sunnuntai 5. elokuuta 2012

Savusauna

Eräs pieni kurkistuspaikka Ruusumuorin Kesäkahvilan pihamaalla on ollut savusauna. Sitä myötä on tullut myös tiedoksi harmaja lato siinä vierellä, sillä savusaunalla pitää olla oma puuliiteri sen vuoksi, että sinne kelpaa poltettavaksi vain haapa-ja leppäpuut. Lato itse on siirretty Kelliinin niittyjen vierestä toimettomana. Ja on uudessa roolissaan verraton.


Moni on halunnut tietää mistä tuo sauna ja kuinka vanha ja niin edelleen tietoja itse saunan lämmittämisestä.

Sillä onkin oma tarinansa. 

Asuin ennen naimisiinmenoa ja tähän taloon emännäksi tuloa Jokelankylällä vanhassa Jokelan talossa. Se oli aika alkeellista olemista ilman keskuslämmitystä ja vesijohtoa, mutta mielenkiintoista. Navetan sisällä oli kertalämmitteinen sauna, joten silloinen omistaja pelkäsi, että jos sieltä lähtisi tulipalo, palaisi siinä koko pihapiiri. Pihapiiri oli umpinainen, navetan vieressä heti talli ja aitta sekä asuinrakennukset. Välistä siis turvallisuussyistä purettiin aitta ja talli, jonka katot olivat jo romahtaneet. Niitä hirsiä laitoin talteen elosuojaan, enkä niitä raskinut polttaa, vaikka olikin pula puista.

Se raskiminen tuli lahjaksi myöhemmin, kun tässä Linnapellossa alettiin haaveilla savusaunasta. Mieheni kanssa kyselimme maalaistaloista, jos saisimme pihallemme sellaisen vanhan. Ei löytynyt. Jokelan silloinen omistaja, oma siskoni, kuuli haaveestani ja sanoi: -Mutta onhan siellä elosuojassa hirsiä, jotka itse olet säästänyt. Tehkää niistä savusauna!

Taitaa olla oikein joulusauna lämpiämässä.
Voi miten mahtavaa! Hirret tuotiin tänne ja mieheni oitis rakensi mukavan näköisen harmaan saunan. Yllä olevassa kuvassa se lämpiää ensimmäisenä talvena. Siitä on nyt noin 25 vuotta. Tarinaa olisi tästä vaikka kuinka, sillä niin hauskoja muistoja tähän saunaan liittyy. Monet ystävät, tutut ja vähän vieraammatkin ovat siinä saunoneet, sillä eläkkeellä oleva mieheni ehti sitä lämmittelemään, kesäisin useastikin viikossa. Aikaa siihen tarvittiinkin, noin viisi tuntia, jos isompi joukko oli kylpemässä. 

Viimeksi siinä saunottiin viikko sitten. Maailman kauneimman kylä- kirjan kirjatoimikunta kylpi kirjantekemishikensä siinä pois ja juhli työnsä päättäjäisiä. Ja joku onkin kysynyt, saako sitä tilata. Olen sen kieltänyt, ainakin vielä nyt, kun kahvila ottaa oman aikansa ja sauna tarvitsisi kunnostusta.

Mutta mikä yrttisauna siitä tulisikaan ruttojuurihattuineen kaikkineen!

Tämä laulu oli lapsena yksi suosikkajani; Saunavihdat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen mielelläni kommentteja, kiitos!