Runo ja ruusu

Kautta aikojen on ruusuihin yhdistetty runot. Kauniita, mystisiä voimiltaan ja herkkyyksiltään molemmat!

Kesäkahvilassakin on pidetty vuosittain runohetkiä; "Runoja luonnossa", "Runoja lausujan mielipaikoissa" ja niin edelleen. Hyvin monet lausujat ovat käyneet esittämässä tekstejään ja muidenkin tekstejä kahvilan terassilla.  

Kahvilan 10-vuotispäivänäkin runot olivat esillä luoden herkkiä hetkiä. Haluan nyt tuoda niitä enemmän esille tällä sivulla, sillä juhlinta sekoitti pääni enkä osannut jäsentää sitä mikä oli tärkeintä. Tärkeintä oli ihmisen luomisvoima ja sanojen viesti!

 

 

Ystäväni Mauri Laakkonen on luonut runoja kuin voimakkaasti virtaava joki, johon heijastuu kaikki maailman kuviot. Näitä runokokoelmia on syntynyt vuodesta 2014 lähtien vuosittain. Nyt kahvilassani julkaistiin Merenhelmien kanssa yhteistyössä syntynyt teos. Julkistamistilaisuudessa jokainen läsnäoleva tanssija kävi lausumassa ääneen yleisön edessä Maurille runon. Olin antanut heille tällaisen haasteen, jonka he rohkeasti ottivat vastaan. Joku heistä kerran sanoi, että kyllä hän tanssii, mutta on kauhistus, jos pitää suu aukaista yleisön edessä. Nyt se aukaistiin!

Tässä eräs runoista, jossa yhtyy tanssi ja meren aallot sen auringon kultaamilla pisaroilla. Tässä runossa on mukana Maurikin, jonka kanssa muinoin esiinnyin Hyvinkään kansantanssiryhmässä:

 Askelissa toistuva keveys

liikkumisen ihastuttava viehkeys

on ryhmäämme soma katsella, kun

tanssimme hurmaa pihanurmella

näyttömöillä, juhlasalaiessa

 

Kuin aallot käyvät rantaan

liike kuljettaa tanssijoitaan

keräämme katseita, ihastusta

merenhelmet loistavat, toistavat 

liikkeen ja rytmin suloutta

 

-

"Irtuaa ryhymäsä ilo/rupiaa rymyämään moni/ 

ryykää kiireellä tinkaamaan/ missä ja milloin tanssataan" ml 

 

Tässä ruusu Maurille! 

 

 

Maurin matkassa oli myös pari muutakin taiteilijaa; Tuomo Oikarinen ja Markku Heino. Tuomo oli Maurin kanssa Alavieskassa pystyttänyt taidenäyttelyn "Kaks pappaa" ja Markku tunnelmoinnut siellä runoillaan. Näyttelyaika on heinäkuun loppuun. Markku oli luovana kokkina keittiön puolella, mutta välillä runosuonikin sykki. Tällaisen runon hän lausui kahvilani syntymäpäivän kunniaksi. Runo syntyi ruoan valmistuksen lomassa:

 "Kasvin juuria tutki muori 

 värien käskyjä täytti

 Taivaanpellon tuuli

 nuuhki samettia käsissä

 sydänmaata aisti.

 Kulki ruohikolla

 paljain jaloin muori,

 ruusuille kuiski,

 askeleen tanssin suuntaan otti,

 toisen, nauroi - 

 riemun vapautti.

 Ratkes nauruun nainen ikinuori, sydämen sieluun punan sulki kun taivastiedolta viestin kuuli."

Tässä ruusu Markulle!

Kolmas runoilija ja runonlausuja, joka esitti runojaan oli Tuula Rautio. Tässä hänen kaunis kesäinen runonsa, jonka hän lausui varjoisan vaahteran alla:

 

KESÄLLÄ KERRAN

Niin -- Se

Lauantai - iltana tuli

Tuli ja hurmasi muodollaan

Ja

tuoksullaan vietteli, tullessaan tupaan -

Lupasi lemmet ja lämmöt

Rennoksi roppani saattaa

Tuli ja estoitta sai,

kuin nuorra mun rivakka rakkaus

Rajusti vei ja lempi,

tuo lempeä rakastajain

Mikä rytmi ja tuoksu

Kiukaassa kihisten soi

Vietteli vartalon Kummut ja Kaaret, vielä

Lantioon myötäen taipui

Liki ihooni tarttui, luovutti vaivoin, jälkeensä huumaava tuoksu vain jäi

Rentona roppani raukee

Ei kireää, kiukkua lain

OLEN

Olen ja nautin vain

Tuo kesäni

- ensimmäinen -

tuoksuva

- Saunavihta - 

 

Tuulalle kiitokseksi ruusu!