Vuosi 2019 muistoissa ja kiitoksissa

Tämä vuosi oli vielä toipumista vuoden kestävistä sytostaatteista, leikkauksesta ja sädehoidoista. Erään syöpäyhdistyksen naiset kävivät minua lohduttamassa, että pari vuotta menee toipumiseen. Tunsin kuitenkin jaksavani ja avasin kahvilani kesään, tosin vähän lyhyemmällä ajalla. En jaksanut mitään erityisempää uurastaa, muutaman uuden ruusupensaan istutin ja pidin pihaa kunnossa. Muutenkin se kesä oli kumman hiljainen.

Ystävien kanssa kylältä vietimme sen kesän avajaiset kahvilassa. Talvella olin tehnyt jatko-osan Thelban tarinaan hänen tyttären tarinalla Audetan tarina. Kirjojani myin kahvilassani hissun kissun.

 

Saunalle johtivat Einon vanhat saappaat, joihin aina istutin orvokkeja. Kesäkeittiö savusaunan edessä oli hyvään tarpeeseen kun grillattiin. Usein paistoin siinä lättyjäkin ja kutsuin naapureita. 

 

Toki joka kesäisen pelimanni-sunnuntain pidin Annelin ja Birgitin kanssa. Yllätys oli, kun Sauli-serkkunikin tuli siihen laulamaan. Kiitos heille! Ruusa-kissakin sai ihan omia vieraita.

Suurin kiitos oli helsinkiläiselle ystävälleni Mirille, kun hän tuli pelastamaan minut siskonsa ja miehensä kanssa. Aleksin perhe nimittäin kysyi, jos tulisin mukaan Ruotsiin siskoni luo. Laitoin avunpyynnön facebookiin ja sieltä löytyi kultainen Miri. He tulivat viikoksi asumaan taloani, hoitamaan Ruusaa ja pitämään kahvilaa. Olihan se varmasti seikkailu heillekin! Kiitos rakkaat ystävät!

Vieressä vesiväreillä maalaamani kuva pihapiiristäni. Onhan se soma! Ja viimeisenä kesän sunnuntaina jälleen tanssiystäväni tanssivat pihapiirini entistä koreammaksi. Kiitos, kiitos niin paljon!