Osittain hyvästi, Ruusumuorin Kesäkahvila!

Vähän kaihomielellä kuljin kuluvan kesän ruusutarhassani ja hoidin kahvilavieraitani. 

Olin jo päättänyt, että kymmenen kaunista vuotta on ihan sopiva aika palvelille. Lopetan päivittäisen kahvilanpitoni. Haluan enemmän aikaa itselleni, puutarhalleni ja toisenlaiselle elämälle; vapaudelle, perheelleni, ystävilleni tai sitten vain aurinkotuolissa löhöämiselle ja kirjojen lukemiselle.

Minulla on tuon kymmenen vuoden aikana ollut hyvä tuuri; olen saanut tavata mukavia ihmisiä, viettää hyvää aikaa heidän kanssaan ja ilolla olen palvellut ja antanut puutarhani vieraiden käyttöön. Koskaan ei ole tapahtunut mitään hankalaa. Paitsi että joskus on satanut. Kukaan ei ainakaan ole sellaisesta ääneen ilmoitellut. Toivon, että kaikki ovat ymmärtäneet, ettei yksi vanha ihminen enempäänsä pysty, tarkoitan kahvilan tarjontapuolta. Ehkä sen antiin jotkut pettyivät. Kun puutarhakin piti olla vastaanottokunnossa, vaikka ei nyt ihan priima sellaisessa.

 

En kuitenkaan ihan kokonaan nakkaa hanskoja tiskiin. Otan edelleen vastaan tilauksia ja ehkä pidän muutamia esittelypäiviä, kun ruusut ovat parhaimmillaan. Aion osallistua myös Avoimien Puutarhojen päivään vuonna 2023. Se päivä olisi 9.7. Ilmoittelen muista esittelypäivistä.

 

Paljon olen saanut noista kesistä! Kiitän itseäni myös rohkeudesta aloittaa yritystoimintaa ja jaksamisesta ylläpitää sitä. Ei ole koskaan ollut ovella lappua; Ei tänään auki! Aina olen kunnioittanut niitä, jotka pitkienkin matkojen päästä tähän tulevat, enkä ole pettänyt. 

 

Kaunein lause, jonka eräältä pariskunnalta kuulin: - Olemme tehneet joka kesä tähän pyhiinvaellusretken. 

 

Kiitos uskolliset vierailijat, hekin, jotka ovat kerran löytäneet ja he, jotka ovat sattumalta tähän eksyneet! Heillekin, jotka ovat ajatelleet tulla käymään...

 

Kaikki se, jota tässä alunperin oli, on muuttunut. Wanha Kastelli ei ole pitänyt enää vuosiin auki tilojaan. Viinapolkukin on muuttunut. Edelleen varsinainen Viinapolku on olemassa Tuohinnon ja Kastellin talojen välillä, mutta silta, joka ylittää Latvaojan Kastellin talon edessä, on purettu pois, sillä se alkoi lahomaan ja koitui jo vaaralliseksi ylittää. Samoin Viinapolun rengasreitti, joka kulki Paskarämeelle ja Liekokankaalle on ollut hoitamatta metsätöiden vuoksi, joten se liene suljetaan kokonaan. Odottelen Kyläyhdistyksen päätöstä siitä. Tosin Mattilanperän, Kopsan ja Ylipään Kyläyhdistykset ovat raataneet toisaalla. Heillä on työn alla kaikkien kylien välinen luontopolku ja siitä tulee varmasti hyvä! Voimaa heille tehdä työ loppuun!

 

Edelleen on olemassa Kastellin Jätinkirkko ja parkkipaikka, biokäymäläkin siinä. Ja edelleen kasvavat ruusut Ruusumuorin pihassa. Nyt kun Oulujoen Taimistokin on vain muisto enää, kun sen toiminnalle ei löytynyt jatkajaa, huomaan, että minullekin ruusujen hankkiminen ja istutus riittää. Lajikkeita on nyt noin 120 ja niiden kasvusto alkaa jo muistuttaa ruusuviidakkoa. 

 

Lämmin kiitos kaikille tukijoilleni ja vierailijoilleni, sekä kaikille esiintyjille, jotka ovat jakaneet taitojaan kahvilan edustalla. Näin kiittää myös kahvilakissani Ruusa, jonka monet muistavat, sekä Ylikuljun Pentin veistämät karhut, poikani Olavin veistämä lintumies, jonka päälle kohottaa siipensä Matti Lepistön veistämä kotka-haukka-lintu. Ja ruusut ja perennat kiittävät myös ihailusta, jota ne saivat osakseen. Metsä ympärillä ja rauhallinen maaseutu kiittää kunnioituksesta ja ne kaikki keijut ja muut näkymättömät olennet puutarhassani kiittävät. Kiitos!!!

 

 

 

 

Viimeiseksi kiitos kuvassa oleville ystävilleni kylälläni. Olin niin iloinen, kun he tulivat kahvilan lopettajaisjuhliini kanssani tänä syksynä, sillä juuri samat ystävät olivat 10 vuotta sitten juhlistamassa kahvilani avajaisia keväällä 2011.

Kiitos ystävät!