Yleensä, mitä tahansa aloittaakin, sen esille tulo kestää. Jos perustaa yrityksen, ei se hetkessä tule tunnetuksi. Ajan myötä selviää, syntyikö jotakin oikeassa ajassa, oikeaan paikkaan ja oikeaan tarkoitukseen. Minun pikku yrityksellä ei rikastuta. Enkä laske siinä tuntipalkkaa. Se palkka koostuu jostakin muusta. Ilosta ja tyytyväisyydestä. Jos ei sitä olisi, olisin jo lopettanut alta aika yksikön.
Pakosta tässä jo neljän kesän jälkeen miettii, mitä minun pieni kesäkahvilani ja ruusutarhani palvelee. Onko sillä tarvetta lähiympäristössä? Onko silla tarvetta matkailu- ja turistimielessä? Vai onko sillä tarvetta vain minulle itselleni? Toivottavasti tuo tarve kohdistuu muuhunkin.
Tämä kesä on kuitenkin kävijämäärältään jotakin kertonut. Vaikka kesä oli kylmä ja sateinen, kävijöitä on ollut edelliskesiä enemmän. Oikeastaan ryhmiä on enemmän. Näin äkkiä laskiessani ainakin 5 isoa linja-autollista on tässä pyörähtänyt. Pienempiä ryhmiä on tullut pikkuautoilla. Ja yhä useampi vieralija tulee pyöräillen. Pikku aittakahvilani ja puutarhani on löydetty.
Eipä silti. Jos parkkipaikalle saapuu neljä autoa, kolmen auton väki ohjautuu Jätinkirkoille. Yhden auton väki tulee ehkä kahville. Ja näin pitää ollakin. En itsekään käy kahvilla joka muistomerkin luona. Historia vain kiinnostaa. Jätinkirkolla käy vuodessa noin 1000-1500 kävijää. Kävijämäärä ei näy postilaatikon vihkossa, sillä sekin on vähän huomaamattomassa paikassa roskalaatikon vieressä.
Kahvilani tiedottaminen on varmaan se heikoin linkki. Kahvipalkalla ei paljon tiedota. Luotan blogiini, jota kuitenkin luetaan ja ihmisten kertomaan tietoon eteenpäin. Se on ainakin rehellistä.
Olen aistinut, että ihmiset ovat viihtyneet tässä. Minä itse ainakin olen. Vielä olen ehtinyt kaiken hoitaa yksin, kun ystäviä on tullut apuun kiireisinä päivinä. Luotan siihen, kun he sanovat, että hekin viihtyvät tässä. Siis olen tyytyväinen tähän tilaani ja arvooni. Teen sen mitä ehdin ja jaksan.
Luotin viime kesänä lämpimään kevääseen ja aukaisin kahvilani jo toukokuussa. Ihan turhaan. Nähtävästi paras kahvilassa vierailuaika alkaa juhannukselta. Vaikka tämä paikka on suojaisa ja lämmin, ei ihmiset vielä luota ulkotiloihin.
Olen nauttinut järjestää myös sunnuntaitapahtumia ja olen kiitollinen, että ne on otettu mukavasti vastaan kyläläistenkin taholta. KIITOS KESÄLLE 2015!
Siispä olen päättänyt jatkaa vielä kesäkahvilani yllä pitoa ensi kesänäkin samalla tavalla!
Tuossa ikkunalla olevat ruusuiset tanssikenkäni eivät ole tanssissa kuluneet ollenkaan. Jalka vaivasi vähän ja helpompaa oli avojaloin puutarhassa asteleminen. Laitoin ne nyt symboliksi ikkunalaudalle kulkemaan askel askeleelta tulevaan. Jospa ensi kesänä niillä vähän tanssisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Luen mielelläni kommentteja, kiitos!