Ruusumuorilla on talven aikana kaikenlaista sellaista pientä hommaa, joka koskee kahvilaani ja ympäristöä siinä. Yksi projekteista on opaskylttien tekstitys. Toinen on oman ruusukansion valmistaminen.
Viime kesänä ympäristön tietous löytyi ruusuin koristellusta kansiostani kahvilan pöydältä. Siihen olin sitä kirjoittanut, ja aika paljon asiakkaat sitä lueskelikin. Kuitenkaan ei ole helppoa kulkea ympäristössä pelkän kansiotiedon mukaan. Päätin saada opaskylttejä tuonne ympäristöön. Kyläyhdistyksessä innostuttiin samaan asiaan; opaskylttejä myös kylälle. Tämä idea tuli Maailman kauneimman kylä-historiakirjan esittelyssä esille kylän juhlissa. Nykyiset kylän asukkaat eivät tiedä paikkojen nimiä eikä niiden tarinoita. Vieraista ja ohikulkijoistakin olisi varmaan mukava lukea niitä joskus.
Olemme saaneet puiset kylttipohjat kaupungilta. Suuret kiitokset sinne ja Sofy-rahastolle! Vielä täytynee selvittää maanomistajien lupa, varsinkin reitille, jonka olemme suunnitelleet ensi keväälle; Paskaräme-Liekokangas-Pahkamaa-kierros yhdistettynä nk. Viinapolkuun.
Monen lukijan parannusohjeiden ja oikoluvun jälkeen on päädytty tällaiseen tekstiin.
" Paskaräme on puoli kilometriä pitkä kuuden saran pelto Pattijoen Ylipäässä, Liekokankaan lähistöllä. Sen on raivannut suosta 1920-luvulla Linnalanperän asukas Arvid Kastelli, joka päätti laajentaa peltoalaansa ostaen kyseisen suoalueen, silloiselta nimeltään Pihkala, Heikki Saarelalta. Kun suota alettiin raivaamaan, tuli yllätys. Suo olikin täynnä muinaisessa luonnonmullistuksessa kaatunutta tukkimetsää. Näitä tukkeja oli päällekkäin jopa kolmessa kerroksessa suomuhakon ollessa kolme metriä syvä.
Kylän väkeä osallistui suon kuokkimiseen. Jopa kaupungista asti tuli väkeä tyhjän hevoskuorman kanssa ajaen illalla kotiin täysinäisen puukuorman kera. Suolta raivattu puutavara oli kuumaa polttopuuta ja siten oivallinen päivän palkka raivaajamiehlle, joka suolta tullessa näyttivät sotkuiselta ja väritykseltään 'paskaisilta'. Moni keräsi suolta itselleen talven puut. Työ oli raskasta ja likaista. Siitä peltoaukio sai nimen Paskaräme.
Kylällä olikin sanonta, että Paskaräme on sellainen pelto, joka piti kylän hellat kuumina monen vuoden ajan. Vieläkin peltoa kyntäessä sieltä nousee mustia juurenkarahkoita."
oikeinkirjoitusta, sujuvaa kieltä
VastaaPoistaAluetta voisi nimittää...
1920-luvulla Linnalanperän asukas...ostaen kyseisen suoalueen
mikä on suomuhako? syvä ei syvän.
osallistui suon kuokkimiseen. Moni keräsi suolta itselleen talven puut. Jopa...
kuumaa ?? polttopuuta vrt käypää polttopuuta
Miehetkö ne näyttivät paskaisilta?
kauniimmin sanottuna
neitsyt minussa niuhottaa äidinkielen kourissa
Kiitos Nikki! Sinä olisitkin oiva oikolukija teksteilleni. Poikanikin olisi, mutta hän ei jaksa 'äidin kamalaa tekstiä' lausetta pitemmälle. Joskus mietinkin, olenko oikein suomenkielinenkään, kun väännän noita ilmaisuja hassusti.
PoistaOnneksi minulle on 'määrätty' pieni toimikunta taakseni, jonka kanssa käymme läpi näitä opastekstejä, niiden asiaoikeutta ja oikeinkirjoitusta.
Mutta katsonpa miltä teksti näyttäis nyt Nikin ehdotusten jälkeen.
Tuo 'kuuma' polttopuu on myös täkäläinen sanonta. Se on enemmän kuin käypää, sillä suossa muhinut puu on mustaa, tiivistä ja koksimaista. Täysin erilaista kuin tavallinen kuiva puu. En tosin ole nähnyt muuta kuin kantoja, mutta ihmiset ovat kertoneet näin.
PoistaJa paskamaisuuden voi vain kuvitella, kun he ovat suomudassa päivän ahertaneet.
Noista soista ja niiden likaisuudesta on täällä päin myös lause, jonka mieheni kerran sai kun kysyi mihin mies oli menossa: - Sianperseestä tulen ja Paskarämeelle olen menossa.
Paskaräme ainakin löytyy kartalta, Sianperseestä en ole varma.