Kahvila-alueeni paras anti!

Olenhan hehkuttanut puutarhaani ruusuineni ja kahvilaa ruusupullineen.

Usein tässä kerron asiakkaille myös siitä parhaasta annista, jota voin tarjota.

Se on luonnonrauha, hiljaisuus, maaseutukulttuuri ja Jätinkirkoille johtava jylhien kuusten ja mäntyjen reunustama metsätie. Sitä täällä kävijät ovat varmaan kunnioituksella ja mielellään kulkeneet.  Parkkipaikkahan ei ihan Jätinkirkkojen vieressä ole. Kukaan ei ole kävelymatkasta valittanut. 

Nyt syksyisin olen huomannut, että yleensä päivittäin parkkipaikalla yksi tai kaksi autoa seisoo. Kävijöitä on monenlaisia. On turisteja, jotka halauvat nähdä Jätinkirkon. On mustikan ja puolukan poimijoita. On geokätkeilyjen etsijöitä. Mutta on varmaan myös ihan vain retkeilijöitä Viinapolulla kulkemassa tai muuten vain luonnon rauhaa hakemassa ja jotka ymmärtävät kuinka paljon tuo metsä ja varsinkin suuret hongat tuolla Linnakankaan kupeessa antavat voimaa, eteeristä öljyä, varsinkin heikoille keuhkoille vahvistavaa lääkettä hengittää.

Siksi täytän tämän sivun tuon metsätien kuvilla, jotka johtavat tästä parkkipaikalta tuonne raunioille. Lumisessa maisemassa sen kauneus ja uljaus korostuu.

Tie minun pihaani ja ohitseni tuolta postilaatikolta.

Metsätie Jätinkirkolle, ensin synkän kuusiston ohi...

...ja sitten tulee komea hongisto.

Kuusikon salaperäisyyttä

Metsätieltä poikkeaa Viinapolku Vanhaan Kastelliin ja
sitä voi jatkaa keltaisin merkkien turvin ohi Jätinkirkon
metsätietä pitkin.

Mieheni Eino, joka kävi myös tuolla päivittäisiä lenkkejään, kutsui tuota metsää kirkokseen. Kerran hän pelastikin sen tuholta, kun sitä suunniteltiin kaataa. - Meinaatteko te minun kirkkoni kaataa, hän oli mennyt sanomaan. Hän kutsui seurakunnan väkeä tänne kahville ja metsäretkelle. Metsä sai olla rauhassa.

Tuo kuusikko ja hongikko kuuluvat Raahen (entisen Pattijoen) Seurakunnan omistamiin metsiin. Vieläkin siinä koskemattomana. Moni turisti on ihmetellyt sen komeutta ja suuruutta näin pohjoisessa, missä männiköt ovat yleensä matalia. Joku sanoi jopa, että tuo metsä kannattaisi suojella. Siinä olisikin seurakunnalle haastetta. Monille ihmisille se on aivan ihanteellinen retki- ja marjapaikka! Ja onhan siellä koko kangas täynnä noita muinaisia muistomerkkejä, lapinraunioita.

Aila Nikola - Katselin taivaan tähtiä