Jättiläisen kaulaliina ja 'jätin henki'

Kastellin Linnanraunioiden tapaisia 'röykkiöitä' kutsutaan myös nimellä Jätinkirkot. Mukava kansanomainen nimi kuvaa tekeleitä, joiden alkuperää eikä tarkoitusta ole ymmärretty.

Ruusumuorikin joskus oli mukana Ylipään kylätoimikunnassa, nykyisessä kyläyhdistyksessä. Se oli hyvin mukavaa aikaa. Kaikki tekeminen yhdessä oli antoisaa, ja suunnittelu kirvoitti luovuuden usein niin ylämittoihin, että rämäkät naurut hoiti vatsaamme. Suosittelen kaikille tuollaista touhua!

Silloin joskus parikymmentä vuotta sitten mietittiin mm. sitä miten liittää nuo Jätinkirkot kylän imagoon ja mikä sitä symboloisi parhaiten. Mietittiin matkamuistoja ja tapahtumia Jätinkirkoilla. Siihen aikaan Raahen kaupungissa valittiin joka kesä Raahen mainetta nostattava tai siihen uutta hyvää henkeä puhaltava Raahen Fia, vuorokesin Raahen Pekan kanssa. Heidät lakitettiin komein kreivin aikaisin hatuin. Vieläkin ja yhä edelleen.

Siitä meillä tuli mieleen, olisko meilläkin merkkihenkilöitä, joita voitaisiin silloin tällöin kiittää. Miten luoda se 'jätin hengen' symboli. Huomattiin nimittäin, että kylällä on aina vallinnut ihme voima, joka vetää väkeä talkoisiin ja synnyttää joskus uskomattomiakin juttuja. 

Jätillä ei ole hattua, olimme siitä varmoja. Mutta kaulassa... voisi olla jotakin. Niinpä päätimme laittaa kiertoon jättiläisen kaulaliinan kudonnan. Jokaisen kodin kaapeissa olisi varmasti kirjo erilaisia langanjätteitä ja taitoa kutomiseen. Niinpä kaulaliina kiersi kylällä talosta taloon ja jokainen kutomista taitava kirjasi siihen oman värinsä, ajatuksensa ja lämpönsä. Siitä tuli noin 10 metriä pitkä ja puoli metriä leveä.

Tällä huivilla on kylällä sitten eri tilaisuuksissa 'kaulattu' kyläyhdistyksen valitsema Kylän Jätti. Siihen tarvittiin monta henkilöä kuljettamaan huivia ja kietomaan se uuden jätin kaulaa lämmittämään. Näitä henkilöitä on kylällä ollut Kerttu Kastelli (runoilija ja kirjailija, joka on siivittänyt sanojaan Suomen kirjallisuudessa), Aimo Aunola (kylän pitkäaikainen opettaja, joka vauhditti suuriin liikuntahallitalkoisiin koko kylä väen), Lotta Juurikka (silloin pieni reipas harmonikan taituri, joka toi iloa ja musiikkia joka tilaisuuteen), Pirkko Siermala (kylän pitkäaikainen kauppias, joka hoiti kylän yhteisiä asioita ja toimi myös kyläyhdistyksessä) ja Marjaana Kojo-Eskola (tekstiilitaiteilija, jonka tasokkaita luomuksia on Raahessa ja muualla Suomessa ja joka on opastanut kyläläisiäkin käsitöissä).

Kuva on poimittu Raahen Seudun sivuilta. Kuvan on ottanut Roope Kallio.

Nyt valittiin jätiksi ystäväni Vappu Kallio, joka on työstänyt eli toimittanut mittavan ja kauniin kyläkirjaeepoksen 'Maailman Kaunein Kylä'. Siihen valintaan yhtyi koko lähes 300-päinen yleisö uudistetussa Liikuntahallissa 3.8.12. Vappu itse halusi tehdä kirjaan osion Kastellin Linnanrauniosta. Se ei ollutkaan mikään pikkujuttu, vaan varmasti mittavin tutkielma linnanraunioiden historiasta, tulkinnoista ja tiedosta mitä koskaan aikaisemmin on tehty! Jo sen vuoksi luulen, että kirjaa luetaan muuallakin kuin vain kotikylässä.

Huomattavaa on myös Vapun saama 'Pattijokikimppu', joka sisältää valkoisia ruusuja, sinisiä ruiskaunokkeja ja kauran tähkiä.

Onneksi olkoon Vappu!