Se kiitosta saanut ruusupullan ohje!

Kun niin monet vieraani Ruusumuorin Kesäkahvilassa ovat kiitelleet ruusupulliani, laitan tähän ohjeet kuinka ne olen tehnyt. Tein niitä omanlaisella tyylilläni.

Ensinnäkin kun aamulla tokkurassa nousen, tarvitsen kunnon aamupalan. Mutta ensin laitan pullataikinani juurtumaan. Eli käytän yhteen annokseen puoli litraa lämmitettyä Vanhan Ajan punaista maitoa (siitä eivät ole kärsineet laktoosihäiriöisetkään, koska tuo maito on homogenisoimatonta, eli kerma nousee päälle), yhden kananmunan, kaksi desilitraa sokeria, yksi teelusikka suolaa, kaksi kuivahiivapussia ja ruokalusikallinen kardemummaa (mieluummin tuoretta itse rouhittua) ... sekoitan nämä ja lisään pannukakkumaisen verran vispaamalla jauhoja. Sitten pyyhe päälle ja lämpöpumpun alle ässehtimään. Kesällä siihen riittää ikkunasta tuleva auringon lämpö.

Sitten nautin ihan rauhassa aamuteeni ja ruokailen puolisen tuntia.

Sillä aikaa taikina on herännyt eloon ja poreilee mukavasti, myöskin jauhot ovat siinä muhineet. Nyt lisään sopivasti jauhoja, käsituntumalla, ei liikaa jauhoja, mutta niin että sitä on helppo leipoa. Käytän sähkövatkainta, koska käteni muuten väsyy. Siihen sekoitan 200 gr sulatetun voin. Se ei saa olla liian kuumaa, joten usein se on sulannut jo samalla levyllä, jossa olen lämmittänyt maidonkin. Sitten pyyhe päälle ja taikina nousemaan. Siihen ei menekään nyt kovin kauaa, kun alkujuuri on tehty. Mutta ehdin käydä ulkona laittamassa kahvilan kuntoon pöytineen ja tarjoiluineen. 

Jaan taikinan kahteen osaan ja kaulin osasta levyn, johon sivelen sulatettua voita, sokeria ja kanelia. Nostan toisen laidan toisen päälle eli levy kaksinkertaiseksi. Yhdelle pellille sopii hyvin 9 isompaa tai 12 pienempää pullaa, joten leikkaan veitsellä siivut sen mukaan. Siivuja pyöräytän kädessäni spiraaliksi, tuttua hommaa varmaan.

Niiden ei tarvitse kauaa nousta. Sivelen pullat kananmunalla ja laitan raesokeria päälle. Nuo spiraalit eivät näytä ruusuilta, ennen kuin leikkaan niihin terälehdet. Eli saksilla paksuimmista kohdista leikkaan loven. Tämä tekee sen, että pulla laajenee ja sitä rapeaa pintaa tulee enemmän. Ja 200 astetta uuniin, noin 10 minuuttia.

Kun on nopsa, ehtii siinä keittää kahvia valmiiksi ja järjestellä puutarhapöytiä ja kahvilaa. Minulla ei ole 12 vuoden aikana palanut kuin yksi pellillinen. Ja kerran poika minua auttaessani rojahti istumaan tuolille, jossa oli valmiina yksi pelti pullineen odottamassa uuniin panemista.  - Mutta ainahan minä olen tällä tuolilla istunut, tokaisi poika silmät suurina. Niin. Mutta kun juuri sinä aamuna paistoin niitä pullia vähän enemmän ja tilaksi piti ottaa tuolitkin. Naurattihan minua ja naurattaa vieläkin.

Mutta tykkäsin tarjota varsinkin sunnuntaisin (kiireisinä arkipäivinäkin) tuoretta tuoksuvaa ruusupullaa. Ei ne vanhana ole hyviä! Munkitkin tarjoillaan vastaleivottuina. Muut leipomukset, kuten kakut ja piiraat voi tehdä edellisenäkin iltana. Vaikka Vanhan ajan maito ja voi eivät ole niin laktoosipitoisia, niin toki piti olla laktoositon ja gluteenitonkin tarjolla. Huomasin usein ryhmillä varsinkin, että se laktoositon jäi syömättä ja pullakori oli tyhjentynyt. Laktoositon oli usein minulla kääretorttua laktoosittomalla kermalla ja hillolla koristettuna. En kuitenkaan ole saanut valituksia. 

Oikeastaan Ruusa-kissani opetti minutkin tuohon punaiseen Vanhan ajan maitoon. Hän eli lapsuutensa navetassa saaden vastalypsettyä maitoa. Siitä seurasi se, että turvauduin tuohon Vanhan ajan maitoon, koska edelleenkin Ruusa pyytää sen lämmitettynä. Mutta jos se juo sinistä maitoa, se on ruikulilla!

 

 

Ps. Hygenia pitää olla hyvä! Sellaisenkin passin omistin. Ja yrityskurssinkin kävin. Perustin tosin kahvilan aikana, jolloin helpotettiin kahviloiden pitoa. Jos kahvila sijaitsi kotitiloissa, oli se hyvä vakuuttaa. Terveystarkastajat eivät siihen puuttuneet. Onneksi ei minulla koskaan sattunut mitään terveydellisiä ongelmia, ei koronankaan aikana eikä muutakaan vahinkoa. Ehkä minulla oli hyvä tuuri.