maanantai 27. elokuuta 2012

PALJON KIITOKSIA, tavataan ensi kesänä!


Kuvassa Europea täydessä kukassa.
 
Kesä meni ja ensimmäinen sellainen Ruusumuorin Kahvilassa ja puutarhassani. Se oli kohtaamisien kesä. Aitta-puutarha-kotikahvilastani tuli myös kohtaamiskahvila ja tarina-aitta.

Vieraani eivät pelästyneet remonttia talossani, joka välillä näytti aika surkealtakin juuri julkisivuineen. Sehän vain kertoi tulevasta entistä ehommasta ajasta. Hyvin yksinkertaisesta vanhasta vilja-aitasta kehkeytyi yllättävän ihailtu pieni tila, jossa asiakkaat näyttivät viihtyvän. Siellä ne monet hetket istuttiinkin, kun ulkona satoi ja sääsket söivät. Kiitos vieraille tulemast! Teitä varten kaikki tapahtui!

Nyt on kyltit koottu odottamaan ensi kesää. Siis aion jatkaa Ruusumuorina olemista ensi kesänäkin, mutta ollakseni nimeni arvoinen, huomasin, että ruusut ja puutarha tarvitsevat minua enemmän kuin itse kahvila. Joten otan kahvilapäivistä yhden pois ja lisään sen puutarhanhoitoon. Ensi kesänä pidän kahvilaa auki vain kolmena päivänä, ehkä sunnuntain, maanantain ja tiistain. Kellon aikaakin voin siirtää myöhäisempään iltaan. 

Anjan kanssa testattiin ensikupponen omenapuiden kukkiessa

Marjatan kanssa 'tanssittiin viimeinen valssi' ohrapellon lainehtiessa.
Tässä kiitosruusuja ojennan kuvallisesti naapurin Aarnelle, joka pelasti lahonurkan aitan lattiasta ja rakensi patiota aitan edustalle. Hän lainasi minulle pöytiä ja tuoleja puutarhaani ja ideoi hiekkalaatikkopaviljongin. Ja ennen kaikkea ruusuja ystävälleni Anjalle, joka oli kanssani alkuun saattamassa aittakahvilaa ja sisustamassa sitä kanssani. Hän oli apunani alkukiireet.  Loppukiireissä tuli auttamaan ystäväni Marjatta, joka juoksi kahvipannun kanssa viimeiset kiireiset päivät ja välissä ehti hoitaa puutarhaanikin. Kiitosruusut hänellekin!

Lisäksi kiitän kahta pientä kahvila-apulaistani, Ruusaa ja Majuria. He hoitivat vieraiden vastaanoton ja seurustelu-tehtävänsä kymmenen pisteen arvoisesti! Todella oikeita kahvilakissoja! Kyllä he joskus nukkuivatkin sikeästi raskaan työpäivän jälkeen.

 
Hevoset suorittivat kunniakkaasti omaa tehtäväänsä pellolla. Kiitos siitä niiden emännälle Hilkalle lainasta! Kiitos myös heille, jotka omilla käsitöillään ja taiteellaan somistivat aittaani ja antoivat silmäniloa. Kiitos Liisalle, joka pelasti vanhat kahvikupit ja lautaset menemästä kaatopaikalle! Kiitos Paulalle, joka lahjoitti korillisen mukeja! Kiitos torttumestari Sarille herkuista sunnuntaisin. Ja kiitos esiintyjille, jotka viihdyttivät kahvilavieraitani: Ailalle laulusta ja kanteleensoitosta, Annelille ja Birgitille kansanmusiikista ja Raahen Merenhelmet ry:n ystävilleni itämaisesta tanssista. 

Tämä kuva on lainatu Facebookista, ei ole omani
Kiitos ystäville, naapureille, kyläläisille ja kaupungin virkamiehille tuesta ja myötäelämisestä!  Kiitos itselle rohkeudesta luoda tuollaista hassua!

Se oli mukava kesä! Ruusumuorin blogi hiljentyy nyt, palaan tänne taas ensi keväänä.

maanantai 20. elokuuta 2012

Silkkien ja paljettien kosketus maisemassani

Viimeinen kahvilani aukiolopäivä kruunasi koko kesän. Sateiden uhkasta huolimatta aurinko porotti melkein koko päivän ja lämmitti pihamaalla istujia. Ja mieltä lämmitti sitä jokainen tyytyväinen asiakas ja ennen kaikkea ihmisvartalon kauniit itämaiset liikkeet silkin ja paljettien kera. Kuinka kauniisti korostui ohrapellon ja puutarhan kauneus tanssijoiden käsien lomasta! Joku sanoi, että olisi katsellut sitä enemmänkin.

Joku sanoi, että 'ah, sinulla on tällainen huiviportti puutarhaasi'. Olikin. Pyykkinaru täynnä välkkyviä huiveja.

Esityksissä näimme neljä ohjaajamme Nada Nabhanin ryhmillemme luomaa koreografiaa.

Tyynytanssissa aurinko taisi karata pilven taakse, kun paljetit eivät kimaltele.
Kiitos, kiitos tanssiystäväni! Olitte jalokivi siinä kruunussa, jonka jokainen asiakas synnytti pihamaallani!
Suurkiitos myös heille. Kaikki yhdessä tekee päivästä jotakin ikimuistettavaa, ei kukaan yksin.

Tässä tuon piirileikin (syyrialainen kansantanssi) melodia Beledi (tarkoittaa kotimaata) mutta vähän toisella tapaa tanssittuna.

torstai 16. elokuuta 2012

ITÄMAISTA TANSSIA Ruusumuorin puutarhassa

Viimeinen viikonloppu Ruusumuorin aitassa ja puutarhassa!

Ja aurinko lämmittää mukavasti ainakin tämän torstaipäivän.

Ruukku- ja ryhmäruusut ovat kauneimmillaan, vaikka muut kesän perennat jo ovat kauneimman kasvonsa näyttäneet.

Metsässä on mustikoita, joten tähän voi pysähtyä marjareissullakin. Linnanraunioillekin käynti on nyt vilkastunut, kun uudessa Tiede-lehdessä oli siitä iso juttu.



Siksi oli tosi mukava kun Raahen Merenhelmet itämaisineen pukuineen tuovat loistetta tuohon 'hevoshakaan'.
Ties vaikka Ruusumuorikin vaihtaisi esiliinan toisenlaiseen asuun.

TANSSIESITYS ON 19.8. KLO 14.00.

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi vielä maaseudun ja tanssinkin ihailijoita kahvilaani. Leipuri Sarikin tulee herkkuineen vielä mukaan.

TERVETULOA!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Jättiläisen kaulaliina ja 'jätin henki'

Kastellin Linnanraunioiden tapaisia 'röykkiöitä' kutsutaan myös nimellä Jätinkirkot. Mukava kansanomainen nimi kuvaa tekeleitä, joiden alkuperää eikä tarkoitusta ole ymmärretty.

Ruusumuorikin joskus oli mukana Ylipään kylätoimikunnassa, nykyisessä kyläyhdistyksessä. Se oli hyvin mukavaa aikaa. Kaikki tekeminen yhdessä oli antoisaa, ja suunnittelu kirvoitti luovuuden usein niin ylämittoihin, että rämäkät naurut hoiti vatsaamme. Suosittelen kaikille tuollaista touhua!

Silloin joskus parikymmentä vuotta sitten mietittiin mm. sitä miten liittää nuo Jätinkirkot kylän imagoon ja mikä sitä symboloisi parhaiten. Mietittiin matkamuistoja ja tapahtumia Jätinkirkoilla. Siihen aikaan Raahen kaupungissa valittiin joka kesä Raahen mainetta nostattava tai siihen uutta hyvää henkeä puhaltava Raahen Fia, vuorokesin Raahen Pekan kanssa. Heidät lakitettiin komein kreivin aikaisin hatuin. Vieläkin ja yhä edelleen.

Siitä meillä tuli mieleen, olisko meilläkin merkkihenkilöitä, joita voitaisiin silloin tällöin kiittää. Miten luoda se 'jätin hengen' symboli. Huomattiin nimittäin, että kylällä on aina vallinnut ihme voima, joka vetää väkeä talkoisiin ja synnyttää joskus uskomattomiakin juttuja. 

Jätillä ei ole hattua, olimme siitä varmoja. Mutta kaulassa... voisi olla jotakin. Niinpä päätimme laittaa kiertoon jättiläisen kaulaliinan kudonnan. Jokaisen kodin kaapeissa olisi varmasti kirjo erilaisia langanjätteitä ja taitoa kutomiseen. Niinpä kaulaliina kiersi kylällä talosta taloon ja jokainen kutomista taitava kirjasi siihen oman värinsä, ajatuksensa ja lämpönsä. Siitä tuli noin 10 metriä pitkä ja puoli metriä leveä.

Tällä huivilla on kylällä sitten eri tilaisuuksissa 'kaulattu' kyläyhdistyksen valitsema Kylän Jätti. Siihen tarvittiin monta henkilöä kuljettamaan huivia ja kietomaan se uuden jätin kaulaa lämmittämään. Näitä henkilöitä on kylällä ollut Kerttu Kastelli (runoilija ja kirjailija, joka on siivittänyt sanojaan Suomen kirjallisuudessa), Aimo Aunola (kylän pitkäaikainen opettaja, joka vauhditti suuriin liikuntahallitalkoisiin koko kylä väen), Lotta Juurikka (silloin pieni reipas harmonikan taituri, joka toi iloa ja musiikkia joka tilaisuuteen), Pirkko Siermala (kylän pitkäaikainen kauppias, joka hoiti kylän yhteisiä asioita ja toimi myös kyläyhdistyksessä) ja Marjaana Kojo-Eskola (tekstiilitaiteilija, jonka tasokkaita luomuksia on Raahessa ja muualla Suomessa ja joka on opastanut kyläläisiäkin käsitöissä).

Kuva on poimittu Raahen Seudun sivuilta. Kuvan on ottanut Roope Kallio.

Nyt valittiin jätiksi ystäväni Vappu Kallio, joka on työstänyt eli toimittanut mittavan ja kauniin kyläkirjaeepoksen 'Maailman Kaunein Kylä'. Siihen valintaan yhtyi koko lähes 300-päinen yleisö uudistetussa Liikuntahallissa 3.8.12. Vappu itse halusi tehdä kirjaan osion Kastellin Linnanrauniosta. Se ei ollutkaan mikään pikkujuttu, vaan varmasti mittavin tutkielma linnanraunioiden historiasta, tulkinnoista ja tiedosta mitä koskaan aikaisemmin on tehty! Jo sen vuoksi luulen, että kirjaa luetaan muuallakin kuin vain kotikylässä.

Huomattavaa on myös Vapun saama 'Pattijokikimppu', joka sisältää valkoisia ruusuja, sinisiä ruiskaunokkeja ja kauran tähkiä.

Onneksi olkoon Vappu!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Savusauna

Eräs pieni kurkistuspaikka Ruusumuorin Kesäkahvilan pihamaalla on ollut savusauna. Sitä myötä on tullut myös tiedoksi harmaja lato siinä vierellä, sillä savusaunalla pitää olla oma puuliiteri sen vuoksi, että sinne kelpaa poltettavaksi vain haapa-ja leppäpuut. Lato itse on siirretty Kelliinin niittyjen vierestä toimettomana. Ja on uudessa roolissaan verraton.


Moni on halunnut tietää mistä tuo sauna ja kuinka vanha ja niin edelleen tietoja itse saunan lämmittämisestä.

Sillä onkin oma tarinansa. 

Asuin ennen naimisiinmenoa ja tähän taloon emännäksi tuloa Jokelankylällä vanhassa Jokelan talossa. Se oli aika alkeellista olemista ilman keskuslämmitystä ja vesijohtoa, mutta mielenkiintoista. Navetan sisällä oli kertalämmitteinen sauna, joten silloinen omistaja pelkäsi, että jos sieltä lähtisi tulipalo, palaisi siinä koko pihapiiri. Pihapiiri oli umpinainen, navetan vieressä heti talli ja aitta sekä asuinrakennukset. Välistä siis turvallisuussyistä purettiin aitta ja talli, jonka katot olivat jo romahtaneet. Niitä hirsiä laitoin talteen elosuojaan, enkä niitä raskinut polttaa, vaikka olikin pula puista.

Se raskiminen tuli lahjaksi myöhemmin, kun tässä Linnapellossa alettiin haaveilla savusaunasta. Mieheni kanssa kyselimme maalaistaloista, jos saisimme pihallemme sellaisen vanhan. Ei löytynyt. Jokelan silloinen omistaja, oma siskoni, kuuli haaveestani ja sanoi: -Mutta onhan siellä elosuojassa hirsiä, jotka itse olet säästänyt. Tehkää niistä savusauna!

Taitaa olla oikein joulusauna lämpiämässä.
Voi miten mahtavaa! Hirret tuotiin tänne ja mieheni oitis rakensi mukavan näköisen harmaan saunan. Yllä olevassa kuvassa se lämpiää ensimmäisenä talvena. Siitä on nyt noin 25 vuotta. Tarinaa olisi tästä vaikka kuinka, sillä niin hauskoja muistoja tähän saunaan liittyy. Monet ystävät, tutut ja vähän vieraammatkin ovat siinä saunoneet, sillä eläkkeellä oleva mieheni ehti sitä lämmittelemään, kesäisin useastikin viikossa. Aikaa siihen tarvittiinkin, noin viisi tuntia, jos isompi joukko oli kylpemässä. 

Viimeksi siinä saunottiin viikko sitten. Maailman kauneimman kylä- kirjan kirjatoimikunta kylpi kirjantekemishikensä siinä pois ja juhli työnsä päättäjäisiä. Ja joku onkin kysynyt, saako sitä tilata. Olen sen kieltänyt, ainakin vielä nyt, kun kahvila ottaa oman aikansa ja sauna tarvitsisi kunnostusta.

Mutta mikä yrttisauna siitä tulisikaan ruttojuurihattuineen kaikkineen!

Tämä laulu oli lapsena yksi suosikkajani; Saunavihdat

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Maailman kaunein kylä!

Sellainen tuli kylähistoriikkikirjamme nimeksi. Samaan tapaan kuin Pikku Prinssin-kirjassa. "Sydämellään ihminen näkee parhaiten" ja "Se ruusu on rakas siksi koska sitä minä hoidan".

Kahdesta kolmeen vuoteen kokoonnuimme kyläkirja-aiheen ympärille, toimikunta, johon minäkin kuuluin.
Keräsimme aineistoa, haastattelimme, tutkimme, muistelimme, luimme ja kirjoittelimme. Vappu ja Liisa siinä olivat kuitenkin ne suurimmat voimavarat ja vetäjät. Suurkiitos heille! Erkki, jolta suurin osa kirjan valokuvista, alkoi keräämään jo vuosia ennen kirjaa vanhoja kuvia ja nimiä henkilöille. Joten kaikki tapahtui varmaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeitten henkilöitten kanssa!

Puuh! Liian paksu kirja minulle luettavaksi, tuumii Ruusa.

Yli 600 sivua pienen kylän historiaa ja pienen ihmisen elämää on suurteos. Sen lähempänä ei historia ihmistä voi olla! Tai ei sen arvokkaampaa ja todenmukaisempaa historiaa ole kuin yksilön kautta koettu!


Sitä juhlimme Ylipäänkylän Liikuntasalissa perjantaina 3.8 alkaen kello 18. Joudun varmaankin sulkemaan kahvilani aikaisemmin, koska menen auttamaan kahvitarjoilussa nyt vuorostaan siellä. Ja siellä saa juhlavieraat ilmaisen kahvin! 

Ruusumuorikin toivottaa kaikki vieraat Ylipään kyläjuhliin tervetulleeksi!