Vuosi 2014 muistoissa ja kiitoksissa

Kun kahvila-aitassa joskus jopa tanssia rytkyteltiinkin kylän saunailtoina, niin huomattiin, että lattia ei kestä pitkään. Niinpä kutsuin naapurin miehen apuun, raivattiin vanha lattia pois ja uusittiin se kestäväksi. Sitä juhlittiin sitten kauniisti maljaa nostaen. Muutenkin maalasin ja kunnostin ikkunoita ja siistin paikkoja. Poikani ystävän lasityöt tulivat siinä kauniisti esille ja myytäväksi asti. Kiitos hänellekin! Kun nyt muistan niin kiitos perennoillekin, niitäkin on paljon puutarhassa.

 

Pirkko Böhn-Sallamo piti oivaa kirjoituspiiriä Raahe-Opistolla, johon ruusumuorikin osallistui. Kevään lopettajaisia vietettiin joitakin kertoja pienessä kahvila-aitassa. Kuvassa Pirkko taustalla kuunnellen hartaana Ilkka Laitilan musisointia, oikea raahelainen trubaduuri. Oman kylän trubaduuri Vesa Somero viihdytti pihalla vierailijoita. Se olikin vilkas päivä. Osallistuin silloin ensimmäistä kertaa Avoimien Puutarhojen päivään.

 

 

Toisena kauniina sunnuntaina tuli Leila Riihijärvi kumppaneineen esittämään Reino Helismaan lauluja. Ja ruusut tykkäsivät tästä kaikesta kauniista kulttuurista ja antoivat parhaimpansa. Kuvassa upea Onni-ruusu.

Eikä Ruusumuori voi olla leikkimättä ja hassuttelemasta tehden omia luovia hommiaan. Pihalle syntyi sammalsohva vanhasta hetekasta. Todellakin täytin hetekan vanhalla maalla ja roskalla ja laudoituksen päälle laitoin sammaleet. Tosin niiden pehmeys ja kauneus näkyi vain sadepäivinä, mutta kuivina päivinä laitoinkin siihen maton. Siinä oli hyvä ja aurinkoinen paikka istua ruusujen tuoksussa. Pitihän sitä hassutella sitten muutenkin valeikkunoilla ja verhoilla. 

Toinen hassu juttu oli porttirakennelma, jossa Paavo-ystäväni oli apuna. Portin katolle laitoin myös sammalia. Ja hullu ja ahkera kun olen, olen tehnyt yksin kontaten nuo kaikki kivipolut, kivet luonnosta noukkien. Se oli kuin palapelin tekemistä, muutenkin tykkään palapeleistä.

Kun ensimmäisenä vuonna ystäväni Sari Lumijärvi (suuri kiitos hänelle) tarjoili kahvilassani leivoksiaan, niin nyt tuli sukulaistyttöjä myös leivonnaisineen auttamaan tarjonnassa. Kiitos Annikalle ja Ellenille!

Se oli  vilkas ja hauska kesä! Kiitos auringolle ja lintujen lauluille!

Vuosi 2013 muistoissa ja kiitoksissa

Seuraavana vuonna 2013 talon seinäremontti valmistui ja piha siistiytyi. Kaivoin ahkerasti uusille ruusupensaille kuoppia vanhalla perunamaalla ja muutakin viihdettä tuli lisää. Ruusupensaita ei kovin monta lajia vielä ollut, mutta nekin muutamat kukkivat kauniisti. Kiitos ruusuilleni!

Kaunista maalaismaisemaamme uhkasi suunnitteilla olevat tuulivoimalat. Ruusumuorin Kesäkahvilakin aloitti taistelunsa tuulimyllyjä vastaan. Kahvilassa oleva adressi myllyjä vastaan täyttyi nimistä. Kun aikamme taistelimme kyläläisten äänestyksillä, virkamiesten luona vierailuilla ja kirjoitteluilla, voitim-me. Tuulivoimalat eivät vieläkään hallitse maalaismaisemaamme.

Kahvilan ympäristöä kaunistin muutenkin. Sen auringon puoleisella seinustalla olevat pensaat ja rikkakasvit raivattiin pois ja naapuri auttoi jälleen kirvesmieshommissa. Leila-ystäväni lahjoittama hirsipöytä penkkeineen löysi turvallisen paikkansa. Siitä tulikin viihtyisin kahvinjuontipaikka. Naapurin Paulan kanssa tyhjensimme romuista talon vanhimman vilja-aitan navettarakennuksen päädyssä. Siitä tehtiin pieni kirppis-aitta. Aleksi-pojan perhekin osallistui silloin tällöin ollen mukana touhuissani. Kuvassa täkäläinen 'antiikkikauppias Lovejoy' otti haltuunsa kirppishomman. Rakkain kahvilavieraani pieni Malena nautti kahvilan antimista.

 

Kahvilatoiminta vilkastui. Turistit, jotka vierailivat Kastellin Linnanraunioilla (nyk. Jätinkirkko), löysivät kahvilani. Erilaiset ryhmät tekivät tilauksia. Silloin vierailtiin myös Wanhan Kastellin tuvassa ja runoilija Kerttu Kastellin pihamaalla runoja lausuen. Auni-Marjut Kari runoineen myös vieraili kahvilassa, Niina Ylikulju säesti sähköuruilla kesävirsiä kauniina sunnuntaina, Sari Kauranen ja Kati Rantala esittivät kanteleilla kauniita kappaleita ja Raahen Seudun Harmonikkayhdistys piti komean konsertin kahvilan uudella terassilla. Kiitos heille kaikille! Nikolan Aila tuli myös kanteleen kanssa ja esitti kansanlauluja. Eikä unohdeta Birgitin ja Annelin musiikkihetkeä eikä tanssijoita. Merenhelmien lisäksi kävi Leena Eskelinen kävi ryhmänsä kanssa opettamassa meille heprealaisia tansseja. Paikallista hyvää kulttuuria esillä!

Oikeanpuoleiseen kuvaan tulee mukaan myös edesmennyt taiteilija Matti Lepistö. Hän lainasi veistoksia puutarhaani mainoksina omalle pihalleen. Näkyvillä peikkolapsoset ja koivutorson päällä kotka, jonka ostin itselleni.

Ruusa-kissasta kehittyi hyvin sosiaalinen seuralainen, joka viihtyi kahvilamiljöössä musiikkia kuunnellen ja asiakkaita tervehtien. Kuvassa tervehdysvuorossa on hevonen. Naapurin isäntä oli uteliaisuuttaan huutokaupasta huutanut arvoituksellisen laatikon itselleen. Se ei sisältänytkään työkaluja vaan suuren määrän erilaisia astioita. Hän toi ne kahvilaani. Kiitos niistäkin, ovat olleet ihan tarpeeseen!

Ja onneksi löytyi lapsuuden ystävä ja vanha työtoveri ravintola-ajoilta, Jakkulan Paula, joka tuli hekti-simpinä päivinä mielellään auttamaan. Kiitos Paula! Pelastit monta kiireellistä sunnuntaita!

Ruusuja meille kaikille!

 

Muistojen ja kiitosten vuoro, vuosi 2012

Ruusumuorin Kesäkahvila-elämä on päättynyt. 11 vuotta oli eläkeläiselle hyvä aika sitä pitää. Olen antanut pois puutarhakalusteita ja astiastoa aivan kevein mielin. Ei ole mitään mitä surra, koska pienen kahvilani ja ruusutarhani elämä on ollut niin antoisaa ja riskaavaa. Tarvitsin sen elämäni sisällöksi mieheni kuoltua. Mutta pakko oli lyödä jarrut päälle. Kahvilan kuistipuut ovat lahoamassa, muori itse vanhenemassa, eikä Ruusa-kissakaan enää oikein terve ole.

Haluan tuoda siitä esiin eräänlaisen kavalkadin kuvineen ja muistoineen vuosi vuodelta. Tämä blogisivu sisältää vuoden 2012. Samalla voin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet osallisena kahvilatoiminnassa ja antaneet sisältöä sen elämään.

Ensin kiitos naapureille tuesta ja myötämieli-syydestä. Naapuritalon isäntäkin oli juuri jäänyt yksin ja mielellään auttoi kirves-työssä osaamattomia nais-ihmisiä. Me vuoros-tamme keitimme kahvia ja ruokaa hänelle. "Me" tarkoittaa itse Ruusu-muoria ja vierailevaa Anja-ystävääni, joka ihastui maalla olemi-seen ja auttoi kahvilan ensi-askelissa. Toinen kiitos kuuluu yrittäjä-kurssille. Sen suoritin talvella 2011- 2012. Sieltä sain tietoa, tukea ja rohkaisua kokeilemaan jotakin omin voimin.

Avasin kahvilani 11.6.12 vapisevin sydämin. Ensimmäiset asiakkaani olivat komeat serkkuni, jotka yllättivät minut kukkien kera. Menin siitä ihan sekaisin, en osannut yhtäkkiä laskea hintojakaan ja laskin väärin. 

Tosin muitakin vieraita kävi ja olin innoissani. Muistelen, että jotkut ihmiset ajoivat työstä suoraan pihaani henkäisten, että tämä piti nähdä. No paljoa ei ollut vielä nähtävää ja itse talokin oli purkutöissä, kun sen pohjoiselle seinälle uusittiin vuoraus ja laudoitus. Mutta luotin siihen, että kaikkea voi rakentaa kauniimmaksi.

 

Kahvilani tärkeät jäsenet olivat myös kissani, Ruusa ja Majuri, jotka toivat monelle asiakkaalle mieltä painuvia hetkiä. He syntyivät huhtikuussa 2012 Olkijoella navetassa lehmien joukkoon ja olivat jo tottuneet lämpimään vastalypsettyyn maitoon. Siitä seurasi se, että annoin homogenisoimatonta Vanhan ajan maitoa heille ja sitä heidän vatsansa kesti toisin kuin sinistä maitoa. Tätä maitoa ja reilusti voita käytin myös kanelipulliini, joita leivoin ahkerasti ja asiakkaat tykkäsivät. Muutenkin perinteisesti keitin pannukahvia. 

 

Samana vuonna ilmestyi myös kylämme historiikki, jonka kirjoittamisessa Ruusumuorikin oli ollut mukana. Kirjaa myytiin myös kahvilassani. Kirjan nimi ei ollut aivan vaatimaton: Maailman kaunein kylä. Ystäni ja kirjan toimittaja Vappu Kallio sai kunnian tulla kutsutuksiYlipäänkylän Jätiksi ja hänet kaulittiin jättikauhaliinalla. 

Kun pellolla ei vielä kasvanut montakaan ruusupensasta, käytettiin tilaa hyväksi ja siihen noudettiin kaksi hevosta, jotka elävyydellään pelästyttivät ensin katsojia: - Hevoset vapaana tuolla! Nämä hevoset olivat pajupunoksia, niiden luojana Hilkka Välikangas-Jyrinki, pajutaiteilija, metsänneito. Hevoset haettiin Mattilanperältä traktorin peräkärryn kyydissä Linnalanperälle, ja ne viettivät kesän 2012 pihallani, kunnes ne noudettiin jälleen kotipihaan. Kyllä niitä ihailtiin. Suurkiitos Hilkalle ja upeille hevosille!

 

 

 

Suuret kiitokset myös kylämme mainiolle viulistille Birgit Vainiolle ja naapurikylän hanuristille Anneli Juvénille, jotka viihdyttivät kansan-musiikillaan kahvilani vieraita joka kesä. 

Kuvan vasemmassa reunassa on tuolilla valmistumassa ruusuvettä, johon usein otin talon vanhimman ruusupensaan Belle Poitevinen kukan terälehtiä. Kun nämä lehdet aikansa kelluivat auringossa lasikulhon vedessä, vesi imi niiden eliksiirisen öljyn ja ihan totta! Vedessä maistui terveyttä antava ruusu. Vierailleni sitä usein tarjosin.

 

 

 

Merenhelmet, raahelaisen itämaisen tanssiyhdistyksen naiset, ovat myös olleet juhlistamassa elokuista pihaani joka vuosi. Ja kumma kyllä, aurinko on aina paistanut. Tässä kuvassa tanssitaan vielä peltonurmikolla viljapellon edustalla. Myöhemmin se oli ruusupensaita täynnä. Sitten tanssittiinkin pihamaalla kahvilan edustalla. Tässä tanssin itsekin mukana. Ihmettelen, miten tanssiystäväni jaksoivat joka kesä harjoitella tanssinsa ja tulla tänne. Joku heistä sanoi kauniisti, että se on kesän kohokohta. Uskon, että kahvilavieraanikin pitivät esityksistä, jossa helmat, huivit ja lanteet keinahtelivat.

 

Ruusumuori on yhtä suurta kiitollisuutta sydän tulvillaan nyt kun muistelen tätä kaikkea! Mitä olisin voinut yksin tässä täyttää! Kahvilani on esimerkki siitä, jota ihmiset toisiaan tukien, omia taitojaan esiin tuoden saavat aikaan pienelle paikalle täällä Raahen sydänmaalla. Sen nimi oikeastaan olisi pitänyt  olla  Sydänmaan kahvila. Sydänmaa on täällä vanha nimitys kaukana keskustasta olevalle seudulle. Mutta näitä tunnelmia ei luoda rahalla, ei suurilla puitteilla, koneilla eikä materiaalilla. Luonto, ihmiset ja kaikki pieni voi rakentaa herkkää tunnelmaa parhaimmillaan. Hehkuttelen, mutta en turhaan, sillä vaikka tämä kaikki on ollut vain hetken, muutamia vuosia, se  voi tarjota ideaa heille, jotka tällaista vielä varmasti jossakin rakentavat.