Kuinkahan moni tohtii avata pihansa ihmisille tulla ja istua? Minä olen tehnyt näin pian kuusi vuotta. Se on avoinna vielä neljä sunnuntaita ja kolme maanantaita ja tiistaita. Olen viihtynyt kahvilani (= pihakahvila, kotikahvila, puutarhakahvila, ruusukahvila, aittakahvila, tarinakahvila, taidekahvila, kirppiskahvila) ja vieraitteni kanssa hyvin. Ensi vuonna pidän kahvilani lupaukseni mukaan auki vielä heinäkuun ajan. Sitten muori lähtee vapaalle.
"Sata keijua" eli kuusi isoa maalausta keijuineen ovat kuivilla ilmoilla esillä pihassani. Sateen aikana pidän niitä katon alla. Viime talven aikana ne maalasin yhdessä 7-vuotiaan pojantyttäreni Malenan kanssa. Muitakin töitä on esillä. Ruusuista ja perennoista kerron heille, joita ne kiinnostavat. Ja jätinkirkosta juttelen siitä kiinnostuneille. Mutta sunnuntaitapahtumiin tai -konsertteihin en ole panostanut tänä kesänä huonon ja sateisen kesäsään johdosta. Raahessa on ollut tapahtumia pitkin kesää. Olen ihaillut heitä, jotka ovat viitsineet tämän 15 kilometriä lähteä täällä käymään, jopa pyöräillen. Matka ei aina houkuta.
Nyt olen keskittynyt seuraamaan ja kuvaamaan ruusujeni kehitystä. Olen päivittänyt ruusujen aukeamispäivyriä tässä ja jatkan vielä oman kiinnostukseni vuoksi. Tässä on esitelty sivu "Sata keijua"-taidenäyttely. Oikealla olevia Ruusutarina-kirjojani myyn kahvilassani. Kirppisaitta on myös auki kahvilapäivinä.
Minä sittenkin rakensin RUUSUTARHAN, kuten eräs kävijä totesi touhuistani. Epäiliköhän joku? Itse ainakin. Lupasin edesmenneelle Einolleni ja äidilleni rakentaa muistoksi ruusutarhan. Sen olen tehnyt!
TERVETULOA!