Talvinen retki Viinapolun rengasreitillä

Oli mitä kaunein tammikuun alunpäiviä. Pehmeä 'pumpulilumi' puolisääreen, tyven kuulaus ja pakkasta noin -9 astetta. Talon poika oli jo pitkään kaavaillut viinapolkuretkeä. Hän tekisi rengasreitille huoltosuunnitelman, joka voisi olla ihan hyödyllinen kyläläisillekin. Hän käyttäisi sitä opintomateriaalina luonto-oppaan koulutuksessaan Lapissa.

Vähän epäilin lumen paljoutta ja kuntoani, mutta oppaaksi lähdin huopatossuineni kahlaamaan lumessa. En kerro vielä huoltotöistä, mutta kuvilla kerron tuon kuuden ja puolen kilometrin lenkin, mitä metsässä tarvoimme ja josta saavuimme kotiin väsyneinä ja hyvä kuntoisena. Tosin sauvoja kaipailin matkalla, mutta en edes pyllähtänyt niljakkailla lumen täyttämällä polulla.

Valo riitti tähän retkeen juuri ja juuri, kun oikeaan aikaan lähdimme. Aamu kello 10.30 näytti tällaiselta.

Kotipiha

Jätinkirkoille johtava metsätie

Ei näkynyt muuta kuin  maasturin raiteet Pahkamaan metsätiellä.

Lumen luomaa polkukatosta

Mitenkähän tästä päästään läpi?

Kauneudesta ei ollut puutetta, muuta huoltoa kyllä tarvitaan.

Matkalla vanha kivinavetta

Jokohan nousee usva?

Kotiin löydettiin, vaikka keltaiset opastäplät puissa olivat kuuran peitossa ja reitti vähän vaikea löytää taas uusien raivattujen metsäteiden seasta. Taitaa keväällä olla tiedossa huoltotöitä.

Hyvällä mielellä kuitenkin kaikesta kauneudesta ja matkan vaikeasta tarpomisesta. Kunto nousee ja joulun rasvat hupenevat.

Näin alkoi vuosi Ruusumuorilla. Ei paha! Kiitos pojalle, että otti muorin mukaan!

Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2015!

toivottaa Ruusumuori! Tavataan keväällä tai viimeistään kesällä 2015!

Happy New Year, Saara Aalto

Kahvilan ja ruusujen on aika levätä!

Pieni paljasjalkakahvilani vietti mukavan aurinkoisen kesän. Kiitos hyville ilmoille, ruusujen kasvuille, omalle jaksamiselle ja ennen kaikkea mukaville asiakkailleni! Omistan tämän kuvan teille!

Nimittäin se aika minkä Ruusumuorin ehkä olisi pitänyt olla puutarhassaan sitä parannellen nyt syksymmällä, menikin tuolla vinttikamarissa maalaillen. Innostuin maalaamaan ruusuja enkä muuta voinut. Vierailin Hyvinkäällä ja pystytin sinne kiitosnäyttelyn, sillä noin 40 vuotta sitten minulla oli mahdollisuus käydä siellä taidekoulua. Toinen mahdollisuus silloin oli opetella myös suomalaista kulttuuria kansantanssien parissa. Olin siellä perustajajäseniä kansantanssiyhdistyksessä, se on jatkanut suosiolla nyt jo 40 vuotta. Haaveilen pystyväni vielä tanssimaan Kasareikan heidän juhlissaan marraskuussa  Hyvinkäällä. Siihen juhlaan osui sopivasti myös tämä ruusunäytös. 

Ehkä innostukseni ruusujen maalaamiseen jatkuu. Eihän tiedä, vaikka pihamaallani olisi joskus maalattujakin ruusuja esillä. 

Ennen kaikkea aion jatkaa kahvilani pitoa ensi kesänäkin! Mutta nyt taidan laittaa talvilepoon tuon pöllönikin ja haukata maukkaita punakaneleita. 

Hyvää syksyä kaikille! toivottaa Ruusumuori ja Metsätonttu sekä kissat Ruusa ja Majuri!

Tanssisunnuntai 24.8.2014

Annikan leivokset maistuivat hyvin kahvilavierailleni vielä toiseksi viimeisenä kahvilasunnuntaina. Saas nähdä pyörinkö tässä yksin arkipäivät. Kun sadetta lupailee. Aitta on kuitenkin suojaisa ja lämmin, ja siinä on mukava tarinoida.

Ei siinä oikeastaan olekaan istuttu muuten koko kesänä. Puutarha on kutsunut paremmin. Se on ollut ihana puutarhakesä!!

Ensi sunnuntaina 24.8 pidän kahvilaa vielä auki, sitten vain tilauksesta. Silloin tanssitaan pihamaallani. Raahen Merenhelmet tulevat, kuten muinakin kesinä, pihamaalleni tanssimaan itämaisittain koreine vaatteineen KELLO 14.OO. Annika myös tulee leivonnaisineen. Silloin toivoisin yleisöä ja aurinkoa, kuten muinakin kesinä on tapahtunut.

Iloisesti tervetulleeksi! Ruusumuori

Illemmalla...Tämä päivä kruunasi koko kesän. Niin paljon kuin jännitinkin päivän onnistumista. Sadetta luvattiin jo kello 11. lähtien. Sade tuli vasta 18.30, sen jälkeen kun suljin kahvilani. Mutta odotusta oli paljon, tanssijaystäväni kutsuttu, Annika ahersi leivonnaisten kanssa jne. Positiivisena muorina laitoin pihan kuntoon ja ulkopöydille pöytäliinat. Se asenne auttaa. Aurinko kurkisti, asiakkaita tuli eikä esiintyjien tarvinnut palella. IHANA PÄIVÄ!

Tuo yllä oleva kuva on viime kesältä kutsukuvana. Nyt olikin uudet tanssit!

Uusi köynnösruusuni John Davis ("Jussi") on myös positiivinen, täynnä nuppuja, uhmaa sadetta ja kylmää.
Näin se elämä menee!

Se oli kaikin puolin hyvä 'keikka'. Naapurin Raakel laulaa myös 'Eräästä keikasta' mukavaan rentoon tyyliin.

Kahvila ja kesä toimii vielä!

Katselen vähän kaihoisena pihani kukkia. Varmaan moni muukin. Ovatko jo kaikki kukat kukkineet? Tienvieret, jotka elokuussa vielä kukoistavat eri väreissä, on pelkkää vihreänkeltaista. Heinäkuu oli kesän kuuma tuhaus!

Jotakin kukkaväriä vielä toimii puutarhassakin. Kesäkukat kukkivat. Malvat ja angervot. Viljapelto lainehtii kullalle vieressä. Jotkut ruusut aloittavat uutta kukintaansa, kuten Teresan ruusu. Olen tänä kesänä elänyt vähän puutarhakeskeisenä. Sunnuntaitapahtumat ovat jääneet vähiin, mutta 24.8 odottelen itämaisia tanssijoita pihaani. Nyt nautitaan muuten puutarhasta ja jutustelusta. Mustikkapulla odottaa maistajaansa. 

Tervetuloa! Ruusumuorin Kesäkahvila on vielä auki su-ma-ti kello 12-18 elokuun 24. päivään asti.

Ruusumuori  <3

Voihan ihmettä! Paljasjalkakahvila!

Olen viime viikkoina ollut onnellinen yrittäjä, ruusumuori, puutarhuri ja paljasjalkatyttönen!

Tuntuu, että se mihin olen satsannut, on onnistumassa. Ihmiset osaavat nauttia maaseuturauhasta, kuljeksia, haistella, kuunnella, istua alas ja keskustella ystävien ja sattumalta kohtaamien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Kengätkin usein riisutaan ja annetaan kaiken hengittää syvään. Voisinkin nimetä kahvilani Suomen ensimmäiseksi 'paljasjalkakahvilaksi'! Sydämeni on suorastaan kihertänyt ilosta, kun näkee kuinka kaikki toimii. Minun pieni puutarhakahvilani. Voin jakaa sitä muiden kanssa. Enkä ole vielä kovinkaan väsynyt.

Luontokin on ollut kiltisti kuumuudesta huolimatta. Varjoisia paikkoja löytyy ja tuulikin sopivasti pyörii pihallani. Ja missähän ihmeessä sääsket lymyävät? Tapasin jonkun niistä, kun kävin mesimarjoja katsastamassa. Ei montaa löytynyt. Mustikoita tulee vähän enemmän. Mutta kesä kukkii niin kamalalla kyydillä, että ihmettelen mitä elokuulle jää. Minetteruusukin ehtii loistoonsa juuri ennen sateita. Onneksi kurtturuusuni alkavat kantaa nuppuja. Ja ritarinkannusmeri' lainehtii iloisesti vielä. Sateet eivät ole niitäkään kaataneet.

Uusia yrittäjiä naapurissa!

Esittelen mielelläni kylän luovia voimavaroja kahvilavierailleni. Olen ylpeä kylästäni.

Ystäväni Ailan kanssa teimme tässä yksi päivä pientä kyläkierrosta ja ihailimme pihoja ja paikkoja. Kaikista paikoista ei ihan julkisesti uskalla puhuakaan, mutta nähtävästi kyläläiset viihtyvät hyvin omalla kylällään, sillä he ovat aika omavaraisia kesän kuumuudenkin yllättäessä.

Kävimme tervehtimässä myös kilpailevaakin yritystä tässä ihan muutaman sadan metrin päässä, nimittäin Kastellintien kioskinpitäjä Tuuli Sipilän, 11 vuotta vanha, joka on jo muutaman kesän pitänyt kesäkioskia tien varressa omalta pihaltaan käsin. Siinä istahdettiin ja ihailtiin Tuulin koiria. 

Mielelläni häntä esittelen ja muistuttelen täällä päin pyöräileviä, myös autolla kulkevia, pysähtymään tässä ja juomassa alkujanoon jotakin. Sitten jaksaa jatkaa matkaa Jätinkirkoillekin asti. Tuuli on paljon ahkerampi kuin minä. Hän pitää kioskiansa auki melkein joka päivä.

Tuulin äiti Eija Sipilä on perustanut myös oman toiminimensä Q-tar, taitaa olla itse 'Kuutar' koko luova nainen! Hän on mieltynyt metalliin ja siluettikuviin ja on perustanut yrityksensä näitä esineitä maailmalle kaupiten. Portti jo sävähdytti autoparkissa:

Tervetuloa tähän 'Hedelmällisyyden Ley-linjan' tuntumaan, jossa luova voima jyllää, kuten niin usein olen todennut, olkoon sitten huuhaata tai todellisuutta tuollaiset. Mutta totta on, että koko kylän henki on hyvin virikkeinen ja luova, uusia ideoita sykkivä alue! Maailman kaunein kylä, kuten kyläkirjan nimi kertoo.

Kannattaa pysähtyä tässäkin!