Kirppisaitta avaa ovensa huomenna 2.6 sekä kahvila!

Toinen aitta on kunnostettu nyt kirpparia varten ja poikani on syynännyt aika tarkasti mitä sinne laitetaan ja mitä ei! Ja kaikenlaista vanhaa ja mielenkiintoista sinne on löytynytkin vinteiltä ja vanhoista varastoista. Kannattaa tulla katsomaan! On videoita ja musiikkia jne.

Komea poikani siellä  huomenna  niitä esittelee!

Tietenkin toivon, että pihaan ilmeistyisi muitakin kirppispöytiä kyläläisiltä. Mutta aurinkoa ja kuivaa säätä siihen tarvitaan! Toivon meille kaikille mukavaa päivää!

Tervetuloa!

toivottaa kurkkaamaan ja juomaan pannukahvia ja maiskuttamaan tuoretta ruusupullaa!

Ruusumuori

Linnanrauniot - Paskaräme - Liekokangas - Pahkamaa - Viinapolkureitti valmis!

Tässä maastomaisema reitteineen Pattijoen Ylipään kylässä Linnalan (Kastellin) perällä, osana siis Raahen kaupunkia. Ruusumuorin kahvilan takana on kaupungin rakentama yleinen parkkipaikka (myös biokäymälä). Siitä lähtevä reitti kulkee läheltä Linnanraunioita (Linnakangas), jossa museoviraston kyltti ja polku jätinkirkolle. Jätinkirkkojen eteläisessä päässä on useita lapinraunioita, josta oikeaan tulee polku jälleen alas reititylle metsätielle.

Pari vuotta sitten Kastellin sisarukset aloittivat vanhan Viinapolun (linkki tässä) esiinraivaamisen. Pienessä määrin sitä on jo kuljettukin tässä Linnalanperällä. Mutta suurin osa siitä jäi pienelle käytölle. Kylän historiikkikirjan Maailman kaunein kylä myötä heräsi ajatus, että olisi mukava tietää missä kirjan nimeämiä paikkoja sijaitsee ja miten niitä löytää. Lasikankaan kyläyhdistys päätti kehittää Viinapolkua ja yhdistää siihen muutakin rengasreitiksi. Sitä voi kulkea kyläläiset ja muutkin Raahen metsämaisemiin ja vanhaan kulttuuriin tutustujat. 

Ei tällainen hanke suju ihan käden käänteessä. Miettiä reitti maastossa, suunnitella kirjeitä sopimuksineen maanomistajille, kirjoitella opaskylteille tekstit ja kaikenkukkuraksi laittaa ne maastoon. Apuun tuli Raahen työpaja ja syksyllä kaadetut lehtikuuset sekä Sofy-hanke. Kiitos heille! Siis ei mikään helppo nakki, mutta mukavalla talkooväellä ja yhteishengellä se sujuu. Talven ja kevään työ siinä on ollut ja monta kokoontumista. Mutta nyt on helpompi jatkaa kyltittämistä muuallekin. Opaskylttejä tulee pikkuhiljaa esille Linnalanperällä enemmänkin, mutta myös keskikylälle. Sinne on suunnitteilla kävelyreitti myös.

Teksti on laitettu keltaiselle pohjalle, kuten myös reitti merkitty keltaisella maalilla.

Ja vieläkin huokailtiin. Polkua pitää raivata selvemmäksi kulkea. Osa maastoa on aika risukkoista. Kunhan helteet hellittää, niin eiköhän sekin tilanne parane.

Mutta sekään ei vielä riitä. Nyt pitäisi olla väkeä sitä talsimassa. Polku kulkee enimmäkseen hyvässä maastossa ja näkyvillä (meinasin kirjoittaa että polku kulkee selvänä, viinapolkuhan se on, heh). Reitille tarvitaan myös polun polkijoita. Toivottavasti syksymmällä esim. koululaiset tekisivät syksyretkiä.

Polulle voi poiketa muualtakin kuin tästä Linnanraunion parkkipaikalta.

Kun tulee Paskarämeen kyltin kohdalle ja haluat katsoa pitkää peltoa, sinne on aina syytä kurkistaa hiljaa. Voit nähdä siellä jotakin.

Pahkamaan tien varressa paikassa missä kyltti kertoo muinaisesta kyläläisten tiestä junalle, on myös Leo Ijäksen ja Irma Raudan kaunis pihamaa, missä on Irman betoniveistoksia. Pihan omistajat ovat luvanneet, että pihaa voi kurkistella ohimennessä ja jututtaa isäntäväkeä, jos he ovat pihamaalla. Pihaa kun ei voi ohittaa ihastelematta!

Talkooväki koki pihamaan ihastuttavana levähdyspaikkana isäntäväen kanssa jutellessa.

Kartan voi printata tältä sivulta, myös Lasikankaan Kyläyhdistyksen sivulta. Sitä saa myös Ruusumuorin kahvilasta yhdellä kolikolla.

Tervetuloa metsämaisemiin ja kyläraitille!

Ikkuna tulevaan kesään 2013!

Ruusumuori on kunnostanut aittakahvilaa vieraita varten. Kovin paljon uutta siihen ei ole tullut. Lattiaa ei uusittu vielä. Eiköhän se kestä vieraiden askeleita vielä tämän kesän, kun viime syksynä kesti tanssinkin jytkeen. Joten aitta avaa ovensa tuttuun vanhaan malliin. Ikkunaverhot toki vaihtuivat nyt ruusuisiin. Uumoilin, että jos tulee kuuma kesä, on hyvä ikkunavaloa varjostaa vähän paksummilla verhoilla. Positiivista ajattelua!

Vanhanajan kukka enkelinsiipi on tuotu pöydälle ikkunalämpöön. Ikkunasta näkyy valmis ruusuaita, roskaläjä on poltettu pois ja siistitty. Taustalla aurattu pelto odottaa kylvöä. Ruoho on alkanut viheriöimään. 

Luonnonrauha ja metsän keväinen humina. Vielä ei näy tuulimyllyjen ropelleja. Sekin vaara häämöttää.

Itse asuintalo, joka vielä viime kesänä oli rähjäisen näköinen remontin alla, on saanut siloitellun pintakerroksen ja uuden ulkoeteisen ikkunoita vailla valmis. Nyt on aika mennyt ison pihan haravoimisessa, sillä lumi ja jää oli pitkään pinnalla. Näin siirtyivät myös muutkin muutostyöt. Kukkapenkkejä rapsuttelen, vanhoja kaivan pois ja uusia lisään. Olen laittanut taimia kukkapurkkeihin myytäväksi asti mm. valkoista akileijaa.

Kahvilan ensimmäiset vieraat saapuvat jo perjantaina. Ryhmiä on tulossa jo toukokuun aikana. Toivottavasti aurinko heitä lämmittää tässä. On yleistä, että täällä on lämmintä, kun mereltä vielä   Raahessa puhaltavat kylmät tuulet.

Ylhäällä punaisella näette kuitenkin uudet yleiset aukioloajat. Edelleenkin toivon, että vierailijoilla on pikkurahaa mukana, sillä en voi ottaa vastaan korttimaksua. Ja edelleen pyydän ilmoittamaan, jos tulee yli 8 hengen ryhmiä. Niitä voin ottaa vastaan myös muina aikoina kun sovitaan.Tällöin minulla on aikaa myös opastamiseen ja ympäristön esittämiseen.

Talven mittaan oli hauskaa tavata ihmisiä, jotka melkeinpä anteeksi pyydellen kertoivat, että eivät ole ehtineet käydä kahvilassani. Mukava kun tällekin kesää riittää asiakkaita! Lämpimästi tervetuloa! Ruusumuori

22.5.2013

Löytyi tällastakin raahelaista musiikkia, rytmi sopinee hyvin minun tämän hetken askeliini: soittajina Sakari Piippo, Sami Keinänen, bassossa oma poikani Aleksi Kastelli ja laulussa Laura Lehtonen

Ruusumuorin arvomaailmaa

Ihminen arvostaa yleensä sitä missä hänen on hyvä olla.

Olen joutunut tämän kevään aikana miettimään paljon sitä mitä arvostan ja miksi.

Arvostan todella kotiani siksi, että minun on ollut hyvä siinä olla. Se hyvä ei ole pelkkä koti, vaan myös ympäristö, hyvät naapurit, laajat metsät, kaunis maalaiskulttuurimiljöö ja hiljaisuus. Korostankin mielelläni tuota hiljaisuutta, sillä jos puhun Raahen kaupungin 'hiljaisimmasta kylästä', tarkoitan sillä sitä, että mikään meteli ei yllä tänne eikä mikään vilkasliikenteinen tie ohita tai halkaise kylää.

Arvostan myös historiaa, jota löytyy lähiympäristöstä kivikauden ajoilta vielä tuttuun maataloushistoriaan saakka.

Arvostan siellä myös turvallisuutta ja puhtautta. Voin huoleti käyttää luonnon antimia.

Kahvilavierailleni tässä pihapiirissä minulla on tarjota mielestäni paljon, jos voin tarjota luonnonrauhaa, maalaiselämää ja virikkeellistä ympäristöä. Virikkeellisyydellä tarkoitan taas sitä, että puutarhassani voi kulkea, viettää aikaa, tehdä retki metsään historiallisille Kastellin Linnaraunioille ja lapinraunioille, kulkea polkua tai kyläraittia ja tutustua vanhoihin pihapiireihin.

Arvomaailmani uhkaksi ovat nyt tulleet tuulivoimalat. Ne tulevat aivan liian lähelle kyläasutusta! Liian lähelle luontoa, missä on vielä eläinlajirikkautta purotaimenesta haukkoihin ja petonisäkkäisiin asti. 

En ole ainoa tässä kylällä, jolla on samat arvot. Onneksi samat arvot löytyvät laajemmalti muiltakin tahoilta.

Sanomalehti Raahen Seudussa on paljonkin kirjoituksia aiheesta:

http://www.raahenseutu.fi/Uutiset/1194807930141/artikkeli/tuulivoima+uhkaa+raahen+stonehengea.html

http://www.raahenseutu.fi/Uutiset/1194807634046/artikkeli/muinaisjaanne+on+kukkulan+kunkku.html

Tässä esittää Metsänkutsun kylän kansantaiteilija Aila Nikola

Kommentit olisivat tervetulleita tälle sivulle!

Miten pienen kylän vanha talo eläväksi ja toimivaksi?

Wanhassa Kastellissa pidettiin 'Runoilta' pohjautuen 'Maailman kaunein kylä'-historiankirjaan, mikä saatiin valmiiksi viime syksynä. Tämä siksi, että kirja tulisi entistä elävämmäksi ja historia ymmärrettävämmäksi.

Mutta taustalla on paljon muuta. Tälläisiin pieniinkin tilaisuuksiin tarvitaan toimeenpanevaa voimaa. Se löytyy omasta kyläyhdistyksestä (Lasikankaan Kyläyhdistys ry, jolta löytyy omat kotisivut) ja  ihmistä, joilla löytyy yhteisöllistä henkeä. Mukaan tarvitaan myös arvostusta omaan ympäristöön ja historiaan. Monella kylällä rapistuvat vanhat muistojaan säilyttävät talot tyhjillään. Väkeä muuttaa pois. Wanha Kastelli täällä on elossa, kutsuvana, väen viihdyttäjänä ja monessakin mukana. Kiitos siitä Aarne-isännälle! Nytkin pirtti oli melkein täynnä väkeä, joka aloitti juhlan rupattelulla ja kahvinjuonnilla.

Pääsiäismaanantain illassa kuultiin Aaro Helaakosken (jonka sukujuuret Linnalanperällä) ja  Kerttu Kastellin (Linnalanperän runoilija) runoja. Ja mikä parasta, historiankirjassa mukana olleet uudemmat runoilijat; sisarukset Jouko Kastelli ja Soile Ylikulju, olivat itse mukana lausumassa omia runojaan. Liikuttava hetki lausua niitä pirtissä, jossa lapsena usein vieraili. Raakel Pistemaa, myös Linnalanperältä (Siis mikä runoilijoitten perukka!) lauloi sanoittamansa 'Viinapolun balladin'.

Esillä oli myös kylän vanha runonikkari Hannes Pihlajakoski (ei Linnalanperältä kuitenkaan), jonka kronikka kylän taloista 1940-luvulta esitettiin jopa talon vanhan härkkimen voimin. Se oli oiva karttakeppi kartalla, jossa se kulki tietä myötä talosta taloon lukijan mukaan. Yleisön joukossa kiersi myös alkuperäinen nide kauniisti käsin kirjoitettuna. Se oli löydetty erään vanhan talon kätköistä.Tässä touhussa oli yleisökin mukana kommentteineen.

Hanneksen kyläkronikka oli hyvin tärkeä pohja historiankirjassa sille, miten myös talojen historiikki kirjassa tuli esille. Koskaan ei tiedä, kuinka tärkeää roolia voi vanhat paperit esittää!

Vappu Kallio, historiakirjan toimittaja, karttakeppinään talon härkin, näyttää kartalta missä mennään ja Liisa Ingerttilä lukee kirjasta kroniikkaa. Ruusumuori itse väsäsi vähän supistettua pohjakarttaa taustaksi. Ei ollutkaan helppoa saada koko kylää yhdelle kartalle. Punaiset mökit (silloiset 'savut' ) olivat olemassa 1940-luvulla. Valkoiset tarrat ovat yleisön kirjoittamia nykyisiä talon paikkoja. Luulen, että niitä tulee ainakin tuplaten vielä lisää. Lupasin piirtää talot niidenkin paikoille, ilman savupiippua ja värittää keltaisiksi. Siten ne erottuvat vanhoista.

Mutta 'huh', kartta voi mennä vielä uusiksi, sillä virheitä löytyi monta. Kuitenkin tämä piirros elävöitti ehkä paljonkin esitystä ja silloista kylän kuvaa.

Joukon ja Soilen runoissa oltiin paljon ajassa 1950-60, lapsuuden muistoissa. Paljon on kylä siitäkin muuttunut!

- Näin elää pieni kylä ja vanha talo!

Uusi käyntikortti vuodelle 2013

Ruusumuorin Kesäkahvilan (aittakahvila, puutarhakahvila, kotikahvila) aukioloajat on sitten päätetty.

Tilasin uudet käyntikortit. Kovasti täällä odotetaan kevättä!

 Kortin toisella puolella on aukioloajat näkyvissä! Muutenkin päivitän tässä viime kesän tietoja Vanhan Kastellin ja Tuijapihan osalta.

Tervetuloa Kevät!!!

Tervetuloa sivuilleni suunnittelemaan luontoretkiä!

Paskaräme, raivaajan muistomerkki

Ruusumuorilla on talven aikana kaikenlaista sellaista pientä hommaa, joka koskee kahvilaani ja ympäristöä siinä. Yksi projekteista on opaskylttien tekstitys. Toinen on oman ruusukansion valmistaminen.

Viime kesänä ympäristön tietous löytyi ruusuin koristellusta kansiostani kahvilan pöydältä. Siihen olin sitä kirjoittanut, ja aika paljon asiakkaat sitä lueskelikin. Kuitenkaan ei ole helppoa kulkea ympäristössä pelkän kansiotiedon mukaan. Päätin saada opaskylttejä tuonne ympäristöön. Kyläyhdistyksessä innostuttiin samaan asiaan; opaskylttejä myös kylälle. Tämä idea tuli Maailman kauneimman kylä-historiakirjan esittelyssä esille kylän juhlissa. Nykyiset kylän asukkaat eivät tiedä paikkojen nimiä eikä niiden tarinoita. Vieraista ja ohikulkijoistakin olisi varmaan mukava lukea niitä joskus.

Olemme saaneet puiset kylttipohjat kaupungilta. Suuret kiitokset sinne ja Sofy-rahastolle! Vielä täytynee selvittää maanomistajien lupa, varsinkin reitille, jonka olemme suunnitelleet ensi keväälle; Paskaräme-Liekokangas-Pahkamaa-kierros yhdistettynä nk. Viinapolkuun.

Monen lukijan parannusohjeiden ja oikoluvun jälkeen on päädytty tällaiseen tekstiin.

" Paskaräme on puoli kilometriä pitkä kuuden saran pelto Pattijoen Ylipäässä, Liekokankaan lähistöllä. Sen on raivannut suosta 1920-luvulla Linnalanperän asukas Arvid Kastelli, joka päätti laajentaa peltoalaansa ostaen kyseisen suoalueen, silloiselta nimeltään Pihkala, Heikki Saarelalta. Kun suota alettiin raivaamaan, tuli yllätys. Suo olikin täynnä muinaisessa luonnonmullistuksessa kaatunutta tukkimetsää. Näitä tukkeja oli päällekkäin jopa kolmessa kerroksessa suomuhakon ollessa kolme metriä syvä.

Kylän väkeä osallistui suon kuokkimiseen. Jopa kaupungista asti tuli väkeä tyhjän hevoskuorman kanssa ajaen illalla kotiin täysinäisen puukuorman kera. Suolta raivattu puutavara oli kuumaa polttopuuta ja siten oivallinen päivän palkka raivaajamiehlle, joka suolta tullessa näyttivät sotkuiselta ja väritykseltään 'paskaisilta'. Moni keräsi suolta itselleen talven puut. Työ oli raskasta ja likaista. Siitä peltoaukio sai nimen Paskaräme.

Kylällä olikin sanonta, että Paskaräme on sellainen pelto, joka piti kylän hellat kuumina monen vuoden ajan. Vieläkin peltoa kyntäessä sieltä nousee mustia juurenkarahkoita."