On paljon helpompaa jakaa perennojaan ystäville potkaisemalla lapio liikkeelle perennapenkkiin ja työntämällä taimi muovipussiin.
Mutta kun on yrittäjä. Ja kun perennapenkin lopettamista ei voi noin vain lykätä johonkin kompostiin, niin onhan siinä työtä.
Olen pikkuhiljaa purkanut vanhoja perennapenkkejä, lopettanut niitä kokonaan. Ruusuja tilalle vaan!
Olen hajoittanut perennapaakkuja pienemmiksi taimiruukkuihin ja myynyt niitä halvalla pois kahvilassani. Eihän se työtä maksa, mutta mukava ajatella, että kasvi jatkaa elämäänsä jossakin.
Ymmärrän jotakin puutarhayrittäen työmäärästä purkaessani vanhoja perennoja.
Ensinhän pitää pestä vanhat taimipurkit. Jotkut pienemmät purkit olen laittanut pelkästään likoon toluveteen joksikin aikaa ja suihkuttanut ne sitten. Selkäni ei jaksa niiden pesemistä harjan kanssa.
Sitten haen tien varresta sopivia kiviä isompiin purkkeihin, esim. akilleijan ja ruusun taimille. Pieniin taimiastioihin repäsen mainos-lehtisen paperin sinne pohjalle, ettei multa pääse läpi.
Kun lapiolla olen nostanut perennapaakun kottikärryyni, alkaa vaivalloinen hajottaminen pienellä käsikuokalla. Joskus siihen ei auta muu kuin voimallinen lapion käyttö. Nyt tosin oli helpompi hajoittaa tuota jalokurjenpolvea ja tuoksukurjenpolvea.
Puutarhasaksilla leikkelen juuria ja asetan ne nätisti vesivatiin makaamaan. Juurien pitää olla kunnolla märkiä, kun niitä istuttaa uuteen multaan. Ja puhtaita rikkakasveista.
Käytän ostomultaa, jotta vältyttäisiin rikkaruohoilta. Sitäkin olen nostellut kaupan peräpihalta heikolla selälläni, kun ei aina apua ole. Yleensä sitä pyydänkin, mutta aina ei ole tarjolla.
Kuoputan mullan taimiastioihin ja istutan taimet. Noudan taas kastelukannulla vettä ja kastelen kunnolla istutukset. Vien ne paikkaan, missä ne eivät ole tiellä ja tyhjennän kottikärryt roskista pois.
Kyllä siinä monta tuntia hurahtaa. Ei minun selkäni kestäisi jatkuvaa seisomista edes työpöydän ääressä, saati sitten olla vähän kumarassa asennossa. Teen sitä, mikä Ruusumuorille on sopivaa.
Pian näen, mitkä taimet lähtevät iloisesti kasvamaan. Uskoisin, että juuri noilla kurjenpolvilla olisi kysyntää. Tuoksukurjenpolvi on hyötykasvi; maanpeittokasvi eivätkä siitä kaikki tuholaisetkaan pidä. Olen joskus kuullut, että sitä pitäisi kasvaa jokaisessa puutarhassa. Jalokurjenpolvi kukkii kauniisti keskikesän.
Tuossa kuvan keskellä tuo sininen on minun jalokurjenpolvi. Niitähän on nykyään monen värisiä ja monen laatuisia. Kurjenpolvi on helppohoitoinen ja kasvaa pensasmaiseksi rykelmäksi. Edempänä kuvassa verikurjenpolvi lopettelee juuri kukintaansa ja on myös kaunis omana rykelmänään.
Taidan sellaisenkin yhden hajoittaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Luen mielelläni kommentteja, kiitos!