Huoleni Kastellin Jätinkirkosta

Että pitikin sattua elämässäni tällaista! Että aikoinaan rakastuin mieheen, joka sattui asumaan aivan Kastellin Jätinkirkon vieressä! Ja että historia on aina minua kiinnostanut. Ja että mieheni kuoleman jälkeen halusin jäädä asumaan tähän, oikeammin siksi, että metsä on minulle hyvin tärkeä ja tässä laajat metsät ympäröivät taloa. Ja että sain päähäni perustaa kesäkahvilani vielä. 

Kaiken tämän vuoksi olen myös joutunut tässä vähän esittelijän ja huolehtijan rooliin suhteessa lähiseudun historiaan. Perin sen mieheltäni, joka usein opasti turisteja ja vierailijoita Jätinkirkolla. 

Oikeammin tämä asia ei kuulu minulle ollenkaan! Miksi sitten ylipäätänsä kannan Jätinkirkosta huolta?

Kannan siitä huolta sen vuoksi, että kunnioitan yleensä historiaa, esi-isiä ja kaikkea sitä mikä on loppujen lopuksi ohjannut elämää ympärillämme tähän tilaan, jossa esimerkiksi itse nyt olen. Tilani on historian tulos. Kaikki juontaa jostakin, kaikella on juurensa. Ymmärtäisin, että tämä kyläkin, asukkaat tässä, ovat aina ymmärtäneet, että Jätinkirkko, entiseltä nimeltä Kastellin Linnanraunio, on jotakin merkityksellistä, arvokasta ja kunnioitettavaa. Ovathan lähiseudun asukkaat ottaneet siitä jopa sukunimensä Kastelli ja paikkojen nimiä. On Linnakangas, Linnaräme, Linnalanperä, Linnapelto jne. Nyt on jopa kylän halki kulkeva tie nimetty Kastellin tieksi linnanraunioiden mukaan. 

Mistä tuo huoleni sitten syntyy? 

Jätinkirkkoa ja sen ympäristöä ovat tutkineet monenlaiset tahot; yliopistot, museovirasto, arkeoastronomit ja useat yksityiset ihmiset geologeista pitäen. Metsähallituskin on tullut mukaan maapohjaomistuksineen, Kaupungilla ja valtakunnallisestikin siitä on maininta opaskirjoissaan. Komeat ruskeat kyltit ovat valtateiden varsilla.

Kuka vastaa Jätinkirkon huollosta? Kuka hoitaa sitä? Kuka pitää yllä, että tiedotteet ovat ajan tasalla? Kuka vastaa, että opasteet ovat näkyvissä ja että turisti sen löytää?Ja että tie on kulkukelpoinen? Kenen puoleen kääntyä jos tulee kelirikko tai muu ongelma? Esimerkiksi, jos tien siltarumpu on hajoamassa? 

Odotimme niin toivorikkaana, että metsähallitus auttaisi, tekisi jotain. Ei mitään. Ensin tuli kaunis penkkipöytäkin Jätinkirkon viereen. Kuka sen kantoi pois? Entä museovirasto? Lähetin sinne kerran kyselyn. Ei mitään vastausta. Kaupunki? Ei. Siellä tämäkin tie nimettiin yksityistieksi, pesivät kätensä tästä ongelmasta. 

Tietyllä lailla asia on siis ratkaistu. Hoitakoon Linnalanperukka omat tiensä kuten muutkin Raahen asukkaat. Talkootyöhän siellä on hyvä! Annetaan se yhdistysten (Pattijoen Kotiseutuyhdistys ja Lasikankaan Kyläyhdistys) vastuulle ilman mitään hoitoavustusta. Kyllä ne kyläläiset siitä huolen pitävät! Tekiväthän he talkoilla liikuntahallinsakin ja vaikka mitä! Vaikka... Kyläläisetkin maksavat veroa. Työtä tekevää porukkaa me olemme. 

Näinkö esihistoriallisia alueita hoidetaan Suomessa? Muuallakin? En minä näistä huolista yleensä turisteille kerro. Mutta jos kyselevät, niin jotakinhan minun pitää kertoa. Ja se mitä kerron, kerron omasta kokemuksestani  ja käytännöstä, mitä itse olen nähnyt. Taidan olla pikkuisen vaikeassa tilanteessa.

Kotitaloni ohi kulkee siis tie Kastellin Jätinkirkolle, Suomen suurimmalle ja näkyvimmälle kivikauden aikaiselle muistomerkille. Olen asunut tässä nyt 34 vuotta ja nähnyt tuolla tiellä monenmoista liikennettä, kulkijaa, tutkijaa ja kyselijää. Monenlaista arvottamista myös Jätinkirkkoa kohtaan. Joskus tuntuu, että paikkakuntalaiset eivät sitä niinkään ihmettele, kivikasoiksi sanovat. Mutta usein juuri ulkomaalaiset ovat ihmeissään ja haluavat tietää siitä enemmän. Kielitaitoisena olen joutunut siitä kertomaan.

Kävijämäärä on ollut erilaista eri aikoina. Nyt kahvilani yhteydessä olen joutunut sitä enemmänkin seuraamaan. Viime kesänä laskeskelin autoja parkkipaikalla ja totesin, että neljästä autosta ehkä se neljäs tuli luokseni kahville, muut olivat kiinnostuneita vain raunioista. Vieraskirjassani oli nimiä tänä kesänä n. 700, osa tosin linja-autolla tulleita ryhmiä. Kuitenkin siitä voi jo verrata raunioilla vierailijoiden määrän.

Tunnen myös kiitollisuutta. Olen kiitollinen mm. Vappu Kalliolle, joka otti työkseen toimittaa kylämme historian kirjan "Maailman kaunein kylä" ja johon hän teki laajan selonteon Kastellin Jätinkirkon eri tulkinnoista ja tutkimuksista eri kausilta. Jo sen pohjalta olen myynyt kirjaa ulkopuolisillekin historiasta kiinnostuneille. Se on varmin tietopohja heille. Ja tällaisia ihmisiä istahtaa silloin tällöin puutarhapöytääni ja ovat jääneet kirjaa tutkimaan.

Olen myös kiitollinen kaupungin tekniselle puolelle, jotka tekivät parkkitilaa Jätinkirkolla vierailijoille ja toivat biokäymälän paikalle myös. Sitä on käytetty siivosti ja koska se palvelee minuakin, olen pitänyt siitä huolta. Tosin parkkipaikan pienuudesta jotkut ovat huomauttaneet. Kiitokset myös kaupungin työpajalle, josta on saatu kylttiapua opasviittoihin. 

Ja kiitos kaupungin luottamusmiehille siitä, että saatiin se kahden kilometrin raja tuulimyllyjen ja asukkaiden väliin. Sen ansiosta Yhteinen kangas ja ympäristö jäi rakentamatta. Tällöinhän siellä olisi tuhoutunut myös osa tätä esihistoriallista aluetta ja luonto kaikkinensa. 

Milloinkahan ja mikä taho voisi tutkia joskus tätä aluetta kokonaisuutena eikä vain Linnakangasta? Kun se kaikki vielä aika koskemattomana odottaa tutkijaansa.