torstai 5. joulukuuta 2013

Hyviä talven juhlia!

Näin toivottaa Ruusumuori kaikille tänne kurkistelijoille. Kesä oli aurinkoisen kaunis, syksykin pitkä ja lämmin, runsas marjoineen. Sieniä vain jäin kaipailemaan.

Talvi tuli marraskuun lopulla roudan ja lumen kanssa. Ruusut ovat jo mukavasti peittyneet.


Ruusumuori haaveilee Irlannin puutarhamatkasta ensi kevään toukokuussa.

Hän avaa kahvilan todennäköisesti kesäkuun alussa mutta ottaa vastaan ryhmiä jo toukokuun lopulla.

Usein toukokuun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia ja mikä parasta, ilman hyttysiä, joten metsässä samoilu on silloin mukavaa.

Toivottavasti Viinapolkuretkelle järjestyy kahviretkiä tai tilattuja ryhmäretkiä.

Niitä jäädään nyt odottelemaan!


tiistai 19. marraskuuta 2013

Jokelankylänkin historiankirja tuli valmiiksi!

Yli vuosi sitten elokuussa valmistui Ylipäänkylän historiankirja. (Kirjoja on vielä saatavilla myös Ruusumuorin kesäkahvilasta.) 

Koska naapurikylä Jokelankylän kanssa olemme kylki kyljessä kiinni metsinemme, sukuinemme ja jopa kylätie kulkee kylältä kylälle,  en voi olla ottamatta tässä esille myös heidän suurta urakkaansa, kylähistoriakirjan valmistumista.


Kirjan nimeksi tuli MUISTOJEMME JOKELA, Kyläläiset kertovat Pattijoen Jokelankylästä

Sen on toimittanut Irmeli Marttila ja Pirkko Ahokas (lehtikuvassa) sekä taustalla oleva Pattijoen Kotiseutuyhdistys ry. Kirjassa on sivuja 616, valokuvia 500. Kirjaa saa ainakin Wanhasta Edvardista Jokelankylältä.

Siis kirja on aivan yhtä komea ja laaja kuin Ylipään kylän historiasta kertova. Voimme kaikki olla ylpeitä ja iloisia aikaansaannoksistamme!

Tässä osa Pirkko Ahokas-Tuohinnon saatesanoista kirjan alkulehdillä: "Tämä kirja kertoo entisen Pattijoen kunnan Jokalankylästä, sen ihmisistä, elämästä, arki- ja juhlapäivien tunnelmista. Tämä ei ole historiankirja, ei sukukirja eikä lähdeteos, vaan olemme halunneet herättää eloon vanhan kylän hengen sen asukkaisen omien muistojen kautta."

Eipä silti. Ruusumuoriakin tämä kirja koskee aika läheisesti, sillä sekä isän että äidin suku juontaa näiltä kulmilta. Olen kirjasta tosi iloinen! Kiitos kaikille sen kirjan luojille, tarinoiden kertojille myös!

torstai 26. syyskuuta 2013

Retki Viinapolun rengasreitillä!

Ruusumuori ei vielä asetu talviteloille, vaan tarpoo metsissä marjojen perässä.

Nyt olisi vuorossa ihan pelkkä hupimatka: tehdä luonto- ja kulttuuriretki tuonne maastoon, missä kyläläisten talkoovoimin raivaama ja merkitty reittipolku nimeltä Viinapolun rengasreitti kulkee Linnanraunion, Paskarämeen, Liekokankaan, Pahkamaan ja vanhan vanrsinaisen Viinapolun kautta takaisin siihen mistä lähdetään. Reitin pituus on kuusi kilometriä. Sitä on tarkoitus myöhemmin puolittaa, mutta vasta ensi keväänä.

Haluan sitä opastaa ja esitellä yleisölle ihan luonto- ja virkistysreittinä ja vähän kertoilla juttujakin. Tarjoan matkalla korppukahvit ja mehua. Hinnaksi otan nyt 5 euroa hengeltä. Näin toivon, että tällainenkin retkimahdollisuus kaupunkilaisille olisi tarjolla ja tulisi tutuksi.

Lasikankaan kyläyhdistyksen sivuilla on sitä myös esitelty. Sieltäkin saa maastokarttaa printata. Ja myös tästä. Minullakin on myytävänä muovitaskussa näitä karttoja euron hinnalla. 

Kaikkinensa tämä retki nyt tehtäisiin ensi sunnuntaina 29.9 kello 14.00. Retki kestää noin kolme tuntia. Lähtö tapahtuu Kastellin Linnanraunion parkkipaikalta. 

Toivotaan hyvää säätä! Polku on yleensä kuiva, joten lenkkareillakin pärjää, mutta saappaat mukaan jos on märkä keli. 

Tervetuloa!

Tässä vähän retken kuvasatoa. Vahingossa kameraani oli jäänyt päälle tuollainen tyyliväritys, mukavasti salaperäisyyttä antamassa.

Viinapolun risteyksessä


 Kukahan tuossa kuvassa pelkää ketä?

Kyläyhdistyksen vesuroimaa polkua oli helppo kulkea.

Tuohinnon vanha kivinavetta iltapäivävalaistuksessa.
Kiitos kanssakulkijoille mukavasta retkestä!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kannattaako kesäkahvilan pito? Inventaariota...




Muistan mummot Ruotsissa joku vuosi sitten. Valtatien varressa tuskin näkyvä kyltti ’Sommarcafé´’, pari pientä pitsiliinoin keikkuvaa pöytää ruohikossa. Tarjottimella kilisevät ruusukupit hyvää kahvia ja kotileivottua pullaa. Mummot naureskelivat, että kun aika tahtoi tulla pitkäksi, laitettiin kahvila. He kyselivät, olivat uteliaita ja niin iloisia meistä. Liekö he enää kahvia keittelevät? 

Suomessakin on kaivattu lisää kesäkahviloita. Tehtiin paperisotakin lievemmäksi, kotikahvilat pois viranomaisten valvonnasta, niin että ovat enemmän omillaan.

Siihen ryhdyin. Surua ja tyhjää tilaa peittelemään kai kahvilani ja puutarhani perustin kaiken kokemani jälkeen, pelkästä ajatuksen heitosta vain. Ja auliista palveluhalusta rupesin yrittäjäksi!! Minulle avautuivat hienot mahdollisuudet heti yrityskurssin ja tukijoiden myötä! Wau! Sitä tarvittiin.

Ps. Olen tähän blogisivulleni valmistanut muistilistan, mitä tulee ottaa huomioon kahvilan avaamisessa.

Toissa kesän kävijöitä oli ehkä noin 1000, eihän he kaikki vieraskirjaankaan nimeänsä laita. Nyt kävijöitä oli vähemmän. Alamäkiäkö tässä mennään? Paikka on tutkailtu, käyty, katsottu ja sillä siisti? Kesän tuotto oli pienempi, vaikka omillani yhä olen. En ole kahvilaani paljoa satsannut. Tosin aukioloaika oli tänä kesänä päivää lyhyempi, ja vilkkaimman sesongin olin itse lomalla.

Mutta kyllähän se panee mietityttämään. Pitäiskö lyödä hanskat pöytään? Turhaako tämä kaikki on?
Turhaako se, että nousen aamulla pullia paistamaan, välipäivinä kakkuja pyörittämään? Turhaako se, että siivoan ja valmistelen paikat, nostelen pöydät, tuolit ja järjestelen?

Turhaa se olisikin, jos siinä sitten istuskelisin ja odottelisin asiakkaita. Onneksi tämä on kotini ja aina voin tehdä puutarhatöitä tai kotitöitä kaiken lomassa. Siinä sivussa palvelen jos joku tulee ja usein jään turinoimaan. Sivuhomma? Aivan turhaa kaikki olisikin, jos se olisi elantoni, mutta kun se on vain eläkeläisen kumma päähänpisto. Yritteliään eläkeläisen!

Joskus kuvittelin, että nyt on kyläläisillä oma kahvila, mihin tulla, istua ja tavata muitakin, jutella kuulumisia. Katinkontit! Ei tässä juuri kyläläisiä ole näkynyt. Eivät he sellaista tarvitse. Mutta aina joku sentään käy, naapurista ainakin.

Kuvittelin myös, että Linnanraunion vierailijat tässä mielellään pysähtyvät kuulemaan enemmänkin tietoa niistä ja voisin heitä ohjailla laajemmalti Raaheen ja muuhunkin ympäristöön tutustumaan. Useat tulevat asuntoautoilla, jossa heillä on eväät ja nettitiedot. Monet vain huristavat ohi, pyörähtävät raunioilla ja huristavat pois. Eivät he minua tarvitse. Mutta joku utelias kuitenkin  pysähtyy kahvillekin kyselemään enemmän alueesta. Kiittää tiedosta ja hyvästä kahvista!

Kuvittelin, että nyt raahelaisetkin innostuisivat enemmän tutustumaan sivukyliin ja raunioihin. Mutta ei. Ei edes matkailuasiamies ole tänne ehtinyt saatikka muut virkamiehet. Tämä on liian kaukana. Mutta joku utelias kuitenkin tulee.

Kuvittelin, että ihmiset kaipaavat maalaisrauhaa, istuvat ja hengittävät syvään. Aika harva sitä on kiittämässä. Mutta on minulla sellaisiakin asiakkaita, jotka tulevat toisenakin kesänä ja usean kerran kesässä.

Kuvittelin, että minulle tulee kiire. Ei ole tullut. Ei ole tullut kukaan harjoittelijakaan kysymään työpaikkaa, eipä silti. En ole heitä tarvinnut. Ystävät mielellään ovat auttamassa silloin tällöin. Mutta on se jalka saanut puolijuoksuakin välillä käydä. 

Kuvittelin, että elävä musiikki, tanssi, runot ja muu harrastusjuttu kiinnostaisi ihmisiä, sillä pyrin melkein joka sunnuntaiksi järjestämään elävää ohjelmaa. Siitä pystyin laittamaan ilmoituksenkin Seutukunnan toimintapalstalle lehteen. Esittäjät ovat tulleet mielellään. Ihana paikka soittaa, laulaa, tanssia, runoilla luonnon helmassa! Kuulijoita olisi kaivannut enemmänkin mukaan. Mutta moni tuli ja ihasteli.

Olen huono yrittäjä! Pääsin nippa nappa joskus kauppaopiston kurssit läpi. Nyt yrittäjäkurssi meni paremmin. Mutta en osaa mainostaa paikkaani. En ehkä osaa suunnitella. Eikä minun pienellä eläkkeellä ole varaa laittaa tällaisesta kahvilasta ilmoituksia lehteen. En osaa käyttää hartiavoimiani esille tulemiseen. Eikä minulla ole varaa tehdä kotisivuja, pelkkää blogia vain pidän. Tykkääjiä facebookissa on liki 200. Se on yrittäjälle pieni. Lukijoita on, ruusupullillekin 700.  Ruusumuorin kesäkahvila - blogisivustolla lukukertoja on kahden vuoden ajalta n. 12 000, kesäkuukausina noin 1000 lukukertaa. 

Siltikin. Kuvittelin liikoja! Mieleni kuin pullataikina.

Joku kurkistelee tietojani kuitenkin, olemassa ollaan, mutta matkalle kahvilaan asti ei ehdi. Sitten joskus ehkä. Lamaa kärsitään. Bensa maksaa, tiedän. Raahesta tänne on edestakaisin n. 30 kilometrin matka. Se on paljon pelkälle kahville tulla, jos ei muusta ole kiinnostunut. Itsellä menee automenoihin noin 200 euroa tavalliseen kulkemiseen ja auton pitämiseen kuussa. Luksus-maaseutueläminen luontoineen on kallista. Kahvila pitäisi olla valtatien vieressä ja liikenteen melussa. Ei tätä miksikään ABC:ksi ole kylläkään tarkoitettu. Tämä on tarkoitettu salaperäiseksi paikaksi metsässä, luonnon, maalaiskulttuurin ja ikivanhan historian keskuuteen tulla.  Mutta aika usea tänne jopa pyöräileekin!

Puutarha ei ole vielä niin valmis, että se kiinnostaisi. En ole sitä avannut vielä edes Raahen puutarhaklubilaisille. Harva heistä on tässä tietääkseni käynytkään.  En ole puutarha-asiantuntija. Mutta jotakin olen oppinut!  Noin 40 eri lajia ruusupensaita on kasvamassa iloisesti, vaikka pieniä vielä ovat.

Kaksiviikkoisen Suomen  ruusukiertomatkani varrella näin monenlaisia puutarhoja, ihmeen ihania, pieniä ihania, upeita ja vaatimattomia, kaikki mielenkiintoisia. Mutta ei missään ollut sellaista kuin  minulla tämä tässä!

Mitä on siis jäljellä, miten käy tilitaseeni? Verottajaa se ei ilahduta. Materiaalinen taseeni on aika mitätön. Mutta odotas kun otan sen henkisen puolen tähän mukaan! Tykkään asiakkaistani, he ovat juuri niitä oikeita tällaiseen paikkaan. Tykkään heidän tarinoistaan, heidän tavastaan kohdata luontoa ja pientä paikkaa. Tykkään heidän asenteestaan löytää se olennainen. Ja olen ollut kamalan iloinen ja yllättynyt kaikista heistä, jotka ovat laittaneet oman kortensa kekoon tähän, luoneet taiteellaan tämän kaiken viihtyvyyttä ja jakaneet siihen luovaa voimaansa. Onneksi verottaja ei ole päässyt henkisten arvojen kimppuun.

Tässä asiassa tunnen olevani rikas ja voittaja. Olen saanut luottamusta, terveyttä, energiaa ja uskallusta luoda omaani. Olen saanut kiitosta siitä. Ehkä se, että kun voi olla omaan tekemiseensä tyytyväinen, on elämän suurinta voittoa. En voi kantaa huolta heistä, jotka ovat pettyneet paikkaan ja odottaneet jotain muuta. Teen tätä työtä myös heidänkin eteen, mutta vain omilla resursseillani.

Ennen kaikkea tänä kesänä olen ollut myös myrskyn silmässä (tuulivoimaloiden ja luonnon tuhoamisen uhka) ja voinut tehdä siinä jotakin monen muun puolustajan rinnalla. Tämä on ollut hurja kesä!

En voi siis lopettaa kahvilaani, en vielä ainakaan. Jatkan sitä samaan malliin ensi kesänäkin!

  
Toivon, että joku tulee silloinkin täällä käymään. Ihmettelemään.

Ps. Lisään tiedoksi, koska tänne sivulle usein kurkistetaan, että kesä 2014 oli jo vilkkaampi. Ruusupensaitakin jo kasvamassa 60 ja paikan ehostus ja kaunistus parempaan suuntaan. Kiitos hyvästä kesästä!

 Kuka muistaa vanhat The Temptations? Just my imagination

keskiviikko 21. elokuuta 2013

'Raahen kylät tutuksi'- teemalla vieraita Linnalanperällä!

Raahen kaupungin eläkeläiset Raakel ry vieraili tänään keskiviikkona Ruusumuorin Kesäkahvilassa ja tutustui ympäristöön ja kylän virikkeisiin. Kerroin heille parhaan kykyni mukaan ympäristökulttuurista, historiasta ja huolistammekin. Huomasin, että kolme tuntia ei paljoon riitä.

Vierailimme myös kirjailija Kerttu Kastellin pihamaalla, missä hiljennyimme kuulemaan hänen runojaan Raahen Runoseurasta Kerttu Järventölän lausumana. Se oli kaunis hetki! Linnanrauniot tulivat tutuksi, ja Vanhan Kastellin pirtti tunnelmineen ja vanhoine tavaroineen kiinnosti vierailijoita.



Pentti Rahkamaa ja Eino Riihijärvi juttelivat siitä kuinka tärkeää raahelaisille olisi tutustua oman kaupungin maaseutuun ja eri kyliin. Niitähän Raahessa nyt riittääkin. Tällaista sanomaa kannattaa viedä eteenpäin. Joka kylältä löytyy omaleimaista historiaa ja kulttuuria.

Mukava teitä oli tavata huristamassa Ylipään Kastellintietä ja pysähtymässä tähän Linnalan perukalle!

Ruusumuori kiittää... tällaisia ryhmiä toivon lisää saapuvaksi.



torstai 1. elokuuta 2013

Musiikki- ja tanssiohjelmaa kesäkahvilassa

Ruusumuorin Kesäkahvila on avoinna vielä kolmena päiväpakettina su-ma-ti 20.8. saakka.


ENSI SUNNUNTAINA 5.8. on idyllisen rauhallinen ja jotkut kukatkin ovat vielä loistossaan. 

SUNNUNTAINA 11.8 kello 14. aloittavat musisoinnin Raahen Seudun Harmonikkakerholaiset. Lisäksi Sari Kauranen ja Kati Rantala soittavat kanteleella pelimannimusiikkia. Lea Joensuu esittelee Nikken magneettituottaita ja omega-öljyä. Toivon asiakkaita paikalle jo heti avaamisen eli kello 13 jälkeen.

Kyllä oli Ruusumuorin askel iloinen ja kevyt tällaisena sunnuntaina. Musiikki on iloinen asia. Suuret kiitokset harmonikkakerholaisille, Sarille ja Katille kauniista kantelesoitannosta, samoin Lealle ja Marjalle terveysjutuista. Tässä muutama kuva päivästä:





SUNNUNTAINA 18.8 lopetellaan puutarhakahvilaelämää tanssiaskelin. Leena Eskelinen tulee porukkansa kanssa näyttämään ja ohjaamaan muitakin heprealaisen piiritanssin rytmeihin. Itämaista tanssia esittävät Raahen Merenhelmet ry:n naiset. Tanssiaskeliin aletaan klo 14, joten paikalle mieluummin sitä ennen jo, että ehdin kahvet tarjoilla.

Tietenkin toivon vieraita myös muina päivinä ja ennen kaikkea toivon vielä aurinkoa ja leppoisia kesäpäiviä. 

Tervetuloa! Iloisesti Ruusumuori

Iloinen ja aurinkoinen päivä olikin!! Tanssijoita oli paljon, tuskin autoille parkkipaikkaa löytyi. Yleisöä olisi toivonut enemmän, mutta mukavaa oli nähdä heitäkin mukana piirissä! Kiitos kaikille!!!





Israelilasessa piiritanssissa oli aluksi mukana noin 20 tanssijaa. Pikkuhiljaa heitä tippui pois. Tässä jäljellä he, joilla oli vielä kuntoa vaikka kuinka, heh.

Jospa ensi kesänä tavataan jälleen! <3

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Vielä riittää kesää!

Kahvilani on auki vielä elokuun 20. päivään saakka sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin klo 13-19.

Tervetuloa!





keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesävirsien yhteislaulantaa suvisunnuntaina!

Vielä ei jyllää koneet kankailla eikä vingahtele tuulimyllyjen siipien vongahtelu Ruusumuorin kahvilaympäristössä! Joten voisimme sydämen kyllyydestä laulella kauniita kesävirsiä, joita ei kiireisinä kevätpäivinä koulussa ehdi paljoakaan laulella. Se muistoissa nyt haluaisin niitä laulella.

Siis lauluhetki SUNNUNTAINA 28.7. KLO 14.00 RUUSUMUORIN PIHASSA.

Tämä edesmenneen mieheni Kastellin Einon rakentama talohan on monen lapsenlapsen 'pappala' ja oikeastaan mummulakin! Näitä lastenlapsia tässä pyörähtää silloin tällöin. Kesävirsiä on luvannut tulla säestämään Raahen kanttorilomittajana toimiva Niina Ylikulju, Einon lastenlastenlapsi.

Puutarhani kukkeimmillaan. Pääskyset livertelevät, opettavat poikasiaan lentelemään ja kiusaamaan talon kissoja Ruusaa ja Majuria. He kaikki ja Ruusumuori toivottavat kesävieraita pihaan! Tulossa kaunis kesäsunnuntai, sanovat säätiedot!



ps. Lisään tähän muutaman kuvan tilaisuudesta. Kiitos kauniista hetkestä!



Taas kukkasilla kukkulat, Samulin Edelmanin versio

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Paljon mustikoita täällä päin!

Kävin katsastamassa noita kotometsiä Linnanraunioiden ympärillä ja siellähän on mustikoita! On poimia useammallekin poimijalle.

Olisikin mukava, kun poimijat pysähtyisivät tässä Ruusumuorin Kesäkahvilassa kahvilla ja kirppistavaroita katsomassa sekä kukkivaa puutarhaani. Toivoisin näille penkeille istujia kahvimukin kera!



Olen leiponut, vähän erilaista. Haluaisin tarjota 'NAPOSTELULAUTASEN' kahvimukin kaveriksi.
Se tarkoittaa sitä, että lautaselle saa kolme eri lajia kahvileipää: Kuminapikkuleivän (kumina aina terveellistä vatsalle), juustosarven ja enkelimuffinsin. Viimeisen nimi tule Väinönputkesta, jonka tieteellinen nimi on 'angelica' eli enkeli. Laitan muffinsiin makuelämykseksi nuoresta väinönputkesta valmistettua hilloa. 

Tulkaahan maistelemaan!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ruusumuori palannut Suomen ruusukierrokseltaan!

Tein haaveestani totta. Eli parin viikon ajan kiertelin Suomea autollani vain päämääränä katsella ruusutarhoja ja puutarhoja. Väliin kurkistin kartanoihinkin ja erilaisiin kirppiksiin. Matka oli huikea! Sain Suomen vihreästä luonnosta ja mitä ihmeellisimmistä puutarhoista paljon ideaa, oppia ja voimaa.

Näistä päivistä olen tehnyt matkakertomusta Metsätontun ruusutarha-blogissani, joka löytyy tuosta oikealta. Sieltä löytyy vinkkiä mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin.

Nyt perkkaan kukkapenkkejä, keittelen kahvia ja teen leivonnaisia. Tosin hiljaista on aitassani, aika harva kolkuttelee. Kahvilani on auki vielä elokuun puoleen väliin sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin. Ryhmiä voin ottaa vastaan muulloinkin. Toivotan tervetulleeksi!

Iloinen yllätys oli, kun tulin kotiin. Nurmikko oli leikattu! Ruusut ja kissat oli hoidettu hyvin! Mukava oli tulla kotiin! Kiitos Niinalle ja naapurille!

Pihamaani oikein loistaa keltaisista helokeista ja loistoalpeista. Valkoinen akileija ja myskimalva valaisevat vielä hämärissäkin ja ritarinkukat vellovat kaksimetrisinä kuin meren mainingit. Mustialanruusu, onnenruusu ja ruustinna kukoistavat. Ryhmäruusutkin puskevat kovasti nuppujaan. 




Opin matkallani, että jokaisella on omanlaisensa puutarha, omalla lailla puutteellinen, mutta myös omalla lailla ihastuttava! Jokainen puutarhuri rakastaa oman käden jälkeä, omaa osaamistaan, mutta ottaa nöyrästi vastaan toisten neuvoja ja vinkkejä. Jokainen puutarhuri arvostaa myös luontoa, elää sen rytmissä, ei vaadi siltä eikä itseltä!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kahvila tauolle kesähelteessä!

Kahvila sulkeutuu pariksi viikoksi ja avaa ovensa jälleen sunnuntaina 14.7.

Toivon vieraita silloin jälleen tervetulleeksi! 





keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Juhannussunnuntaina pelimannimusiikkia!


Juhannukseksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista, jopa sunnuntaillekin, jolloin avaan taas kahvilani.

Samoin lupasivat lähiseudun pelimannit saapua sitä sulostuttamaan! Kuten tekivät viime kesänäkin heinäkuussa. Kaunis kesäinen päivä, pääskysten kirmailu, kukkien loisto ja suomalainen musiikki käyvät yhteen. (Vaihdan tähän uudet kuvat viime kesäseltä. Kaunis oli tuokio! Kiitos pelimanneille!)



Viime kesänä tuli laulajia myös mukaan! Heitä toivon nytkin tervetulleeksi!

Ja mitä olisi musiikki ja laulu ilman kuulijoita?  Pihalla on useita pöytiä ja paikkoja istahtaa ja nauttia kesäisistä sävelmistä kahvikupposen äärellä.

Lisäksi haluaisin kertoa, että Ruusumuorin Kesäkahvilassa on esillä selonteot suunnitelluista tuulivoimaloista Linnalanperän ympärille oleville kummuille. Myllyjähän tulisi tännekin yhteensä 30! Se on mielestäni aivan liian paljon. En vastusta tuulivoimaloita yleensä, mutta nyt tuntuu kuin minut piiritettäisiin ja tukahdutettaisiin ja kaunis luonto ja kulttuurimaisemat tuhottaisiin! Kaikki se mitä arvostan asumisessa täällä, revittäisiin rikki. Siksi kahvilassani on esillä Sampo Kastellin esille tuoma kritiikki tälle ja adressi, johon on kertynyt jo paljon nimiä ja lisää toivotaan. Mukana on myös Anu Rainela-Lankisen (Ursa) selonteko Jätinkirkkojen arvosta. Tulkaa tukemaan nimellänne Raahen vielä positiivisesti hiljaisen, mutta yhteisöllisesti voimakkaan kylän kaunista ilmapiiriä kuin myös luonnon ja  kulttuurin rikkautta. 

Ruusumuori kutsuu...

Ps. Kiitos kaikille kahvilassa vieraileville! Jokainen toi muassaan lisää aurinkoa ja lämpöä. Soititte ja lauloitte kauniisti!


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Mitä löytyy kirppisaitasta?

Ruusumuorin Kirppisaitta on saanut sähköt, joten näkyvyys ikkunattomassa aitassa on nyt parempi ja kaikkea voi katsella rauhallisesti. Mutta mitä siellä oikein on? Ja mistä? 


Tämä talo on 65 vuotta vanha ja taloon jo aikoinaan siirtyi isännän mukana kaikkea vanhaa. Joten nyt kun pikku hiljaa siivoilen näitä nurkkiani ja ulkorakennuksia, sieltä löytyy monenmoista, jota nyt siirtelen kirppisaitan suojaan. Tosin itsellenikin on kertynyt kaikenlaista, josta raskin luopua. Samoin pojilleni.

Kirppisaitan ovi on auki silloin, kun emäntäkin on kotona. Joten sinne voi päästä kurkistamaan kahvila-ajankin ulkopuolelle.

Ulkona on jo tervehtimässä vanhan mattopuiden osia.
Silloin etsittiin metsästä luonnonväärää puuta, josta rakennettiin nuo kannatinpuut.

Valitettavasti kaikki osat noista mattopuista eivät ole tallella.


Myynnissä on lähes vain kerran katsottuja videokasetteja. Niitä saa eurolla tai 50 sentillä, ja jos sattuu olemaan tällainen laite vielä kotona, on sadepäivien ratto taattu.

Esillä on myös CD-kasetteja. Palapelit, jotka on hyvin säilytettyjä, on myös mukava puuha kesämökille huonompina päivinä. Kirjoja löytyy joka makuun, vanhasta Rexin sarjasta aivan uusiin. Dekkareista romantiikkaan ja siltä väliltä.

Vanhat nahkasaappaat voisivat olla mukava näky jonkin puutarhassa. Alumiiniesineitä sinne löytyy myös sekä lasiesineitä.

Vanhat punaiset puusukset ovat kauniit, ja festarilaseja on laatikollinen pojan aikoinaan kerääminä.





 Posliiniesineistä voi valkata tarpeellisia ja keräyskuppejakin. Lasten leluja on vielä joitakin.


 Silkkihepeneitäkin löytyy kirjahyllyn alta muovilaatikosta...


Naapuri on joskus huutokaupasta huutanut tällaisia rannalle sopivia lasten aurinkotuolejal


Palttootakin löytyy, työtakkeja ja muuta mukavaa vaatteiden joukosta. Ja monenlaista muutakin tavaraa.


Tervetuloa kurkistamaan!