maanantai 9. kesäkuuta 2014

Puutarhakahvilani uusia hassutuksia

Puutarha on sellainen paikka, jossa koko ajan muuttuu jotakin. Jossa koko ajan särkee jotakin vanhaa tai tekee jotakin uutta. Pari vanhaa kukkapenkkiä olen lopettanut ja siitä laittanut multaan pikkuruukkuihin taimia, jos joku haluaa ostaa. Osa niistä on toki mennytkin.

Puutarhassani voi istua mm. sammalsohvalla, ainakin silloin kun ei ole satanut, ja katsella puutarhaa toisenlaisesta näkökulmasta. Sohva on tehty vanhasta hetekasta, jonka sisus on täytetty vanhoilla lahoilla laudoilla ja muulla puulla, sekaan on laitettu multaa. Päällinen on ainakin vielä ihan kestävää vanhaa aitanlattialankkua, joten kestää istua. Sitä pehmustaa paksu karhunsammal, joka on kaunista sateella, mutta silottuu kuivalla. Myöhemmin kun lahoamistila vahvistuu, istutan siihen kukkia. Soffan viereen olen istuttanut muistona Raahen saaristoajoilta sieltä löydetyn pystykatajan, jota Särkän taimisto nykyään myy nimellä Herra Pitkänen. Jotenkin se sopii uljaasti tuohon 'salonkimiljööseen'. Ja mitä siihen vielä keksinkään!?



Toinen hassutus tuli, kun mietin miten tukea runsasta, korkeaa ruusupensasta nimeltä Onni. Sain yksi kesä lahjaksi vanhoja heinäseipäitä, joita ajattelin tueksi nyt käyttää. Rakentelin ruusulle 'Onnentuvan'. Siinä ei ole seiniä eikä kattoa, sillä enhän tiedä kuinka pensas vielä pursuaa, mutta neliruutuiset ikkunat on, ja niistä ruusu jo nuppuineen kurkistelee mukavasti. Ideaa saa kopioida. 

Kolmas tekele, jota olen suunnitellut jo monta vuotta, on Portti Ruusutarhaan. Sain apua ystävältä, joka aikoi siitä samalla minulle tehdä synttärilahjan. Siihenkin käytettiin vanhoja heinäseipäitä ja kaikkea muutakin harmaata vanhaa puuta ja rimaa. Siinä on pieni katos, jonka aion täyttää kasveilla. Ihana lahja siitä tuli, enkä ehkä yksin olisi pystynyt sitä tekemään. Siitä laitan kuvan vähän myöhemmin, kun köynnöskasvi alkaa sitä pitkin kohoamaan ja saan kasveja tai sammalta katolle. Tai sitä voi tulla katsomaan!


Jos aitan pöydällä joku ihmettelee kummallista asetelmaa laakeassa lasimaljassa, se on ollut minun  jo parikymmenvuotinen harrastukseni. Astian keskellä on erikoinen kivi, jonka löysin vanhan pahkakoivun juurakosta, kun se oli mennyt nurin. Ehkä se erikoinen kivi on tutkitun mukaan metamorfooninen maasälpä (Ota nyt siitä sitten selvä!). Kiven päällä istuu norjalainen tonttu ja ympärille olen laittanut maailmalta käsiini tarttuneita kiviä. Siihen laitan vettä ja poimin aina sen hetkiset kukat, jotka ovat avautuneet puutarhassani ja asetan ne kivien väliin. Siten minulla on aina ollut pöydälläni sisätiloissa tällainen minipuutarha. 

Odotan jännittyneenä, kuka ruusupensas noista viidestä eri lajista aukaisee kukkansa ensin. Viime kesänä se oli metsäruusu, edellisenä malvaruusu. Pensaat ovat nuppuja täynnä ja kukkivat runsaasti tänä kesänä, jos eivät itikat pääse nuppuja listimään eikä pakkanen tai rankka kaatosade. Pahimmassa tapauksessa raesadekin voi iskeä.

Kaunista luonto- ja puutarhakesää sekä terassikesää kaikille! Ruusumuori Jätinkirkkojen vierestä Pattijoen Ylipäästä, Linnalantie 74, Raahe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen mielelläni kommentteja, kiitos!