lauantai 21. toukokuuta 2016

Vanhat perennat hajalle ja taimiruukkuihin - kovaa työtä!

On paljon helpompaa jakaa perennojaan ystäville potkaisemalla lapio liikkeelle perennapenkkiin ja työntämällä taimi muovipussiin. 

Mutta kun on yrittäjä. Ja kun perennapenkin lopettamista ei voi noin vain lykätä johonkin kompostiin, niin onhan siinä työtä.

Olen pikkuhiljaa purkanut vanhoja perennapenkkejä, lopettanut niitä kokonaan. Ruusuja tilalle vaan!
Olen hajoittanut perennapaakkuja pienemmiksi taimiruukkuihin ja myynyt niitä halvalla pois kahvilassani. Eihän se työtä maksa, mutta mukava ajatella, että kasvi jatkaa elämäänsä jossakin.

 
Ymmärrän jotakin puutarhayrittäen työmäärästä purkaessani vanhoja perennoja.

Ensinhän pitää pestä vanhat taimipurkit. Jotkut pienemmät purkit olen laittanut pelkästään likoon toluveteen joksikin aikaa ja suihkuttanut ne sitten. Selkäni ei jaksa niiden pesemistä harjan kanssa.

Sitten haen tien varresta sopivia kiviä isompiin purkkeihin, esim. akilleijan ja ruusun taimille. Pieniin taimiastioihin repäsen mainos-lehtisen paperin sinne pohjalle, ettei multa pääse läpi. 

Kun lapiolla olen nostanut perennapaakun kottikärryyni, alkaa vaivalloinen hajottaminen pienellä käsikuokalla. Joskus siihen ei auta muu kuin voimallinen lapion käyttö. Nyt tosin oli helpompi hajoittaa tuota jalokurjenpolvea ja tuoksukurjenpolvea. 

Puutarhasaksilla leikkelen juuria ja asetan ne nätisti vesivatiin makaamaan. Juurien pitää olla kunnolla märkiä, kun niitä istuttaa uuteen multaan. Ja puhtaita rikkakasveista.



Käytän ostomultaa, jotta vältyttäisiin rikkaruohoilta. Sitäkin olen nostellut kaupan peräpihalta heikolla selälläni, kun ei aina apua ole. Yleensä sitä pyydänkin, mutta aina ei ole tarjolla.

Kuoputan mullan taimiastioihin ja istutan taimet. Noudan taas kastelukannulla vettä ja kastelen kunnolla istutukset. Vien ne paikkaan, missä ne eivät ole tiellä ja tyhjennän kottikärryt roskista pois. 

Kyllä siinä monta tuntia hurahtaa. Ei minun selkäni kestäisi jatkuvaa seisomista edes työpöydän ääressä, saati sitten olla vähän kumarassa asennossa. Teen sitä, mikä Ruusumuorille on sopivaa.

Pian näen, mitkä taimet lähtevät iloisesti kasvamaan. Uskoisin, että juuri noilla kurjenpolvilla olisi kysyntää. Tuoksukurjenpolvi on hyötykasvi; maanpeittokasvi eivätkä siitä kaikki tuholaisetkaan pidä. Olen joskus kuullut, että sitä pitäisi kasvaa jokaisessa puutarhassa. Jalokurjenpolvi kukkii kauniisti keskikesän. 

Tuossa kuvan keskellä tuo sininen on minun jalokurjenpolvi. Niitähän on nykyään monen värisiä ja monen laatuisia. Kurjenpolvi on helppohoitoinen ja kasvaa pensasmaiseksi rykelmäksi. Edempänä kuvassa verikurjenpolvi lopettelee juuri kukintaansa ja on myös kaunis omana rykelmänään.

Taidan sellaisenkin yhden hajoittaa pois.



tiistai 17. toukokuuta 2016

Valmista on...melkein!

Ruusumuori, kuin myös Metsätonttu, ovat valmiita vastaanottamaan kesävieraita, joskin tilauksesta.
Ensimmäinen ryhmä saapuu huomenna. Aion taikoa auringon esiin. Tosin vieraat ilmoittivat, etteivät pientä sadettakaan pelkää, tulevat hengittämään maaseudun vehreyttä ja raikasta kevättuoksua. Tontun ympärillä kuvassa puutarhassa kukkivat kukat. 


Ihan kaikkea en ole vielä vienyt valmiiksi asti. En ole asettanut kahvila-aittaani esille käsitöitä enkä taidetta kosteuden vuoksi. Enkä ole järjestänyt vielä kirppisaittaakaan esittelykuntoon. Piha on synnytystilassa kuin pikkuiset vauvat, suloista kaikki, ruusujen silmät eli silmut aukeamassa. 

Muutama sananen mukavuuksista! Jätinkirkon parkkipaikalta voi tulla nyt puutarhaan pientä siltaakin pitkin. Se on vähän vielä kesken, mutta ylityskunnossa. Se odottaa maalausta ja jotain koristeluakin.

Parkkipaikan yleinen makki eli biokäymälä on tolulla pesty ja puhdas, tuoksuton (paitsi tolu). Olen ollut hyvin kiitollinen sen käyttäjille. Tämä biokäymälä on pysynyt kunnossa ja siistinä. 


Aikaisemmin tuossa seinällä oli muovinen vesisäiliö käsien pesuun, mutta se vuosi aina tyhjäksi. Ehkä yksi ehti kätensä siinä pestä. Minulla on käsienpesu mahdollista kahvila-aitan seinän vieressä, tosin vain kylmää vettä. Pyyhe on seinällä. 


Sitten ihan eri asiaan. Kaupunki on tehnyt hyvät kyltit nyt parkkipaikalta Linnakankaalle eli Jätinkirkoille. Enää ei luulisi kenenkään kävelevän ohitse, kuten viime syksynä vielä kävi. Jätinkirkko kun ei metsätielle näy ollenkaan puuston kasvun vuoksi. Kyläyhdistys pystytti ne samalla kun kävi tarkastuskierroksella Viinapolulla. 

Ja vielä liikkuu Ruusumuorin jalka, mutta omaan tahtiin. Pyrin pitämään stressin poissa, enkä liikoja seitsemää sorttia leivo, enkä pilikulleen perkkaa kaikkia kukkapenkkejäni. Pihani on puolivilli ja hulvaton luomistöineen.

Näillä eväillä aloitetaan kesä! Muistaakohan asiakkaani ottaa mukaan sitä pikkurahaa, sillä mitään pankkivempeleitä en ole laittanut?

Iloisesti tervetulleita kaikki kiinnostuneet!
RUUSUMUORI ja kissat Ruusa ja Majuri sekä se tonttu

perjantai 13. toukokuuta 2016

Rumpusilta on uusittu!

Linnalantie ja siitä tänne kahvilaan ja Jätinkirkolle johtava tie on yhä vain hyvin kimurantti kysymys. Sehän on yksityistie, kuten monet tällaiset Raahen alueella. Yksityistiet vaativat rahaa ja hoitoa sen alueella asuvilta ja sen alueella sijaitsevilta metsänomistajilta.

Turistimäärä ja niidenkin turvallinen ajaminen tässä on huolettanut vähän kaikkia. Viime kevään siltarumpuvaurio todettiin tosin ajoissa ja soran valuminen reiästä estettiin väliaikaisella korjaustyöllä. Betonirummut ajan myötä alkavat halkeilla ja murtua saumakohdistaan. Joten pikkuisen peloissaan olin kun isot autot tulevat tielle.

Ihmettelemme kaikki, kuinka tämä voi jatkua. Kaupunki toteaa, että jos yhdelle antaa periksi, niin toisetkin ovat pyytämässä. Tosin Jätinkirkkoja ja sitä ihmetteleviä turisteja ei ole muilla teillä. Nyt kuitenkin kaupunki tuli vähän vastaan silta-asiassa ja lahjoitti tähän yhtenäisen muovisen siltarummun. Se tosin on halkaisijaltaan pienempi kuin betoninen, joten mitenkähän se vetää, kun jäät  keväisin alkavat sulata. Mutta kiitollisia olimme tästäkin. 

Meidän asukkaiden vastuulle sitten jäi muu työ. Eilen saapui odotettu iso kaivuri.






Silta on ehompi, mutta tie on kapea. Joten turistien ja vierailijoiden on syytä ajaa varoen. Jätinkirkon parkkipaikka on turvallinen käyttää ja se on kyltein ohjattua. Jotkut ajaa porottavat metsätietä raunioiden läheisyyteen eikä se ole suotavaa. Varsinkin nyt tie on vielä  tosi märkä eikä siellä ole virallista parkkipaikkaa, vain aukio kantoineen. Jos sinne ajaa, niin omalla vastuulla.

Toivotaan, että tämä kesä olisi kuivempi ja kauniimpi jo teidenkin vuoksi.


torstai 5. toukokuuta 2016

Kevätsipulikukkien kukinta-ajat vyöhykkeellä V

Laitan tähän sivun, johon kerron kukkien kukinta-ajoista. Kerron tosin vain niistä kukista, joita omassa puutarhassani kasvaa ja jotka täällä siis menestyvät hyvin. Päivitän sitä päivä päivältä. Olen pitänyt puutarhakirjaa melkein vuosittain, joten kun katson sieltä päiviä, niin hyvin erilaisia ovat keväät, mutta katson päivät noin yleisesti.

Olen vyöhykkeellä V, mutta esim. minulla on ruusuja, joiden lasketaan menestyvän vyöhykkeellä III.

Krookuksen ja sinililjan kukinta-aika: 15.4 - 15.5. Krookus kestää pitempään, jos sillä on vähän varjoa.

Muistan aina, kun Ruotsin Upsalassa tein iltakävelyä keväällä, jolloin oli sulia pälviä pihoilla. Seisahduin paikalle, missä kukki ihanasti violetit ja keltaiset krookukset. Se oli minusta niin ihmeellistä, koska täällä pohjoisessa en ollut niitä vielä nähnyt missään.

Siitä asti olen melkeinpä joka syksy yhden pussin krookuksia jonnekin istuttanut. Niitä kun voi istuttaa vaikka nurmelle, eikä se haittaa ruohonleikkausta. Mutta enimmäkseen olen niitä istuttanut pensaiden juurille. Ne leviävät ja voimistuvat vuosi vuodelta. Samoin sinililjat, joita joidenkin puutarhan nurmikolla saattaa kasvaa sinisenään. Minullakin niitä kasvaa siellä täällä. Tosin ne kukkivat hieman myöhemmin kuin krookukset. Siis niitäkin pieniä sipuleita voi kaivella ihan mihin vain.

Krookuksen ensikukinnasta alkaa puutarhani kevät. Olen kirjannut sen ylös joka vuosi. Aikaisimmillaan se on kukkinut jopa 9.4. Tänä keväänä se kukki aika myöhään 21.4. Alla niitä värejä joita minulla on; valkoinen, violetinkirjava, violetti ja keltainen.




Sinililjojakin (skilloja) minulla on kahta eri lajia, toinen violetimpi ja kukka
avautuu taivasta kohden. Alla kuva.




Narsissien aika: 10.5 - 20.5

En ole voinut olla nappaamatta pääsiäsajan liljoja marketeista. Niitä olen sitten istuttanut vähän sinne tänne. Kääpiönarsisseja olen istuttanut jopa ruusupensaiden juurelle. Ne ovat suloisia ryhminä ja kukkivat ennen muita. Pian perään alkaa kukkimaan myös valkeat pääsiäisliljat ja muut narsissit.



Jossakin minulla on myös helmililjoja ja lumikelloja, mutta ne eivät ole yhtä sitkeää lajia kuin edellä mainitut eikä niitä voi istuttaa ihan mihin vain. Ne kukkivat pikkuhiljaa narsissien kanssa.

Tulppaanien kukinta-aika 20-31.5. Tänä keväänä ne kukkivat vähän myöhempään. Toivottavasti niiden kukinta kestäisi myös vähän pitempään.





Esikkojen aika: 5.5 - 25.5

Esikko ei ole sipulikukka, mutta laitan sen tähän varhaisen kukinnan vuoksi. Keltainen esikko kukkii jo sinililjojen kanssa siellä täällä, mutta vähän unisen näköisenä. Kun se siitä nousee, sen keltaisuus valaisee suorastaan puutarhaa. Ainakin tämä keltainen on sitkeä kasvi. Se ei välitä rikkaruohoista, vaan puskee tiensä läpi tiheimmälläkin nurmikolla. Huomaan, että tätäkin lajia kannattaa työntää vähän sinne suun tänne puun juurien vierelle. Etelässä villinähän se voi täyttää ketojakin.


Ja kun ne oikein avautuvat, on tämä vaaleankeltainen kuin vaahtoava runsaus joka paikassa.


Aniliininpunainen esikko on myös kaunis.


Tämä tummanpunainen esikko kukkii vasta muiden jälkeen, joten esikkojen kukinta-aika on ilahduttavan pitkä.