Se keräysvimma!!

Varmasti moni kahvilassa vierailijani on huomannut ne esineet, mitä Ruusumuori on vuosien mittaan kerännyt. Tai joita muuten vain on kerääntynyt. Siis muutakin kuin ruusuja! Niitä näkee kahvilan sekalaisessa sisustuksessa ja hyllyillä.

Laitan niistä kuvia.

Yksi on kobelliinit. Kahvilan seinää on lämmittämässä arkkityyppini eläimistä saksanhirvi (oikeammin kauris). Näitä on tarttunut käsiini kirpputoreilta. Tämän kobelliinin sain ystävältäni Vapulta. Kahvilan seinällä on toinen-kin, jonka pikku-Iivari, 3-vuotias, huomasi sanoen: -Tuossa on maatila. Hän on hurjan innostunut maatilasta ja varsinkin siellä olevista koneista. Kolme muutakin kaunista kobelliinia omistan. Aikoinaan niitä sai pilkka-hintaan kirppareilta, nyt niiden arvo on varmaan noussut.

 

 

Erilaiset teekannut ovat myös tarttu-neet käsiini, tosin niitä ei näy tuossa hyllyllä, säilytän niitä tuvassani. Ja ystävät niitä tuovat joskus mukanaan. Ruusuista varmaan tulee eräs Leila mieleen.

Ihastuin pieniin erilaisiin käsin-tehtyihin sydämiin, joita tuossa ikkunallani roikkuu. Niitäkin on tarttunut mukaani kirpputoreilta.

Käsitöitä olen aina ihaillut! Ja minua säälittää, kun nykynuoriso vie van-hempiensa tai mummujensa käsityö-jäämistöä kirpputoreille ja niitä myydään pilkkahintaan. Tosin muuten niistä ei eroon pääse! Langilla on otettu esille pöytäliinoja, vanhoja kristallilamppuja ja oikeita kahvi-kuppeja. Sitä ihailen. Mutta tässä muki on kätevämpi, kun sitä kantaa puutarhapöytään.

Yksi käsityöaihe on nuo kirjaillut liinat! Kun ajattelenkin, miten monta tuntia, päivää, kuukausiakin käsi on niitä näperrellyt ja miten paljon tunteita ja ajatuksia niihin liittyy, niin sydämessäni värähtää. Ymmärrän kyllä, että ne eivät ole muodissa eikä nuoremmat nykyään käytä liinoja tai verhojakaan ikkunoissa. Laitan noita liinoja esille ja joskus olen haaveillut, että niitä voisi olla ulkonakin esillä pyykkinarulla ruusupuskien joukossa.

Liinojen alla näkyy kahvipannuja, joita niitäkin on tarttunut mukaani kirppareilta ja toreilta. Osa on talon vanhoja pannuja.
 

Siis kahvipannuja kuin ei myöskään teekannuja käytetä kovin paljon nykyään. Harva keittää pannukahvia kuten Ruusumuori tekee. Se kuului mieheni Einonkin periaatteisiin. Pannukahvia sen olla pitää, vaikka kolestroidit tappaisi! Eiköhän ne kolestroidit tulleet ihan muualta?

Kermaa ei enää käytetä kahvissa, joten kirpparit ovat täynnä mitä somimpia kermanekkoja. Eikä sokeriakaan käytetä, joten sokerikotkin on pois-tettu keittiöistä. Niitä minulla on upeassa rivissä ikkunalaudalla kah-vilassani. 

Kaikki nämä kuuluivat minun nuoruuteni  vieraspöytään!

Edelleen otan vastaan tilauksia, vaikka en muutoin kahvilaani pidäkään enää auki päivittäin. Blogin yläpuolella on tietoni. Kun juhannusruusujen sukulaiset ja löytöruusut kukkivat joskus kesäkuun lopulla, ilmoitan esittelypäivästä. Tuolla oikealla on ruusujen aukioloaikoja, joita voi tarkkailla. Vietimme pikku-Iivarin kanssa kahvilani avajaiset. 

Te muutkin, tervetuloa, mutta ilmoittamalla!