tiistai 20. syyskuuta 2016

Lupaus vuoden 2017 kesälle

Itselleni lupasin aikoinaan, kun kahvilaa aloin pystyttämään vuonna 2012, että jos seitsemän vuotta sitä jaksan pitää, niin jotakin on tehty. Sen jälkeen mietin asiat uudelleen. Tässä tulee nyt lupaus heillekin, joiden sanonta kuuluu: "Olen aikonut joka kesä käydä, mutta niin se vain kesä vilahtaa eikä ole tullut lähdettyä". Vielä heilläkin on siis mahdollisuus tutustua maaseutuun ja ruusuihin, juoda pannukahvia ja kotipullaa ja etsiä energiaa ruusuista ensi kesänä.

Niin se kesä taas vilahti. Toisaalta olen kyllä usein miettinyt kaiken kannattavuutta. Kaiken tämän palvelemisessa olen aika kiinni koko kesän, kun joskus olisi halu tehdä muutakin. Eipä silti. Molemmat palvelevat toisiaan, kahvila ja ruusutarha, ne taas yhdessä ihmisiä ja minua, jotka löytävät tästä jotakin. Koska minulla on kahvila, se velvoittaa minua pitämään puutarhani jokseenkin kunnossa. Ja koska minulla on puutarha, se tarjoaa aivan omanlaisensa puitteet kahvilavieraille nauttia muustakin kuin kahvista. Ja se tuottaa minullekin mielihyvää. Näin itse Ruusumuorikin voi paremmin.

Nyt oli vähän niukka kesä. Epämääräiset sääolosuhteet vaikuttivat kävijämäärään ja ruusujen kukkimiseen. Kesä oli lämmin, mutta märkä! Se vaikutti myös ryhmien vierailuun, joita alkukesästä oli vain muutamia. Joku ryhmä joutui perumaankin tulonsa. Huomaan yhä enemmän, että tietty uteliaisuus paikkaa kohtaan on tyydyttänyt ihmisiä yhdellä vierailulla. Kun taas puutarhaihmisiä käy yhä enemmän ja useammin. Nythän olen pitänyt tiettyjä esittelypäiviä myös ruusuista.

Syksyllä tosin on käynyt pieniä ryhmiä ihan vain virkistyäkseen, ja säät ovat olleet hyvin suotuisat. Tässä on kahvit ja tapaamiset helposti sujuneet ulkotiloissa syyslämmöstä nauttimalla. Toivottavasti sää suosii myös ensi viikon viimeistä ryhmää, jonka jälkeen laitan kahvilani talviteloille. 

Viime kesän sääilmiöt vaikuttivat myös siihen, että en järjestänyt useinkaan sunnuntaisin mitään esiintymistilaisuuksia tähän. Jospa ensi kesä olisi toisenlainen kahden sateisen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan se, että kahvilani on kesäinen pieni aitta, kotikahvila ja puutarhakahvila, on  se luonteeltaan sellainen, jonka kanssa tulee toimeen niin kauan kuin intoa ja terveyttä siihen riittää. Tiedän, että aina joku kahvilasta innostuva lukee sivujani ja hakee tietoa kesäkahviloiden kannattavuudesta. Tiedän, että kesäkahvilat ovat kuitenkin suosiossa joidenkin matkaajien piirissä. Joten varmaan niilläkin  on oma paikkansa tämän lajin pienessä yrityselämässä.

Näillä mietteillä olen päättänyt jatkaa toimintaani. Toivottavasti alla oleva Lawinia kukkii vähän aikaisemmin ensi kesänä kuin nyt syyskuun lopulla.

Ruusumuori Leila Kastelli


Oman kyläni kantelemuori Aila Nikola ja kansanlaulu Kuivalla Kalliolla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen mielelläni kommentteja, kiitos!