torstai 14. heinäkuuta 2022

Runo ja ruusu

Kautta aikojen on ruusuihin yhdistetty runot. Kauniita, mystisiä voimiltaan ja herkkyyksiltään molemmat!

Kesäkahvilassakin on pidetty vuosittain runohetkiä; "Runoja luonnossa", "Runoja lausujan mielipaikoissa" ja niin edelleen. Hyvin monet lausujat ovat käyneet esittämässä tekstejään ja muidenkin tekstejä kahvilan terassilla.  

Kahvilan 10-vuotispäivänäkin runot olivat esillä luoden herkkiä hetkiä. Haluan nyt tuoda niitä enemmän esille tällä sivulla, sillä juhlinta sekoitti pääni enkä osannut jäsentää sitä mikä oli tärkeintä. Tärkeintä oli ihmisen luomisvoima ja sanojen viesti!

 

 

Ystäväni Mauri Laakkonen on luonut runoja kuin voimakkaasti virtaava joki, johon heijastuu kaikki maailman kuviot. Näitä runokokoelmia on syntynyt vuodesta 2014 lähtien vuosittain. Nyt kahvilassani julkaistiin Merenhelmien kanssa yhteistyössä syntynyt teos. Julkistamistilaisuudessa jokainen läsnäoleva tanssija kävi lausumassa ääneen yleisön edessä Maurille runon. Olin antanut heille tällaisen haasteen, jonka he rohkeasti ottivat vastaan. Joku heistä kerran sanoi, että kyllä hän tanssii, mutta on kauhistus, jos pitää suu aukaista yleisön edessä. Nyt se aukaistiin!

Tässä eräs runoista, jossa yhtyy tanssi ja meren aallot sen auringon kultaamilla pisaroilla. Tässä runossa on mukana Maurikin, jonka kanssa muinoin esiinnyin Hyvinkään kansantanssiryhmässä:

 Askelissa toistuva keveys
liikkumisen ihastuttava viehkeys
on ryhmäämme soma katsella, kun
tanssimme hurmaa pihanurmella
näyttömöillä, juhlasalaiessa
 
Kuin aallot käyvät rantaan
liike kuljettaa tanssijoitaan
keräämme katseita, ihastusta
merenhelmet loistavat, toistavat 
liikkeen ja rytmin suloutta
 
-
"Irtuaa ryhymäsä ilo/rupiaa rymyämään moni/ 
ryykää kiireellä tinkaamaan/ missä ja milloin tanssataan" ml 
 
Tässä ruusu Maurille! 
 
 

Maurin matkassa oli myös pari muutakin taiteilijaa; Tuomo Oikarinen ja Markku Heino. Tuomo oli Maurin kanssa Alavieskassa pystyttänyt taidenäyttelyn "Kaks pappaa" ja Markku tunnelmoinnut siellä runoillaan. Näyttelyaika on heinäkuun loppuun. Markku oli luovana kokkina keittiön puolella, mutta välillä runosuonikin sykki. Tällaisen runon hän lausui kahvilani syntymäpäivän kunniaksi. Runo syntyi ruoan valmistuksen lomassa:

 "Kasvin juuria tutki muori 
 värien käskyjä täytti

 Taivaanpellon tuuli
 nuuhki samettia käsissä
 sydänmaata aisti.

 Kulki ruohikolla
 paljain jaloin muori,
 ruusuille kuiski,
 askeleen tanssin suuntaan otti,
 toisen, nauroi - 
 riemun vapautti.

 Ratkes nauruun nainen ikinuori, sydämen sieluun punan sulki kun taivastiedolta viestin kuuli."

Tässä ruusu Markulle!


Kolmas runoilija ja runonlausuja, joka esitti runojaan oli Tuula Rautio. Tässä hänen kaunis kesäinen runonsa, jonka hän lausui varjoisan vaahteran alla:
 
KESÄLLÄ KERRAN
Niin -- Se
Lauantai - iltana tuli
Tuli ja hurmasi muodollaan
Ja
tuoksullaan vietteli, tullessaan tupaan -
Lupasi lemmet ja lämmöt
Rennoksi roppani saattaa
Tuli ja estoitta sai,
kuin nuorra mun rivakka rakkaus
Rajusti vei ja lempi,
tuo lempeä rakastajain
Mikä rytmi ja tuoksu
Kiukaassa kihisten soi
Vietteli vartalon Kummut ja Kaaret, vielä
Lantioon myötäen taipui
Liki ihooni tarttui, luovutti vaivoin, jälkeensä huumaava tuoksu vain jäi
Rentona roppani raukee
Ei kireää, kiukkua lain
OLEN
Olen ja nautin vain
Tuo kesäni
- ensimmäinen -
tuoksuva
- Saunavihta - 
 
Tuulalle kiitokseksi ruusu!
 

 

1 kommentti:

Luen mielelläni kommentteja, kiitos!