Ikkuna tulevaan kesään 2013!

Ruusumuori on kunnostanut aittakahvilaa vieraita varten. Kovin paljon uutta siihen ei ole tullut. Lattiaa ei uusittu vielä. Eiköhän se kestä vieraiden askeleita vielä tämän kesän, kun viime syksynä kesti tanssinkin jytkeen. Joten aitta avaa ovensa tuttuun vanhaan malliin. Ikkunaverhot toki vaihtuivat nyt ruusuisiin. Uumoilin, että jos tulee kuuma kesä, on hyvä ikkunavaloa varjostaa vähän paksummilla verhoilla. Positiivista ajattelua!

Vanhanajan kukka enkelinsiipi on tuotu pöydälle ikkunalämpöön. Ikkunasta näkyy valmis ruusuaita, roskaläjä on poltettu pois ja siistitty. Taustalla aurattu pelto odottaa kylvöä. Ruoho on alkanut viheriöimään. 

Luonnonrauha ja metsän keväinen humina. Vielä ei näy tuulimyllyjen ropelleja. Sekin vaara häämöttää.

Itse asuintalo, joka vielä viime kesänä oli rähjäisen näköinen remontin alla, on saanut siloitellun pintakerroksen ja uuden ulkoeteisen ikkunoita vailla valmis. Nyt on aika mennyt ison pihan haravoimisessa, sillä lumi ja jää oli pitkään pinnalla. Näin siirtyivät myös muutkin muutostyöt. Kukkapenkkejä rapsuttelen, vanhoja kaivan pois ja uusia lisään. Olen laittanut taimia kukkapurkkeihin myytäväksi asti mm. valkoista akileijaa.

Kahvilan ensimmäiset vieraat saapuvat jo perjantaina. Ryhmiä on tulossa jo toukokuun aikana. Toivottavasti aurinko heitä lämmittää tässä. On yleistä, että täällä on lämmintä, kun mereltä vielä   Raahessa puhaltavat kylmät tuulet.

Ylhäällä punaisella näette kuitenkin uudet yleiset aukioloajat. Edelleenkin toivon, että vierailijoilla on pikkurahaa mukana, sillä en voi ottaa vastaan korttimaksua. Ja edelleen pyydän ilmoittamaan, jos tulee yli 8 hengen ryhmiä. Niitä voin ottaa vastaan myös muina aikoina kun sovitaan.Tällöin minulla on aikaa myös opastamiseen ja ympäristön esittämiseen.

Talven mittaan oli hauskaa tavata ihmisiä, jotka melkeinpä anteeksi pyydellen kertoivat, että eivät ole ehtineet käydä kahvilassani. Mukava kun tällekin kesää riittää asiakkaita! Lämpimästi tervetuloa! Ruusumuori

22.5.2013

Löytyi tällastakin raahelaista musiikkia, rytmi sopinee hyvin minun tämän hetken askeliini: soittajina Sakari Piippo, Sami Keinänen, bassossa oma poikani Aleksi Kastelli ja laulussa Laura Lehtonen

Ruusumuorin arvomaailmaa

Ihminen arvostaa yleensä sitä missä hänen on hyvä olla.

Olen joutunut tämän kevään aikana miettimään paljon sitä mitä arvostan ja miksi.

Arvostan todella kotiani siksi, että minun on ollut hyvä siinä olla. Se hyvä ei ole pelkkä koti, vaan myös ympäristö, hyvät naapurit, laajat metsät, kaunis maalaiskulttuurimiljöö ja hiljaisuus. Korostankin mielelläni tuota hiljaisuutta, sillä jos puhun Raahen kaupungin 'hiljaisimmasta kylästä', tarkoitan sillä sitä, että mikään meteli ei yllä tänne eikä mikään vilkasliikenteinen tie ohita tai halkaise kylää.

Arvostan myös historiaa, jota löytyy lähiympäristöstä kivikauden ajoilta vielä tuttuun maataloushistoriaan saakka.

Arvostan siellä myös turvallisuutta ja puhtautta. Voin huoleti käyttää luonnon antimia.

Kahvilavierailleni tässä pihapiirissä minulla on tarjota mielestäni paljon, jos voin tarjota luonnonrauhaa, maalaiselämää ja virikkeellistä ympäristöä. Virikkeellisyydellä tarkoitan taas sitä, että puutarhassani voi kulkea, viettää aikaa, tehdä retki metsään historiallisille Kastellin Linnaraunioille ja lapinraunioille, kulkea polkua tai kyläraittia ja tutustua vanhoihin pihapiireihin.

Arvomaailmani uhkaksi ovat nyt tulleet tuulivoimalat. Ne tulevat aivan liian lähelle kyläasutusta! Liian lähelle luontoa, missä on vielä eläinlajirikkautta purotaimenesta haukkoihin ja petonisäkkäisiin asti. 

En ole ainoa tässä kylällä, jolla on samat arvot. Onneksi samat arvot löytyvät laajemmalti muiltakin tahoilta.

Sanomalehti Raahen Seudussa on paljonkin kirjoituksia aiheesta:

http://www.raahenseutu.fi/Uutiset/1194807930141/artikkeli/tuulivoima+uhkaa+raahen+stonehengea.html

http://www.raahenseutu.fi/Uutiset/1194807634046/artikkeli/muinaisjaanne+on+kukkulan+kunkku.html

Tässä esittää Metsänkutsun kylän kansantaiteilija Aila Nikola

Kommentit olisivat tervetulleita tälle sivulle!

Miten pienen kylän vanha talo eläväksi ja toimivaksi?

Wanhassa Kastellissa pidettiin 'Runoilta' pohjautuen 'Maailman kaunein kylä'-historiankirjaan, mikä saatiin valmiiksi viime syksynä. Tämä siksi, että kirja tulisi entistä elävämmäksi ja historia ymmärrettävämmäksi.

Mutta taustalla on paljon muuta. Tälläisiin pieniinkin tilaisuuksiin tarvitaan toimeenpanevaa voimaa. Se löytyy omasta kyläyhdistyksestä (Lasikankaan Kyläyhdistys ry, jolta löytyy omat kotisivut) ja  ihmistä, joilla löytyy yhteisöllistä henkeä. Mukaan tarvitaan myös arvostusta omaan ympäristöön ja historiaan. Monella kylällä rapistuvat vanhat muistojaan säilyttävät talot tyhjillään. Väkeä muuttaa pois. Wanha Kastelli täällä on elossa, kutsuvana, väen viihdyttäjänä ja monessakin mukana. Kiitos siitä Aarne-isännälle! Nytkin pirtti oli melkein täynnä väkeä, joka aloitti juhlan rupattelulla ja kahvinjuonnilla.

Pääsiäismaanantain illassa kuultiin Aaro Helaakosken (jonka sukujuuret Linnalanperällä) ja  Kerttu Kastellin (Linnalanperän runoilija) runoja. Ja mikä parasta, historiankirjassa mukana olleet uudemmat runoilijat; sisarukset Jouko Kastelli ja Soile Ylikulju, olivat itse mukana lausumassa omia runojaan. Liikuttava hetki lausua niitä pirtissä, jossa lapsena usein vieraili. Raakel Pistemaa, myös Linnalanperältä (Siis mikä runoilijoitten perukka!) lauloi sanoittamansa 'Viinapolun balladin'.

Esillä oli myös kylän vanha runonikkari Hannes Pihlajakoski (ei Linnalanperältä kuitenkaan), jonka kronikka kylän taloista 1940-luvulta esitettiin jopa talon vanhan härkkimen voimin. Se oli oiva karttakeppi kartalla, jossa se kulki tietä myötä talosta taloon lukijan mukaan. Yleisön joukossa kiersi myös alkuperäinen nide kauniisti käsin kirjoitettuna. Se oli löydetty erään vanhan talon kätköistä.Tässä touhussa oli yleisökin mukana kommentteineen.

Hanneksen kyläkronikka oli hyvin tärkeä pohja historiankirjassa sille, miten myös talojen historiikki kirjassa tuli esille. Koskaan ei tiedä, kuinka tärkeää roolia voi vanhat paperit esittää!

Vappu Kallio, historiakirjan toimittaja, karttakeppinään talon härkin, näyttää kartalta missä mennään ja Liisa Ingerttilä lukee kirjasta kroniikkaa. Ruusumuori itse väsäsi vähän supistettua pohjakarttaa taustaksi. Ei ollutkaan helppoa saada koko kylää yhdelle kartalle. Punaiset mökit (silloiset 'savut' ) olivat olemassa 1940-luvulla. Valkoiset tarrat ovat yleisön kirjoittamia nykyisiä talon paikkoja. Luulen, että niitä tulee ainakin tuplaten vielä lisää. Lupasin piirtää talot niidenkin paikoille, ilman savupiippua ja värittää keltaisiksi. Siten ne erottuvat vanhoista.

Mutta 'huh', kartta voi mennä vielä uusiksi, sillä virheitä löytyi monta. Kuitenkin tämä piirros elävöitti ehkä paljonkin esitystä ja silloista kylän kuvaa.

Joukon ja Soilen runoissa oltiin paljon ajassa 1950-60, lapsuuden muistoissa. Paljon on kylä siitäkin muuttunut!

- Näin elää pieni kylä ja vanha talo!

Uusi käyntikortti vuodelle 2013

Ruusumuorin Kesäkahvilan (aittakahvila, puutarhakahvila, kotikahvila) aukioloajat on sitten päätetty.

Tilasin uudet käyntikortit. Kovasti täällä odotetaan kevättä!

 Kortin toisella puolella on aukioloajat näkyvissä! Muutenkin päivitän tässä viime kesän tietoja Vanhan Kastellin ja Tuijapihan osalta.

Tervetuloa Kevät!!!

Tervetuloa sivuilleni suunnittelemaan luontoretkiä!

Paskaräme, raivaajan muistomerkki

Ruusumuorilla on talven aikana kaikenlaista sellaista pientä hommaa, joka koskee kahvilaani ja ympäristöä siinä. Yksi projekteista on opaskylttien tekstitys. Toinen on oman ruusukansion valmistaminen.

Viime kesänä ympäristön tietous löytyi ruusuin koristellusta kansiostani kahvilan pöydältä. Siihen olin sitä kirjoittanut, ja aika paljon asiakkaat sitä lueskelikin. Kuitenkaan ei ole helppoa kulkea ympäristössä pelkän kansiotiedon mukaan. Päätin saada opaskylttejä tuonne ympäristöön. Kyläyhdistyksessä innostuttiin samaan asiaan; opaskylttejä myös kylälle. Tämä idea tuli Maailman kauneimman kylä-historiakirjan esittelyssä esille kylän juhlissa. Nykyiset kylän asukkaat eivät tiedä paikkojen nimiä eikä niiden tarinoita. Vieraista ja ohikulkijoistakin olisi varmaan mukava lukea niitä joskus.

Olemme saaneet puiset kylttipohjat kaupungilta. Suuret kiitokset sinne ja Sofy-rahastolle! Vielä täytynee selvittää maanomistajien lupa, varsinkin reitille, jonka olemme suunnitelleet ensi keväälle; Paskaräme-Liekokangas-Pahkamaa-kierros yhdistettynä nk. Viinapolkuun.

Monen lukijan parannusohjeiden ja oikoluvun jälkeen on päädytty tällaiseen tekstiin.

" Paskaräme on puoli kilometriä pitkä kuuden saran pelto Pattijoen Ylipäässä, Liekokankaan lähistöllä. Sen on raivannut suosta 1920-luvulla Linnalanperän asukas Arvid Kastelli, joka päätti laajentaa peltoalaansa ostaen kyseisen suoalueen, silloiselta nimeltään Pihkala, Heikki Saarelalta. Kun suota alettiin raivaamaan, tuli yllätys. Suo olikin täynnä muinaisessa luonnonmullistuksessa kaatunutta tukkimetsää. Näitä tukkeja oli päällekkäin jopa kolmessa kerroksessa suomuhakon ollessa kolme metriä syvä.

Kylän väkeä osallistui suon kuokkimiseen. Jopa kaupungista asti tuli väkeä tyhjän hevoskuorman kanssa ajaen illalla kotiin täysinäisen puukuorman kera. Suolta raivattu puutavara oli kuumaa polttopuuta ja siten oivallinen päivän palkka raivaajamiehlle, joka suolta tullessa näyttivät sotkuiselta ja väritykseltään 'paskaisilta'. Moni keräsi suolta itselleen talven puut. Työ oli raskasta ja likaista. Siitä peltoaukio sai nimen Paskaräme.

Kylällä olikin sanonta, että Paskaräme on sellainen pelto, joka piti kylän hellat kuumina monen vuoden ajan. Vieläkin peltoa kyntäessä sieltä nousee mustia juurenkarahkoita."

Kahvilasuunnitelmia

Kun  tänne kahvila-blogiinikin talvella kurkistetaan, niin laitan vähän tilannekuvia ja sitä talven kauneutta kahvilapihaltani.

Olen miettinyt ensi kesän aukioloaikoja. Niitähän on syytä jo alkaa mainostaa.

Nyt aion pitää kahvilani auki vain kolmena päivänä viikossa; sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina. Siten vapautuu myös enemmän aikaa ryhmien omille varauksille. Viime kesänähän minulla meni vapaapäivät laajan nurmikkoni leikkuuseen. Ryhmille täten voin sitten antaa myös ympäristön opastuspalveluakin enemmän, jos sitä toivotaan. Ja toivottavasti ensi kesä olisi kuivempi ja aurinkoisempi.

Aukioloaikaa olen myös miettinyt. Aamusta eivät ihmiset niinkään ole liikkeellä, enemmän illalla, joten ajattelin kellon ajaksi 13-19.

Avaisin kahvilani jo 2.6 ja pitäisin sen auki elokuun 20.päivään asti. Juhannuksen jälkeen ottaisin pari viikkoa vapaata, sillä haluaisin lähteä kiertelemään Suomen ruusutarhoja, puutarhoja ja erityisiä kulttuuripaikkoja, kahviloitakin. Siis opintomatkaa suunnittelen.

Nämä kaikki asiat vielä ovat -ISI-päätteisiä, joten jos joku hoksaa vielä parempaa aikamahdollisuutta, niin voi kertoa tähän tai ilmoittaa minulle.

Mutta nautitaan vielä talven kauneudesta!

Ruusuaitani taitaa olla kauneimmillaan juuri talvella.

Nyt on lunta riittävästi, kiitos Talvi!

Puutarhahaaste

Keskellä kylmintä ja pimeintä aikaa sain Karoliinan Puutarhasta haasteen, kysymyslistan johon lupasin vastata.

1. Mikä on puutarhasi lempipaikka?

- Keväällä katettu terassi, johon jo huhtikuussa paistaa etelän aurinko lämpimästi ja jossa voin imeä itseeni paljon D-vitamiinia. Muuten tykkään vain kulkea siellä, joka paikassa ja katsella ympärilleni. Teen varmaankin sen joka päivä.

2. Miten hankit puutarhaasi kasveja (ostamalla/jakamalla/kylvämällä/taimenvaihdosta)?
 - Minulle on erityisen arvokasta, jos saan taimia ystäviltäni heidän vanhasta puutarhastaan ja kokoelmistaan. Ja varsinkin, jos ne ovat jotain ikivanhaa perua. Kirjoitan taimista sen mistä ne ovat lähtöisin ja keneltä. Jotenkin siinä tulee mukaan myös se kasvin historia ja henkinen energia. Annan arvoa myös itsekasvattamille taimille ja kun jaan niitä, kerron sen ystävillenikin. Siinäkin on oma arvonsa. Myös siinä minkälaisessa maassa ja minkälaisessa paikassa lahjataimet ovat kasvaneet. Muutenkin, rahan puutteessakin, mielelläni jaan vanhoja kasvejani uuteen paikkaan puutarhassa. Tiedänhän silloin jo niiden kasvutavan ja säilyvyyden. Mielestäni ei haittaa, jos puutarhassani on samoja kasveja eri paikoissa.

3. Millä puutarhasi kasvilla on eniten tunnearvoa?
- Nyt tientenkin niillä ruusuilla, joita en onnistunut hävittämään, kuten Jens Munk, koiranruusu ja Mustilan ruusu. Ja ne kaikki perennat, jotka eivät kuolleet, vaikka en vuosiin jaksanut niitä hoitaa, kun itsekin olin huonossa kunnossa. Minä selvisin. Ja ne selvisi. Siis yhtä sitkeitä.

4. Mikä on seuraava projekti puutarhassasi?
- Haluan rakentaa Onnenruusulle onnentuvan. Sain kuulla monelta taholta, kuinka korkeaksi ja laajaksi se kasvaa, joten käytän lahjaksi saamiani heinäseipäitä ja olen suunnitellut niistä rakentaa tuvan, jossa on ikkuna ja katto, mutta missä on tarpeeksi tilaa oksien kasvaa ylös ja laajalle, kuitenkin niin että ne saavat tukea. Suunnitelmissa on myös vanhojen perennapenkkien purkua ja uusimista. Myös ruusupolun jatkamista ja ....ideaa on monenlaista.

5. Miten kuvaisisit puutarhaasi ? Romanttinen -, moderni -, perinne- , muu puutarha?
- Mielikuvitusrikas, villi omalla lailla ja hyvin yksilöllinen.

6. Mikä on puutarhasi riesa?
- Yksi on peltokorte ja suolaheinä. Tiedän, että ne pitävät happamesta maasta. Ja olen mitannut että tämän pihan/pellon maa on liian hapanta, ehkä vanhaa turvesuota. Se on syvältä kuitenkin vanhaa merenpohjaa hiesusavilaatuisena. Mutta käytän kalkkia ja nyt minulla on talven ajan tuhkasäiliö, mihin vien tuhkani kannen alle ja käytän sitä sopivissa määrin.

7.Millainen on paras puutarhapäiväsi?
- Kaikki ne päivät, jolloin saan puutarhaani elävää musiikkia, tanssia tai muuta sellaista ja ennenkaikkea siitä nauttivia ihmisiä. Sen energiasta kasvusto pitää! Aivan kuten ennen isäni soitteli pelimanniensa kanssa pihamaalla ja lehmät tulivat kaulat ojossa kuuntelemaan ja lypsivät kuulemma paljon paremmin myös maitoa.

8.Kuinka monta tuntia viikossa käytät aikaa puutarhan hoitoon parhaana puutarha-aikana?
- Hoito alkaa jo talvella ajattelussa ja ideoinnissa ja kirjoja lukiessa. Viime kesä sateineen meni melkein ruohonleikkuussa, kun on paljon alaa ja raskas kone. En huoli niinkään rikkakasveista, kunhan muu kukka saa voiman, mutta lyhensin kahvilapäivät neljästä päivästä kolmeksi päiväksi, koska huomasin, että puutarhani tarvitsee enemmän aikaa.

9. Parhain puutarhakirjasi?
- Lainasin aikoinaan joka kevät kyläni kirjastosta Kauppiaitten kustantamaa kirjaa '153 monivuotista puutarhakukkaa. Kun kirjasto lopetettiin, sain lahjaksi sen kirjan itselleni. Mutta kaikki ruusukirjat ovat nyt lähellä sydäntä.

10. Mikä sai sinut tänään hymyilemään?
-Ruusa-kissan ilme, kun kutsuin häntä syliini. Hänen ilmeensä kertoi, että tekee mitä itse haluaa.

11. Mitkä ovat parhaat puutarha vinkkisi?
-  ¨Älkää aliarvioiko yrttejä! Ensinnäkin ne ovat hyvin kauniita, tuoksuvia ja ne tuovat paljon perhosia ja mettisiä puutarhaan. Ennen kaikkea ne ovat syötäviä ja terveellisiä monella tavalla.
-  Puutarhanhoito pitäisi olla energisoivaa ja parantavaa. Se ei ole sitä, jos stressaannut siitä. Puutarhan hoito ei aina ehkä sovi täydellisyyden tavoittelijoille.