Merenhelmien lisäksi tulivat Pattijoen naisvoimistelijatkin esittämään haravatanssia. Ruusumuorikin innostui esittämään shamaanirummun kanssa oman tanssinkin. 



 


 

 

Voi rakkaat ihmiset kaikki, miten paljoa iloa te toitte mukananne! Tätä energiaa kannoin mukanani tulevina vuosina, jolloin sairastin rintasyövän ja koronaepidemia mullisti koko maailman.