Muistanpa, että äiti sanoi usein 'akkuna', tämän seudun murretta.
Akkuna eli ikkuna on aina kaksisuuntainen. Se on näkymä ulos maailmalle, ja se on näkymä sisään jonnekin. Nyt kun aitan lattiakin uusittiin, on puhtoinen ja tuoksuva, vaihdoin vanhan ja lahonneen tilalle uuden ikkunan. Maalasin sen ja pokan. Samalla muotoilin sitä vähän toisenlaiseksi. Tein vanhasta kaksi-ikkunaisesta neli-ikkunaisen laittamalla sisäpuolelle valkoisen poikkipuun. Kas kummaa, ilme muuttui heti. Ennen iso kaksiruutuinen ikkuna pienessä aitassa sai rakennuksen näyttämään silmät suurina tuijottavana kuin olisi vähän kauhuissaan. Nyt se ikkuna hymyilee. Toivottaa tervetulleeksi.
Tietenkin uusin verhomallin myös. Parina kesänä siinä oli raskaat pitkät verhot, oikeastaan vähän peittämässä rispaisia ikkunapieliä. Nyt niitä ei tarvinnut enää piilotella.
Keräsin vanhaan purkkiin tuomenoksia. Ne ovat jo isolla nupulla ja saattavat aitan lämmössä auetakin. Pian on tulossa ensimmäiset kahvilavieraat.
Ikkunalaudalle olen nyt laittanut esille erään Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen lasinpuhaltajaoppilaan kauniit harjoitustyöt, jotka hän on luvannut pitää esillä.
Odotan innolla uutta kahvilakesää. Toivon siitä kesästä lämpimän aurinkoista ja sääsketöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Luen mielelläni kommentteja, kiitos!