Talvinen retki Viinapolun rengasreitillä

Oli mitä kaunein tammikuun alunpäiviä. Pehmeä 'pumpulilumi' puolisääreen, tyven kuulaus ja pakkasta noin -9 astetta. Talon poika oli jo pitkään kaavaillut viinapolkuretkeä. Hän tekisi rengasreitille huoltosuunnitelman, joka voisi olla ihan hyödyllinen kyläläisillekin. Hän käyttäisi sitä opintomateriaalina luonto-oppaan koulutuksessaan Lapissa.

Vähän epäilin lumen paljoutta ja kuntoani, mutta oppaaksi lähdin huopatossuineni kahlaamaan lumessa. En kerro vielä huoltotöistä, mutta kuvilla kerron tuon kuuden ja puolen kilometrin lenkin, mitä metsässä tarvoimme ja josta saavuimme kotiin väsyneinä ja hyvä kuntoisena. Tosin sauvoja kaipailin matkalla, mutta en edes pyllähtänyt niljakkailla lumen täyttämällä polulla.

Valo riitti tähän retkeen juuri ja juuri, kun oikeaan aikaan lähdimme. Aamu kello 10.30 näytti tällaiselta.

Kotipiha

Jätinkirkoille johtava metsätie

Ei näkynyt muuta kuin  maasturin raiteet Pahkamaan metsätiellä.

Lumen luomaa polkukatosta

Mitenkähän tästä päästään läpi?

Kauneudesta ei ollut puutetta, muuta huoltoa kyllä tarvitaan.

Matkalla vanha kivinavetta

Jokohan nousee usva?

Kotiin löydettiin, vaikka keltaiset opastäplät puissa olivat kuuran peitossa ja reitti vähän vaikea löytää taas uusien raivattujen metsäteiden seasta. Taitaa keväällä olla tiedossa huoltotöitä.

Hyvällä mielellä kuitenkin kaikesta kauneudesta ja matkan vaikeasta tarpomisesta. Kunto nousee ja joulun rasvat hupenevat.

Näin alkoi vuosi Ruusumuorilla. Ei paha! Kiitos pojalle, että otti muorin mukaan!