Kahvikeskustelua

Olen tuolla puutarhablogien puolella saanut haasteita ja mm. kahvikutsuja ja muutenkin kahvikutsuja naapureihin, niin vastaan tässä Ruusumuorin sivustolla niihin keskustelukysymyksiin, mitä tuossa yhdessäkin kahvikutsussa esitettiin. Moni esittelee kotiaan ja puutarhaansa, mutta kun minun kotini on tällainen boheemi sekamelska vanhojen ja uusien ja varsinkin virikkeellisten esineiden kanssa, niin esittelen kauneutta mitä löysin kahvikävelyltä tuolla naapurustossa. Jotta ymmärtää sen virikkeellisen sekamelskan, niin tällaisessa nurkassa kirjoittelen. 

1. Millainen sinun sisustustyylisi on?

Kun tulee emännäksi vanhaan taloon, missä on jo toiset ihmiset suunnitelleet kaiken sisustusta myöten, niin kompromisseja tarvitsee tehdä. Ja kun talousvarat ovat olleet pienet, on elettävä myös sisutuksellisesti joustaen ja hyväksyen vanhan sekaan uutta. Tuossa on hirsinen työskentelynurkkaukseni muistilappuineen, kirjoineen ja esineineen joita tarvitsen. Ennen kaikkea tykkään puusta, kirjoista, pienistä esineistäkin, joita elämän varrelta aina muistoina ja lahjoina kertyy. Tosin tuo lastulevyhylly ei ole makuuni ja onkin hätävara.

2. Mikä on lempihuoneesi tai huonekalusi?

Tähän kysymykseen taisin tuossa jo vastata, mutta puutarha on kesäinen lempihuoneeni. Ja tuossa

kuvassa näkyy pieni kahvila-aittanikin. Mukava kesäinen paikkani, jossa itsekin mielelläni istun.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Olen elämässäni käyttänyt ehkä suurimman osan rahoistani matkustamiseen, sitten jos oli ylimääräistä niin kirjoihin. Jos minulla olisi käytettävissä rahaa, rakentaisin itselleni tuohon pellolle mummunmökin. Jospa kerrankin saisi itse ihan sisustaa kaiken omin päin.

 
4. Mihin asioihin elämässä satsaat?

Se tärkein kysymys tässä blogikahvikeskustelussa! Nyt siirryn ympäristöön. Mieheni satsasi yhteiskuntaan, suhteisiin siellä, mutta myös naapuruussuhteisiin. Itselläni on usein ollut sellainen elämänkäsitys, että 'jos sinä haluat että sinulla on hyvä olla, tee ympäristö hyväksi'. Ei ihminen ole luotu yksin elämään, yksin omistamaan. Vaan kaikki on kiinni hyvin paljon suhteessa ympäristöön. Minä kai satsaan siis lähiympäristöön. Siksipä nytkin lähdin kameran kanssa käymään naapurissa. Kuinka paljon löysin kauniita kuvakohtia aivan parin sataa metriä kyläraittia kulkeissa. Siksi nämä kuvat!

 

Naapurin vanhan pikkusikalan kaunis harmaja seinä. 

Rauhallinen kyläraitti. Pieni aittarakennus ja vanha koirankoppi. 

Naapurin uusi sauna uima -allasterassin kera. 

Naapurin isäntä lähti kävelylle koiransa kanssa!

Ja leikkimökki, jossa pienet tytöt leikkivät. Nyt se  odottaa lastenlapsia kylään.

 

 

5.  Mistä haaveilet?

Vaikka tällaisessa ympäristössä saan asua, niin täytyy myöntää, että haaveilen jälleen matkasta. Haaveilen päästä ensi kesänä vierailemaan Irlannissa ja näkemään sen maan vanhoja, historiallisia puistoja ja puutarhoja. Vähän olen niitä netistä jo selaillutkin...

6. Mikä on miehen paras ominaisuus? Mikä on naisen paras ominaisuus?  

Tähän samaan ympäristöaiheeseen sen voisin liittää. Se on sosiaalisuus, sekä naisella että miehellä. Se miten hän pystyy suhteuttamaan itsensä ja omat tarpeensa ja halunsa yhteisöön ja toisen kanssa. Miten joustaa, vastaanottaa ja antaa. Ihminen on joukkosielu, yhteisössä oleskelija, siitä emme pääse. Ja kun on persoona, on hyvä hyväksyä ensin itsensä ja sitten toisten erilaisuus.

7. Mikä on elämässä ihanaa?  

Sekin liittyy tähän samaan aiheeseen. Yksinolo on ihanaa, kun itsensä hyväksyy ja löytää luovan puolensa. Sitten on yhtä ihanaa jakaa asioita muiden kanssa!

 8. Missä asioissa olet tunnollinen?

Monessa asiassa haluan olla tunnollinen, esim. itseni hoitamisessa, terveyden vaalimisessa. Mutta jotta en karkaa aiheesta, niin pyrin olemaan tunnollinen lupausten täyttämisissä, luottamuksessa ja rehellisyydessä. 

9. Ja lopuksi puutarha-aiheinen kysymys. Jos puutarhakeiju vierailisi luonasi, saisit toivoa ihan mitä vain puutarhaasi, mitä se olisi? 

Oi! Toivoisin kaunista lasi-ikkunamökkiä, miksi sitä nyt nimittäisi, vaikka se kasvihuone, jossa olisi sohva päiväunille. Toivoisin kesäkeittiötä tuonne lipputangon juurelle, jossa voisi grillata ja paistaa lättyjä yms. Toivoisin savusaunaremonttia. 

 

Ja toivoisin, että ruusutarhani olisi kukoistava antaen hymyä ja onnea siellä vierailijoille ja että ehkä löytyisi joku, joka sitä jaksaisi minunkin jälkeen hoivata.

Hyvin olen viihtynyt pienellä kylälläni ja perukallani. Uskon, että sen tekevät myös kaikki naapurini. Sillä rakkautta paikkaan näkyy noissa kaikissa kuvissakin. 

 

Miten kaunis mänty-yhteisö on tuossakin jätetty tontille pihapiiriin. Puukaan ei viihdy yksin. Se sairastuu, heikkenee ja myrsky sen helposti kaataa.

 

Löysin kauniin kirjoituksen siskoni kirjasta:

 

Maapallolla on elämä - yksi elämä, joka hellii jokaista planeettamme eläintä ja kasvia. Aika on jakanut sen miljooniin osiin, mutta jokainen osa on kokonaisuuden täydellinen osanen. Ruusu on ruusu, mutta se on myös rastas ja jänis. Olemme kaikki yhdestä lihasta, samasta sulatusastiasta.

Lyall Watson, Supernature, 1973