torstai 8. marraskuuta 2018

Onko ruusuilla tunteita?

Koska minulla viime kesä meni itseni jaksamisen ja hoitamisen kanssa, jäi ruusut fyysisesti hoitamatta (kastelut, ranskalaisten ja kanadalaisten ruusujen höystäminen, suojaaminen), mutta syvennyin sitäkin enemmän ruusujen tunne-elämään.

Kun myrkkytöpperössä (rankka sytoshoito) kuljin ruusutarhassani vain niiden olemisen kanssa, en voinut olla huomaamatta jotakin erityistä. Tämä saattaa kuulostaa vähän huuhaalta, ja sen merkitys on ehkä täysin ruusujen kasvutavoissa ja liian kuumassa kesässä. Ne eivät kukkineet niin paljon kuin yleensä. Ne olivat aivan yhtä voipuneita kuin emäntänsäkin. Ne nuokkuivat surkean näköisenä. Aamuisin auenneet kukat olivat jo rähmällään iltapäivällä. 

Ruusut myötäelivät minun omaa vointiani ja tunteitani! Voiko se olla totta?

Muistan kun mieheni kuoli, kuolivat muutamat kasvit myös hänen mukanaan. Sellaiset huonekasvit, jotka oli omittu hänelle, kärsivät ja kuolivat pois, kuten kiinanruusu, rahapuu ja mustanmerenruusut.

Siksi ihmettelenkin, onko todellista, että kasvit tuntevat ympäristön tunteet? Vai kaikkosivatko pihani keijut pois? Tai toisinpäin? Hoitivatko he kuitenkin ruusuja niin paljon, että viime talvelta menetin vain neljä ruusua; Presidentti Kekkosen, Alain Blanchartin, Apteekkarinruusun ja Fairyn. Yhä lajikkeita on yli 100 kuitenkin. 

Laitan tähän muutamia tällaisia surullisten näköisiä ruusupensaita ja kukintoja.


Karjasillan Kulkuri oli keväällä nuppuja täynnä. Näin ne nuokahtivat kuumuudesta.


Ei edes Keijunruusu kukkinut kuten ennen. Syyssateissa nämä pensaat vihreinä kylläkin 
kukoistivat. Nekin vielä pienet pensaat, jotka meinasivat kuolla toukokuussa jo, nostivat
komeasti varsiaan syyssateiden tullessa.


Heinrich Ilmasi ja Wasagaming kukkivat jollakin lailla, mutta ovat nyt syksyllä kasvaneet
hurjan pitkillä varsillaan. Suunnittelemaani porttia en jaksanut tuohon vielä rakentaa. Onneksi nuo
karhut ovat niille tukena. Virittelinkin matonkuteista niiden ympärille tukea, jotta eivät aivan
lumenpainosta talvella katkeasi.


Luumuruusun tapainen Ainola kukki niin kauniisti edelliskesänä, nyt kärsi kuivasta paikasta ja oli jo kuolla. Olen katsonut sille uuden paikan, johon muutan sen keväällä. Se tarvitsee kuohkeamman ja kosteamman paikan.


Anais Segelas, jonka istutin edellisvuonna, ei näyttänyt edes nuppuja, kuten eivät mitkään ranskalaiset ruusut tänä kesänä. Veronica Sundmanissa ja Iitin Tiltussa oli jonkin verran kukkia. Ja Valamonruusut kukkivat vaikka olisi kuinka sateinen tai kuiva kesä. Sinniruusuja todella!

 
Nils-ruusu, joka on monena kesänä ollut silmänilo, kukki vain muutamalla harvalla kukalla. Ei siinä mitään itikoitakaan ollut. Mutta onhan tuo kaunis vihreä tuollaisenakin.

 

Vasemmalla olevalla Morsionruusullakaan ei ollut kuin muutama ruusu. Ymmärrän, että nuo pimpinellaruusut tekevät kukintoa vain uusiin versoihin, ja koska toissa kesä oli niin runsaskukkainen, oli nyt vuorossa kasvattaa uusia versoja. Näin tekivät useat pimpinellaruusut. 

Taas oikealla oleva Malvaruusu oli kyllä täynnä nuppuja, mutta kuivuuden  vuoksi kuivuivat myös nuput ilman kukintoa. Se olisi tarvinnut todella vettä ja paljon. En halunnut yleistä sadetintakaan laittaa päälle, koska silloin kastuu myös nurmikko, enkä paljoa jaksanut sitäkään leikata, apua usein tarvitsin. Ja kun olen tottunut antamaan rakkaille ruusuilleni sadevettä kantamalla sitä saaveista, niin ei sitäkään paljoa ollut enkä jaksanut sitä käsin kantaa. Surkea emäntä!

Nyt ovat nuo kuvatkin vähän surkeita. Totuus siinä, että käsi vähän vapisi, kun kuvailin niitä, enkä  ole niitä editoinutkaan. 

Mutta on tuleva uusi kesä! Jospa se olisi sopiva sateineen ja aurinkoineen! Olemme elossa ja voimistumassa, sekä ruusut että emäntä! 




keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Haastan kesän 2019 ...Kahvila ja puutarha avataan jälleen!

Olen toipunut sairaudestani hyvin ja luotan sen tilan pysyvyyteen. 

Ja huomasin, että jäin kaipaamaan kahvila-asiakkaitani ja puutarhatoimintaani.

Niinpä haastan itseni kuntoon ensi kesäksi leipomaan ja kahvia keittelemään! Ja ennenkaikkea haastan itseni hoitelemaan puutarhaani ja ruusujani. Täytyy myöntää, että ne olivat viime kesänä vähän yhtä raihnaisia kuin emäntänsäkin. En jaksanut niitä hoidella enkä kastella.

Avaan kahvilani 30.6.2019  juhannussunnuntaina ja pidän sitä auki 24.8.2019. Se on vanhaan tapaan auki sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin kello 12-17. Edelleenkin tässä toimii vain oikea raha, joten kolikkoja on hyvä olla mukana. Ja edelleenkin toimin niillä resursseilla, joihin minulla on mahdollisuus. Olen päivittänyt esittelysivuni tuossa oikealla, joten siitä voi lukea lisätietoja. Myös päivitän Ruusujen aukeamissivuani heti keväästä sitä mukaan kun kukkia aukeaa. Tapahtumista pyrin tiedottamaan Raahen Seudun tapahtumakalenterissa ja tässä blogissani.

Valitettavasti en ole ehtinyt perennoja tai muita lajikkeita laittaa esille. Niitäkin on paljon!

Mutta sitä ennen kerään talven aikana voimia, kirjoittelen kirjojani ja toivon säyseätä talvea pikkupakkasineen ja lumineen. 

Hyvää talven tuloa kaikille! Terveisin Ruusumuori





 



Ystäväni Ailan laulamana tässä kotoisat ja voimaannuttavat terveiset!


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Mitä sisältää nimitys Lasikankaan kylän JÄTTI?

Lasikankaan kylä on vielä virallisesti Ylipään kylä Raahen kaupungissa Pattijoen puolella. Sillä toinenkin Ylipään kylä löytyy Raahesta, mutta Piehingin puolelta. Lasikangas on virallisesti tämän kylän postiosoite. Se tuli esille silloin, kun posti liitettiin kylän kauppaan ja se sijaitsi mäellä nimi Lasikangas. Siitä tuo postiosoite jäi ja sen nimen on kyläyhdistyskin ottanut itselleen; Lasikankaan Kyläyhdistys ry, jolla on omat sivut.

Kylän lähihistoriasta minulla olisi kertomista vaikka kuinka, olenhan asunut kylällä jo 37 vuotta ja toiminut kyläyhdistyksessäkin kolmessa eri kokoonpanossa eri aikoina. Sen toimintaa ja kylää itseä voisin kehua vaikka kuinka sen talkootoimin pystyttämästä liikuntahallista Maailman kaunein kylä-kirjaan asti, mutta nyt kerron teille mitä tarkoittaa kylän Jätin kaulaaminen. Sehän tapahtui minullekin kesän juhlapäivänä, josta kerroin edellisessä postauksessa.

Pienet kylät ponnistavat aina omillaan. Silloisessa kylätoimikunnassa vuonna 1989 pohdittiin uusia virikkeitä ja tapahtumia kylälle. Raahessa hatutettiin vuosittain kaupungin Fia ja Pekka. Miksei meilläkin kylän Jätti? Onhan meillä tuo kuuluisa Kastellin Jätinkirkko ja siihen liittyvät jättiläistarinat. Jätin valitseminen olisi kunnianosoitus kylällä ahkerasti toimivalle persoonalle. 

Ja eihän meillä hattuja, lippiksiä täällä maalla peremminkin ja karvalakkeja. Nikolan Aila keksi, että jos kudottaisiin kaulaliina, joka kiedottaisiin kylän Jätin kaulaan. Ja sehän kudottaisiin mukavasti kaikista jätelangoista ja kiertäisi kylän kaikissa taloissa naisten näppärien sormien saattelemana. Näin tehtiin. Mukana seurasi vihkonen, johon jokainen kirjoitti talon nimen, terveisensä ja kutojan nimen. Siitä oli helppoa seurata, missä taloissa se oli kulkenut. Ja huivista tuli pitkä, metrejä piisaa kyllä. En paljasta tässä mittaa, sillä teen siitä hauskan arvontaleikin kahvilaani ensi kesänä ennen kuin se entää toisen kylän Jätin kaulaan. 

Tällaisia terveisiä löytyy vihkosesta: 
             
" Näin me naiset Ylipään
rupes ystäviä yhdistämään.
Liina kiertää lämmön myötä
pituus kertyy pitkin yötä.
Jättiliina todistaa 
mitä naiset aikaan saa.
Kylä pieni Ylipää
tarvitseepi hengen tään. 
Kuvotaan taas",
 sanoo Merja Turunen 
Pikku-Linnalasta 23.5.1990.

Runoja onkin vihkonen tulvillaan. Tässä Raija Someron terveiset:

"Ilma on luminen ja sakea,
mutta huivi tää on makea.
Kun minä tätä raitaa laitan,
ja huivia pitkää taitan,
toivon, se mieltä lämmittää,
kun lankakerä tänne kierähtää.
Lämmin ajatus sun luo,
tämä huivijätti mukana tuo.
Nyt vielä vilkaisu,
kenellä huivi käynyt ei,
sen myötä sanon hei!

Ja tähän loppuun kuuluisan kylämme runoilijan Kerttu Kastellin runo samaisesta vihkosesta. Hänkin liitti liinaan omat raitansa:

"Elämä kirjavainen, on kaulahuivin lainen
lämmin ja viihtyisä.
Aivan kuin elämässä, on värit myöskin tässä
mustaa ja purppuraa, on taivaan sinisyyttä,
on sadun mystisyyttä, okraa ja vihreää.
Keltainen toivon raita ja harmaa hetki saita
näin vaihtuu vuorottain.
Eihän se miltään näyttäis, jos yksi väri täyttäis
tään huivin kokonaan.
Niin myöskin ihmisissä, oudoissa, läheisissä
on mitta määräinen:
paksua pötkelöä ja laihaa ruipeloa, 
tummaa ja vaaleaa, ujoa umpimieltä
ja sitä joka kieltä osaapi soinnuttaa.
Jokainen paikallansa näin täyttää elämänsä
ainoan tärkeän: ihminen ihmiselle
ja apu lähimmälle, kun sitä tarvitaan.
Näin koostuu elon retki ja moni hyvä hetki
valaisee polkumme, kun ymmärrämme toista
niin perin erilaista kuin oma itsemme.
Rakkauden huivi tämä kuvastaa elämätä
niin monen kirjavaa,
se yhdistääpi meitä,
vaikka kohtalo eri teitä
meitä johdattaa,
sadun se todeksi saa.

Näin on kyläläisten yhteisissä juhlahetkissä kaulittu kylän merkkihenkilöitä, joita riittää kyllä enemmänkin vielä valita. Toivon, että tämä kaulaliina kaulataan vielä monen monta lämmittämään ja arvottamaan kyläläisten keskuudessa. Itse olin hyvin yllättynyt tästä arvostuksesta. Olen ylpeä jättiydestäni!  Kiitän siitä lämpimästi! Kyläyhdistyksen jäseniä kuvassa minua kaulaamassa.


Huivi antoi varmasti minulle paljon energiaa ja puhtia tuon kesän sairauteeni. Senkin varassa uskon jaksavani hoitaa ruusujani, leipoa ruusupulliani kahvilaani ja avata se yleisölle kesällä 2019!

Toivotan kaikille hyvää syksyä ja mukavaa talven viettoa! Ruusumuori


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kesän ihana juhlapäivä Ruusumuorin Kesäkahvilassa

Olin luvannut pitää jonkin ruusujen esittelypäivän pihallani huolimatta siitä, että paikka on tänä kesänä suljettu. 

Vietin sen päivän kahdessakin merkityksessä. Ensinnäkin ruusut olisivat parhaimmillaan kukassa. Toiseksi päätin viettää saman päivän esikoisromaanini Thelban tarinan julkaisutilaisuuten sunnuntaina 15.7.18  Tämä tilaisuus ohjelmineen alkoi klo 14.00. 

Spontaanin ajankohtani vuoksi ilmoitin siitä vain täällä blogissani,  facebookissa ja kyläsivuilla. Lehteen ilmoitus ei olisi ehtinyt, enkä kutsukirjeitä jaksanut kirjoitella.

Ruusuihin saattoi käydä tutustumassa ihan omalla ajallaan. Useimmissa on näkyvät kyltit, joissa on esillä minä vuonna nämä ovat istutetut ja mistä maasta kotoisin. Joissakin ruusuissa, jotka olen istuttanut viime vuonna on taimiston lappu.

Näin tein. Mutta en tehnyt sitä yksin. Olavi-poikani oli hyvä apu, kannettiin pöytiä ja tuoleja ja suunniteltiin juoma- ja ruokapuolta. Minna-siskoni tuli jo edellisenä iltana viulunsa kanssa Kajaanista auttamaan. Mauri, kirjani "kätilö" eli taittajani ja tukijani tuli sunnuntaiaamuna varhain junalla Riihimäeltä, jolloin jo kahdeksan aikaan istuimme puutarhassani ja avasimme toisen ystäväni lähettämän kuoharin sammalsohvalla. Harvoinpa sitä kuoharilla aloittaa aamunsa! Totuttuja rajoja on riemullista joskus rikkoa. Yhdessä sitten tikuteltiin ja käärittiin syötävää tuvan pöydän ääressä ennen juhlaa.

Minna-sisko kertoi isämme Matti Tuhkalan Schuster-viulutarinan, mikä ei olekaan
ihan vähäpätöinen tarina eikä viulukaan. Ihanasti taituri lumosi yleisönsä kauniilla
Montin Zardaz tulkinnallaan.

Tässä aamullinen ilon hetki Maurin kanssa!

Hannele Kultala avasi kesän hurmoksen meille lausunnallaan. Ohjelman lopuksi
lausui myös Seija Murtomäki Eeva Heilalan runon Kädet. 

Merenhelmet tunnelmoivat suomalaista meren pauhinaa itämaisittain.

Liisa Seppälä dramatisoi kirjani Thelban tarinasta tunnelmakuvia. Kuvassa
haastattelua.

Ja yllätys, yllätys! Ruusumuorista kaulattiin jättikaulahuivilla kylän Jätti tälle
vuodelle. Olinhan otettu. Lasikankaan kyläyhdistys oli tämän valinnan takana.
Tuosta aiheesta voisin tehdä ihan oman blogisivunkin, sillä siinä on jo pitkästi
tarinaa ja vuosia takana.

Essi-ystäväni, tiukka tyttö oikolukijana, tuli Kokkolasta tuekseni ja
kulki paljon kameran kanssa.

Vieraitakin oli runsain mitoin ja kaikki tuntuivat nauttivan ohjelman annista, murkinasta ja ennen kaikkea kesän lämmöstä ja toistensa tapaamisesta. Tunnelma oli lämpimän hersyvä ja avoin.

SIIS SUURKIITOS KAIKILLE, JOTKA OLIVAT AUTTAMASSA TILAISUUTTA KOKOON! 
SEN JÄLKEEN PIHALLE SAAPUVAT ESIINTYJÄT TULIVAT RAKENTAMAAN TUNNELMAA, LÄMMIN KIITOS HEILLE!  
KUTEN KIITOS MYÖS SITÄ KAIKKEA LÄMMÖLLÄ VASTAANOTTAVALLE YLEISÖLLE.  TÄSTÄ KAIKESTA RAKENTUU IHANA KESÄJUHLA! 
JA KIITOS, KIITOS LUOJAN LUOMALLE KAUNIILLE KESÄPÄIVÄLLE! 

Yksi asia minua harmitti vähän. Nuo ruusut, jotka kukoistivat niin kauniisti juuri viikkoa ennen tilaisuutta, olivat osa aivan lopahtaneet kuumuuden ja kuivuuden vuoksi. Mutta aina sieltä joku ruusu näyttää voimansa ja uhkeutensa. 


 



 
Toivon itselleni terveyttä ja voimia pitää Kesäkahvilaani auki ensi kesänä. Onhan se niin antoisaa ja henkisesti virkistävää työtä!

Terveisin Ruusumuori

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ruusumuorin puutarhapäivitystä kesä 2018

Alkukesä oli kaunis eikä jatkossakaan ole moittimista. Tässä on lämmin oma mikroilmastonsa.

Minulla on vain ollut enemmän aikaa istua aurinkotuolissani, laiskotella ja yrittää nauttia. Nyt on ollut sellainen tilanne. Ehkä tilanteeni selkiytyy syksyyn mennessä ja ensi kesänä olen taas voimissani. 

Ruusut ovat ainakin voimissaan. Ei ihan kaikki, mutta suurilta osin. Neljä ruusulajia minulta viime talvi otti; apteekkarinruusun, Presidentti Kekkosen, Adeleide Hoodlesin ja Merveillen. Mutta 111 lajia tai lajiketta on vielä hengissä.

En paljoa jaksa perkkailla, pikkuhiljaa ruohonleikkuria ja trimmeriäkin käyttää, joten ei ihan kovasti pensaat pääse riistäytymään käsistä. Voi kun ne mielellään tekevät niitä poikasia pitkin nurmikkoa! Mutta en voi estää pensaita rehevöitymästä sekä leveyttä että pituutta. Sitä ne tekevät! Ja moni pensas kaipaisi tukea. 

Muutamia puutarhakuvia laitan tähän silmäniloksi:


Rosa Wasagaming


Rosa Ristinummi


Juhannusruusu

Arnonruusu
Linnanmäki


Takana punalehtiruusu
Torniolaakson ruusu

 Kameran kanssa olen kulkenut ja päivittänyt ruusunkukkien aukeamista. Mukava sitä elämää on verrata muiden vuosien kanssa. Joten tuota sivua 

https://ruusumuorinkesakahvila.blogspot.com/2016/06/ruusujen-aukeamisajankohdat.html

alan nyt päivittämään.

Hyvää keskikesää täällä sivulla vierailijoille!


maanantai 14. toukokuuta 2018

Ruusumuorin Kesäkahvila suljetaan kesäksi 2018

Nyt tuli ruusumuorille sellainen elämäntilanne, että ensi kesä pitää ottaa rennosti ja levätä enemmän.
Tämän vuoksi suljen kahvilani yleisöltä tänä kesänä 2018. Uskon, että voin palata kahvila- ja ruusutarjontaan kuitenkin seuraavana kesänä 2019.

Pyrin kuitenkin pitämään parit ruusuesittelyt kesän aikana alkukesästä tarhapimpinellon kukinta-aikaan ja myöhemmin muiden ruusujen kukinta-aikaan niistä kiinnostuneille. Ilmoitan näistä päivistä Raahen Seudun tapahtumakalenterissa. 

Edelleen päivitän Ruusujen aukeamistilannetta tällä sivulla tämänkin kesän. 

Talvi ja kevät on ollut hyvä luonnolle, ruusut jaksavat hyvin ja alkukesän perennat kukkivat iloisesti. Kesästä näyttää tulevat kaunis ja lämmin! Uskotaan näin!





Kiitän kaikkia kahvilani ja puutarhani vierailijoita ja tukijoita! Toivon, että voimme jatkaa näkemisiä  ja puutarhatarinoita kesällä 2019!

Ruusumuori

perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2018!

Alkutalvi on saanut kauniin lumipeitteen Kesäkahvilani ja ruusutarhani pihamaalla. Siellä nukkuvat kauniisti kaikki 114 ruusulajia ja lukuisat perennat. Tietyn paksuinen lumipeite on pysynyt tallella, vaikka välillä on ollut lämmintä ja sadettakin. Toivottavasti tuo lumi on pysyvää.

Kiitän nöyrästi viime kesän kukkaloistoa niin luonnossa kuin ruusupensaissanikin. Kiitän kaikkia niitä jotka kiinnostuivat pihastani ja toivotan ensi kesänä heidät jälleen tervetulleeksi. Avaan silloin kahvilani sunnuntaina 1.7.2018. Se sattuu olemaan myös valtakunnallinen Avoimien Puutarhojen päiväkin. Tiedossa on myös ohjelmaa tähän päivään.

Tiedottelen keveemmällä enemmän Kesäkahvilan toiminnasta.

Ruusumuori