Joulukalenteri, runot ja erityiset joulukortit nyt esille!

En voi jättää runojen maailmaa. Näin kylmänä ja pimeänä aikana on mukava matkustaa ympäri maailman runojen avulla. Jatkan edellisvuosien runoteemaa joulukalenterissani. Nyt on vuorossa itäiset maat Kiinaa ja Japania myöten sitä mukaan kun löydän heidän runojaan. Aika paljon niitä löytyy.

Mukaan laitan joulutervehdykseksi joulukorttien kuvia. Valitsin mukaan keräämiäni kortteja, jotka kuvaavat Jeesus-lapsen syntymää. Olen huomannut viime vuosina kaupoissa kulkiessani, että enää ei näy niin paljon kortteja tästä aiheesta. Ennen oli enemmän. Minua on kiehtonut tuo tarina ja yleensä 'äiti ja lapsi' -aihe. He ovat tässä maailmassa tärkeimpiä olentoja eläimiä myöten. Joten joulukalenterini blogisivuilla niitä näkyy. Laitan niistä tiedon facebookiin, joten on helppo seurata. Tervetuloa runojen ihmeelliseen maailmaan!

Olen poiminut kirppareilta myös gobelliineja ja erityisesti tästä löydöstä olin iloinen. Siinäkin aiheena äiti ja lapsi. Ja mukana kuvassa on jopa ruusu! HUOM! RUNOKALENTERI TOISESSA BLOGISSA: 

https://ruusutarha.blogspot.com

 

 

Vuosi 2019 muistoissa ja kiitoksissa

Tämä vuosi oli vielä toipumista vuoden kestävistä sytostaatteista, leikkauksesta ja sädehoidoista. Erään syöpäyhdistyksen naiset kävivät minua lohduttamassa, että pari vuotta menee toipumiseen. Tunsin kuitenkin jaksavani ja avasin kahvilani kesään, tosin vähän lyhyemmällä ajalla. En jaksanut mitään erityisempää uurastaa, muutaman uuden ruusupensaan istutin ja pidin pihaa kunnossa. Muutenkin se kesä oli kumman hiljainen.

Ystävien kanssa kylältä vietimme sen kesän avajaiset kahvilassa. Talvella olin tehnyt jatko-osan Thelban tarinaan hänen tyttären tarinalla Audetan tarina. Kirjojani myin kahvilassani hissun kissun.

 

Saunalle johtivat Einon vanhat saappaat, joihin aina istutin orvokkeja. Kesäkeittiö savusaunan edessä oli hyvään tarpeeseen kun grillattiin. Usein paistoin siinä lättyjäkin ja kutsuin naapureita. 

 

Toki joka kesäisen pelimanni-sunnuntain pidin Annelin ja Birgitin kanssa. Yllätys oli, kun Sauli-serkkunikin tuli siihen laulamaan. Kiitos heille! Ruusa-kissakin sai ihan omia vieraita.

Suurin kiitos oli helsinkiläiselle ystävälleni Mirille, kun hän tuli pelastamaan minut siskonsa ja miehensä kanssa. Aleksin perhe nimittäin kysyi, jos tulisin mukaan Ruotsiin siskoni luo. Laitoin avunpyynnön facebookiin ja sieltä löytyi kultainen Miri. He tulivat viikoksi asumaan taloani, hoitamaan Ruusaa ja pitämään kahvilaa. Olihan se varmasti seikkailu heillekin! Kiitos rakkaat ystävät!

Vieressä vesiväreillä maalaamani kuva pihapiiristäni. Onhan se soma! Ja viimeisenä kesän sunnuntaina jälleen tanssiystäväni tanssivat pihapiirini entistä koreammaksi. Kiitos, kiitos niin paljon!

 

 

Vuosi 2018 muistoissa ja kiitoksissa

Vuosi 2018 oli surullinen, kun ruusumuorilla todettiin rintasyöpä, jonka koko vuoden mittainen hoito vei voimat. Suljin kahvilani viikottaisilta päiviltä. Luotin kuitenkin taudin voittamiseen ja jaksoin hoidot aika hyvin. Hoitojen välillä kirjoittelin ensimmäistä fiktiivistä romaaniani, jonka julkaisin kesällä juhlan kera. Jaksoin tehdä Ruotsiinkin matkan siskoni luo, jonne kokoontui koko lähisuku. Kaikesta tästä sain energiaa paljon. Ja nythän minulla oli aikaa istua aurinkotuolissani ruusujen keskellä. Ruusut hoitivat minua ja minä hoidin niitä, mitä voimiltani jaksoin. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen kaikelle sillekin kokemalleni. Nyt viiden vuoden hormoonihoitojakson jälkeen olen toistaiseksi voittanut syövän.

Ihmiset haluavat auttaa ja tukea, ja kyllä otinkin avosylin vastaan kaiken avun. Ja taas totean, että yksin ei ole mitään! Elämä on yhtä vuorovaikutteista toimintaa. Anna ja ota vastaan hyvillä mielin.

Merenhelmet, tanssiystäväni tulivat joukolla ja haravoivat koko pihani keväällä. Inkeri-ystävä kävi auttamassa ruusujen hoidossa, Laitilan Tuula ja Ilkka kävivät ruohoa leikkaamassa ja terassia siivoamassa ja Rauni ja Pauli Pesonen auttoivat kesäkahvilan siivoamisessa. Naapuritkin tarjosivat apuaan. Siskoni Lea tuli miehensä kanssa pariksi viikoksi auttamaan minua leikkauksen jälkeen ja tottakai sisko Minna ja oma perheeni auttoivat ja tukivat minua paljon. Jopa joulusiivoukseen ilmestyi kolme iloista 'tonttua' Salla, Mirja ja Marja. Sydämen pohjasta kiitän kaikkia ystäviä ja läheisiäni! Sellaisessa avun paljoudessa ei voi muuta kuin tervehtyä! Kerron tämän kaiken, en kerskuakseni, vaan siksi, että kaikkeen tällaiseen on pohjalla omakin avoimuus, toimeliaisuus ja halu lämmöllä ja positiivisuudella kohdata ihmisiä. Ja ottaa ilolla vastaan apu! Ei tällainen vuorovaikutus synny yksipuolisesti.

Ja kun itse toimii, toimii muutkin ympärillä. Se, että sain kirjoitettua hoitojen välillä myös kirjani 'Thelban tarina', oli ilo itselleni. Ja tietenkin toivon, että kirja antoi joillekin muillekin ainakin viihtyvyyttä. Ei sellainenkaan työ suju ilman tukea. Kun lukee kirjailijoiden Kiitos-sivun, huomaa, että hekin kaikki ovat tarvinneet tukea, usein suuri määrä ihmisiä kokee kiitoksen tällä sivulla. Minua olivat tukemassa ystäväni Mauri Laakkonen, joka luki ja taittoi kirjani. Suuren tuen antoi graduystäväni Essi Nuortimo, joka terävällä kielitajullaan oikoluki kirjaani. Ja suuri tuki oli myös heillä, jotka ostivat kirjaani. Sitä on ollut helppoa myydä kahvilassani (tosin auttajilleni ja tukijoilleni jaoin sitä kiitoksena), kuten kirjan kahta jatko-osaakin (Audetan tarina ja Milizan tarina), jotka kirjoitin kahtena seuraavana talvena.

Mutta Thelban tarinan julkaisutilaisuus oli mitoitettu tarkkaan niin, että syöpähoitojen välillä oli se helppo päivä. Mauri tuli Riihimäeltä ja Essi Kokkolasta, Minna-sisko Kajaanista viulunsa kanssa, Olavi-poikani Jyväskylästä oli auttamassa ja ihana Paula-ystäväni ravintola Kumpeleen ajoilta (oli useinkin kiiresunnuntaina auttamassa) tuli keittämään kahvia. Ystäviä tuli esiintymään, runoilijoita ja tanssijoita. Siitä tuli suuri kesäpäivän juhla. Olin onnellinen. Kuvassa rakkaat kirjalliset tukijani, Essi ja Mauri. Alla Minna-sisko viulunsa kanssa, kertomassa isän vanhan viulun tarinaa.

Liisa Seppälä dramatisoi pienen osan Thelban tarinasta, kuvassa hän haastattelee ruusumuoria. Hannele Kultala lausuu runoa. Arvata voi, että tuollaisten vierailijoiden kanssa jaksoin vaikka mitä!

Kaiken lisäksi Lasikankaan kyläyhdistyksen väki tuli yllättäen juhliini mukaan ja kaulasivat ympärilleni jättihuivin. Minusta tuli kylän Jätti. Tämä jaetaan kylällä toimiville ihmisille silloin tällöin. Tämä nimitys on symboli lähistöllä olevalle Jätinkirkolle ja jättiläisten tarinoille sen henkisessä merkityksessä.

Voi jukra!

Vuosi 2017 muistoissa ja kiitoksissa

Vanhoja blogisivuja ja kahvilan albumia on hauska katsella ja muistoissa elää. Näiden sivujen kera jätän hyvästejä yritykselleni. Kesä 2017 oli vilkas ja aurinkoakin enemmän. Kuvassa Anneli ja Birgit ovat viihdyttämässä yleisöä ja laulajiakin tuli mukaan. Naapurin Lauraa muistelen lämmöllä. Joka ikinen sunnuntai hän tuli rullaattorilla katsomaan, josko löytyisi tuttuja. Ja aina heitä löytyi. Hän oli kiinnostunut enemmän ihmisistä kuin ruusuista. Toisessa kuvassa kanadalainen ruusu William Baffin kauniissa loistossaan. Valitettavasti osa kanadalaisista kukki niin myöhään syksyllä, että osa nupuistakin ehti paleltua ennen kuin kukkivat.

 

Vuonna 2017 Suomi juhli 100-vuotisjuhliaan. Olin saanut kolme kaksipuolista pellavakankaalla päällystettyä sermiä pojaltani. Sain päähäni kokeilla akryllivärejä ja vielä enemmän, sain päähäni että niihin sijoitettaisiin 100 keijua Suomen juhlavuoden kunniaksi. Keijuja siksi, että jotkut asiakkaani näkivät tai kokivat niitä olevan puutarhassani. Tottahan toki! Tein ehdotuksen 7-vuotiaalle pojantyttärelleni, joka tykkäsi piirtämisestä ja keijuistakin, että tekisi pohjamaalattuihin puutarhakuviin 100 keijua. Hän tyrmistyi ensin. Mutta kun sanoin, että teemme työtä pikkuhiljaa talven kuluessa. Joka kerta kun hän kävi minua tervehtimässä, hän suunnitteli ja piirsi hiilellä tauluun muutaman (10-20 keijua). Sehän kävi sutjakkaasti ja minä autoin niiden maalaamisessa hänen ohjeittena mukaan. Niin syntyi kuusi maalausta, joita esittelin pihapiirissä. Kyllä niitä ihmeteltiin ja ihasteltiin.

Kahvilassani oli muutakin myytävää kuin kahvia ja karamellejä. Siellä oli myös ystäväni Anjan käsitöitä ja Maailman kaunein kylä -kirjakin myynnissä. Kirppikseltäkin aina jotakin ostettiin. Nyt olin parina vuotena koonnut tarinoita ruusuistani, joita hanakkaasti tutkin niiden alkuperää, niiden löytäjiä ja luojia myöten. Löysin mielenkiintoista historiaa ja tarinaa ruusuista. Tässä kaksi ruusukirjaani, joita itsekustanteena myin kahvilassani.

Ja aina piti hassutella jotakin. Nyt niiden karhujen kanssa. Sopivasti minulla oli tuolla yhdessä puutarhanurkkauksessani kolme karhua. En tiedä oliko itse Penttikin ajatellut tekevänsä sadun kolme karhua: isäkarhun, äitikarhun ja pikkukarhun. Tein luonnonaineista Kultakutrinkin, johon pojantyttäreni antoi mekkonsa ja saappaansa. Hän tervehti tulijoita sammalsohvan luona.

 

Ja tässä Kultakutrin näkemää ruusumaisemaa ruusutarhan rugosaruusuryhmän suuntaan. Olin tullut jo siihen tulokseen, että tosiaan olin rakentanut ruusutarhan, ei se haaveeksi jäänyt.

 

Olin kovasti iloinen ulkomaalaisistakin vieraista kahvilassani. Usein asiakkaat toivat vieraitaan kahvilaani ehkä näyttääkseen suomalaista maaseutua ja vanhaa pienviljelijän pihapiiriä. Silloin pääsin juttelemaan milloin englanniksi, ruotsiksi ja jopa saksaksikin (sitä tosin osaan aika vähän). Usein asiakkaani halusivat jutella kanssani. Kerroin ympäristöstä, Jätinkirkosta ja keijuistakin. Kuulin heiltäkin monenlaista tarinaa, jopa neuvoja sain usein, esim. vanhasta lahoavasta koivusta, joka sitten kaadettiinkin (laho oli).

Ystäviä ja sukulaisia tuli joskus kaukaakin tai kesälomareissuillaan tapaamaan minua. Jopa isoin joukoin, kuvassa ystäväni Marjatta toi ystäviään Hyvinkäältä vieraaksi tutustumaan ruusuihini ja Raaheen. Minä haastoin heidät pukeutumaan kukkahattutäteiksi ja heitähän sieltä tuli. Kuvassa ollaan tutustumassa Kuutostiimiin. Voi että meillä oli hauskaa!
 

Viimeinen kahvilapäiväni huipentui taas tanssin merkeissä. Merenhelmien lisäksi tulivat Pattijoen naisvoimistelijatkin esittämään haravatanssia. Ruusumuorikin innostui esittämään shamaanirummun kanssa oman tanssinkin. 

 

 

 

Voi rakkaat ihmiset kaikki, miten paljoa iloa te toitte mukananne! Tätä energiaa kannoin mukanani tulevina vuosina, jolloin sairastin rintasyövän ja koronaepidemia mullisti koko maailman.

 

 

Vuosi 2016 muistoissa ja kiitoksissa

Edelleen keksin kaikkea virkistävän hassua, kuten kahvinhörppäjäisiä lautaselta, runoilua luonnossa ja nallepäivää, mutta roolileikkiä en nyt rakentanut (kaavailin kyllä ja tein käsikirjoituksenkin valmiiksi Adalmiinan Helmelle). Useat sateiset päivät tyrmäsivät suunnitelmani. Pentti Ylikuljun pihaani lahjoittamat nallekarhut ilahduttivat minua ja asiakkaita, hyvin ne sopeutuivat puutarhaani. Niitä tuli peräti 6 kpl, moottorisahalla käsintehtyjä. Muutakin hauskaa tuli kuorman mukana, kuten kuvassa oleva leikkihevonen, hevoskärryt ja itsellenikin mukavat puutarhakärryt. Pentti on ollut idearikas mies. Hän sanoi noiden veistosten turhaan pyörivän tiloissaan. Kiitos Pentti ja kiitos Osmollekin, joka niitä tänne kärräsi ja Olavi-pojalle, jonka voimin nalleja siirreltiin!

 

Jätinkirkon ja samalla kahvilan parkkipaikalla toimi hyvin biokäymälä ja Paavo-ystävä auttoi sillan rakentamisessa sinne. Viinapolulla vaelteli väkeä ja kahvilassakin kävi kivasti vieraita. Ruusu-pensasvalikoima laajeni mm. kanadalaisilla ruusuilla, joille rakentelin tukeja. Sain tiedon, että ne ovat köynnöstäviä ruusuja (eivät jaksaneet täällä köynnöstää, mutta kukkivat kauniisti). Muorilla oli täysi työ sateisten päivien välillä pitää nurmikkoa kunnossa.

 

 

Kuvassa on vielä mukana Majuri-kissakin, Ruusan veli, joka oli arka ja meni ihmisiä piiloon. Tässä tyytyväisenä hiljaisella pihamaalla. Majurin vei nähtävästi maakotka, joka katoamisen aikaan oli kierrellyt paikalla ja joka sekin katosi Majurin jälkeen. Tämä tapahtui vuonna 2019.  Tove Jansson-ruusu täydessä kukassa. Ja moni muukin ruusu. Puutarhaa ei tarvinnut paljoa kastella kesällä 2016.
 

Vuosi 2015 muistoissa ja kiitoksissa

Kesä 2015 on muistoissani säilynyt hyvin leikkimielisenä ja mielikuvitusrikkaana. Tuo valkoinen teltta ei suinkaan ole tehty kahvinsa nauttiville aikuisille antamaan varjoa ja hyttyssuojaa. Kun naapurin isäntä näki kuinka vaikeaa hiekkalaatikolla lasten oli olla, kun itikat söivät, hän toi siihen suojan. Lasten oli mukava olla heikkalaatikkoteltassaan. Alkukesästä ja juhannuksena itikat olivatkin riesana.

Pojantyttären kanssa innostuttiin rakentamaan kotaakin tai vähän hajanaiselta tiipiiltä tuo näyttää. Mutta lapsille jännä paikka sekin. 

 

Toinen lapsekas, mutta mielenkiintoinen kokeilu oli roolileikki. Se sai alkunsa siitä, kun joku lapsi kerran hoksasi, että jos Kastellin linna onkin prinsessa Ruususen linna. Vilkas mielikuvitukseni rakensi Prinsessa Ruususen päivän, jolloin mukana oli paljon 'näyttelijöitä' pahaa noitaa (miniäni ja teatteriharrastaja Marika) ja kehruumummoa myöten. Kahvilavieraatkin olivat osin pukeutuneet roolivaatteisiin. Yleisö eli mukana roolileikissä. Aurinko onneksi paistoi ja kaikki sujui hyvin. Kylältä oli saapunut oman kioskinsa pitänyt Tuulia-tytärkin myymään prinsessalimsaa. Kuvassa kaino prinsessa Ruusunen on eksynyt talon vintille ihmettelemään kehruumummu Toini Lukkaroista, jota kaikki halukkaat vieraatkin saivat käydä ihmettelemässä. Siellähän prinsessa sai piston sormeensa värttinästä ja koko linnan väki (yleisö) vaipui uneen. Naapurin laulaja Raakel Pistemaa (kuvassa) kävi laulamassa kauniisti tuutulaulun. Ratsastavaa prinssiä emme tosin saaneet pelastajaksi, mutta hän tulikin autolla torveaan tööttäilen ja herätti nukkuvan väen. Tuollaisia roolipelejä suunnittelin muitakin, mutta se tyssäsi seuraavan kesän sateisiin päiviin. Kahvilani aktiivitilanteet kun olivat aina sään armoilla. 

 

 

Aurinkoinen kesä huipentui elokuun viimeiseen sunnuntaihin, jolloin pihalla oli paljon asiakkaita ja tanssijoita. Merenhelmien tanssinopettaja ja kauniiden tanssiemme koreografi Nada Naphani oli saapunut myös Oulusta ystävineen ruusupihalleni. Se oli minulle suuri ilo!

 

 

Voi itku, sanoo ruusumuori! Tulee niin ikävä tuotakin hyvää kesää! Kun Anneli ja Birgit musisoivat ja kantelemuori, joksi Aila Nikola itseään kutsui, saapui laulelemaan. Ja ruusut kasvoivat ja kukkivat! Kellarinkatolla kukki juhannusruusu kuin pilvi ja valamonruusu helotti punaisena! 

 

Saa sitä tässä iässä kauniita menneitä ikävöidäkin. Kiitos kaikille tuostakin ikimuistoisesta kesästä!