Tässä Ruusumuorin Kesäkahvilatarina tulee päätökseen kauniine muistoine. Nähtävästi näitä sivuja ovat seuranneet monet sellaiset, jotka suunnittelevat kesäkahvilatoimintaa ja saavat tästä vinkkiä. Ei kaiken tässä elämässä tarvitse aina tuottaa rahaa, tavaraa, valtaa tai kunniaa. Henkinen arvo jää usein piiloon ja taka-alalle. Ruusumuorin kahvilassa se näkynee ja tuntuu. Se on tuonut arvoa ihmisen elämään, jossa on esillä toveruus, yhteishenki, yhteistyö, avunanto, kulttuuri, hyvä ilmapiiri, terveys, luonto, aistimukset, henkinen nautinto, ystävyys....ja voisiko sitä summata sanalla rakkaus elämään.
Kuitenkin, aloitin kahvilatoimintani eläkkeelle päästyäni, joten kahvilan tarkoitus ei ollutkaan ylläpitää talouttani, vaan antaa seuraa ja sisältöä eläkepäiville. On aivan eri asia, jos tällaisella toiminnalla pitäisi tuottaa rahaa elämiseen. Silloin kahvilasijainnin on oltava valtateiden lähettyvillä, ei metsässä, ja siihen tarvitaan jo suurempi alkupääoma. Minä aloitin ihan tyhjästä ilman mitään rahallista tukea. Tukea tuli toisenlaista, kuten edellä luettelenkin.
Lopettelin kahvilatoimintaani tilaustöinä. Harvakseen niitä tuli, mutta kyselyä tuli vielä tällekin vuodelle 2024. Kun siivoan kahvilatilat kuntoon tulevalle kesällekin, niin miksipä en ottaisi vastaan heitä, jotka ovat kiinnostuneet puutarhastani. Mutta haluan antaa tilaa enemmän nyt perheelleni ja ystävlleni. Ja itselleni.
Otin osaa vuoden 2023 Avoimiin Puutarhapäiviin, jolloin avukseni tuli valokuva- ja kuvataiteilija Pirjo Nykänen tuoden myös töitään pihapiiriin kauniisti esille pitkin aitan ja navetan seiniä. Merenhelmet, itämainen tanssiryhmä tansseineen ja runonlausujat runoineen viihdyttivät sitä runsasta yleisömäärää, jotka kävivät ruusutarhaani ihailemassa. Naapurin Paulakin toi kirppistavaroitaan esille ja hoiti samalla pihan kirppistäkin. Päivä oli kaunis ja antoisa! Kiitos 100-päiselle vierailjakunnalle ja auttaville ystävilleni!!
Nyt hyvästelen lukijanikin kuin myös kahvilani maailmankin. Ruusumuorista on otettu eräs upea kuva ja se on tuo kun kävelen hakemaan postia kotini metsätiellä. Kuvan otti tunnettu raahelainen toimittaja ja teatteriohjaaja Sari Jaatinen. Sillä kuvalla poistun Ruusumuorin roolistani tämän blogin puitteissa. Niin hyvästelevät myös pihani kaikki karhut ja muut tekeleet, Ruusa-kissa, keijut ja vartijatonttu ynnä muut olennot. Ja nuo ruusut ennenkaikkea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Luen mielelläni kommentteja, kiitos!