Joulumyyjäiset Ylipään (Lasikankaan) kylällä

Jo vuosia ovat kylän naiset täällä ahkeroineet leivonnaisineen ja käsitöineen myyden niitä Liikuntasalin avarissa, kotoisissa tiloissa. Varmaan jo viiden vuoden ajan keväisin ennen äitienpäiviä ja talvella ennen joulua.

Nytkin siellä on pöydät kukkuroillaan. Kaikki aitoa lämpimin ja ahkerin käsin tehtyä. Sieltä minäkin usein olen leivonnaiset ja joululaatikot ostanut ja pukin konttiinkin monenlaista.

Tässä vähän tunnelmaa kuvin... (käsitöitä liitän kuvina myös joulukalenteriosiooni ruusutarhablogissani)

Nämä joulumarkkinat ovat 8-9.12 klo 10-15 ja 15-16.12 sama aika. Tervetuloa!

Toisenlainen joulunavaus Linnalanperällä

Joulunavauksiin usein liitetään tavarat, kaupallisuus ja ulkoinen loisto. Mutta on toisenlaisiakin avajaisia jouluun. Tämä joulun hetki liittyy jotenkin Ruusumuorinkin elämään, kun sain siinä pannukahvea keitellä.

Lasikankaalla on jo vuosia vietetty joulunavauksia kylän laavulla makkaran ja nokipannukahven tuoksussa. Kyläyhdistys on järjestänyt tämän mukavan, yhteisen tilaisuuden tarjoten illan herkut.

Nyt oli ehdolla toisenlainen paikka. Vanhan Kastellin tupa, jossa pihalla oli myös makkarapaistokatos. Ehkä olikin välillä mukava istua lämpimässä tuvassa tovi, sillä ulkona tuntui pohjoinen kylmä vinkka pakkasen kera.

Kastellin tuvan uunia olikin jo lämmitetty edellisenä päivänä.

 

Kylmän takia luovuttiin nokipannusta ja keitettiin pannukahvit naapurissa sekä paistettiin joulutortut lämpimiksi kahven kera. Kastellin tupa olikin tupaten täynnä. Talon isännällä onneksi oli varastossaan ylimääräisiä penkkejä ja tuoleja.

Kaunis yllätys oli varmaan kaikille illan lauluesitys; viisikielisen kanteleen ja jouhikon säestämät Ailan laulut.

Miten hyvin se sopikaan tuvan tunnelmaan. Yhdessä sitten laulettiin joululauluja, vain sen verran kynttilänvaloa, että näki sanat. Tuvan lämpö ja läheisyys. Mitä muuta olisi voinut toivoa!

Hyvää joulua kaikille kyläläisille ja kaikille tämän sivun lukijoille! Ja suurkiitokset kyläyhdistykselle järjestäjinä sekä vielä suuremmat kiitokset Vanhan Kastellin isännälle ja talon Liisa-tontulle, jotka kävi siivoamassa ja järjestämässä tunnelmaa. Taisi siellä metsässäkin joku pikkuinen vilahdella, kun osan porukan kanssa kävimme otsalamppuinemme hämärän hyssyä ja ympäristöä ihmettelemässä.

Ailan Olkienkeli tässä!

Hyvää talven tuloa puutarhoille!

Haittaa vähän tuo ruusuinen kuva tuossa kesäkahvilani mainoksessa, kun maa uinuu jo kymmensenttisen lumen alla. Eihän se vielä pysyvää varmaankaan ole, mutta kaunista ja niin puhdasta.

Tällaisin tunnelmin on puutarhasta ja kahvilasta kiikutettu kaikki tavara ja vempain sisätiloihin turvaan.

Nyt vain kevättä odottamaan.

Sen verran olen miettinyt tulevaa kesää, että pidän ehkä kahvilani auki sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin kello 13 - 19. Taidan aukaista sen jo kesäkuun alussa, joka usein täällä maalla on lämminta, kuivaa ja kaunista tulppaaneineen. Mutta sitten haluankin pitää lomaa juhannuksen jälkeen pari viikkoa. Ja tietenkin tilauksesta otan ryhmiä vastaan muulloinkin kuin varsinaisina aukioloaikoina. Varmoja päätöksiä en ole vielä mistään tehnyt.

Mielipiteitä saa esittää.

PALJON KIITOKSIA, tavataan ensi kesänä!

Kuvassa Europea täydessä kukassa.

 

Kesä meni ja ensimmäinen sellainen Ruusumuorin Kahvilassa ja puutarhassani. Se oli kohtaamisien kesä. Aitta-puutarha-kotikahvilastani tuli myös kohtaamiskahvila ja tarina-aitta.

Vieraani eivät pelästyneet remonttia talossani, joka välillä näytti aika surkealtakin juuri julkisivuineen. Sehän vain kertoi tulevasta entistä ehommasta ajasta. Hyvin yksinkertaisesta vanhasta vilja-aitasta kehkeytyi yllättävän ihailtu pieni tila, jossa asiakkaat näyttivät viihtyvän. Siellä ne monet hetket istuttiinkin, kun ulkona satoi ja sääsket söivät. Kiitos vieraille tulemast! Teitä varten kaikki tapahtui!

Nyt on kyltit koottu odottamaan ensi kesää. Siis aion jatkaa Ruusumuorina olemista ensi kesänäkin, mutta ollakseni nimeni arvoinen, huomasin, että ruusut ja puutarha tarvitsevat minua enemmän kuin itse kahvila. Joten otan kahvilapäivistä yhden pois ja lisään sen puutarhanhoitoon. Ensi kesänä pidän kahvilaa auki vain kolmena päivänä, ehkä sunnuntain, maanantain ja tiistain. Kellon aikaakin voin siirtää myöhäisempään iltaan. 

Anjan kanssa testattiin ensikupponen omenapuiden kukkiessa

Marjatan kanssa 'tanssittiin viimeinen valssi' ohrapellon lainehtiessa.

Tässä kiitosruusuja ojennan kuvallisesti naapurin Aarnelle, joka pelasti lahonurkan aitan lattiasta ja rakensi patiota aitan edustalle. Hän lainasi minulle pöytiä ja tuoleja puutarhaani ja ideoi hiekkalaatikkopaviljongin. Ja ennen kaikkea ruusuja ystävälleni Anjalle, joka oli kanssani alkuun saattamassa aittakahvilaa ja sisustamassa sitä kanssani. Hän oli apunani alkukiireet.  Loppukiireissä tuli auttamaan ystäväni Marjatta, joka juoksi kahvipannun kanssa viimeiset kiireiset päivät ja välissä ehti hoitaa puutarhaanikin. Kiitosruusut hänellekin!

Lisäksi kiitän kahta pientä kahvila-apulaistani, Ruusaa ja Majuria. He hoitivat vieraiden vastaanoton ja seurustelu-tehtävänsä kymmenen pisteen arvoisesti! Todella oikeita kahvilakissoja! Kyllä he joskus nukkuivatkin sikeästi raskaan työpäivän jälkeen.

 

Hevoset suorittivat kunniakkaasti omaa tehtäväänsä pellolla. Kiitos siitä niiden emännälle Hilkalle lainasta! Kiitos myös heille, jotka omilla käsitöillään ja taiteellaan somistivat aittaani ja antoivat silmäniloa. Kiitos Liisalle, joka pelasti vanhat kahvikupit ja lautaset menemästä kaatopaikalle! Kiitos Paulalle, joka lahjoitti korillisen mukeja! Kiitos torttumestari Sarille herkuista sunnuntaisin. Ja kiitos esiintyjille, jotka viihdyttivät kahvilavieraitani: Ailalle laulusta ja kanteleensoitosta, Annelille ja Birgitille kansanmusiikista ja Raahen Merenhelmet ry:n ystävilleni itämaisesta tanssista. 

Tämä kuva on lainatu Facebookista, ei ole omani

Kiitos ystäville, naapureille, kyläläisille ja kaupungin virkamiehille tuesta ja myötäelämisestä!  Kiitos itselle rohkeudesta luoda tuollaista hassua!

Se oli mukava kesä! Ruusumuorin blogi hiljentyy nyt, palaan tänne taas ensi keväänä.

Kiitoksia elämälle, laulaa Aila kanteleensa kanssa oman säveltämänsä laulun

Silkkien ja paljettien kosketus maisemassani

Viimeinen kahvilani aukiolopäivä kruunasi koko kesän. Sateiden uhkasta huolimatta aurinko porotti melkein koko päivän ja lämmitti pihamaalla istujia. Ja mieltä lämmitti sitä jokainen tyytyväinen asiakas ja ennen kaikkea ihmisvartalon kauniit itämaiset liikkeet silkin ja paljettien kera. Kuinka kauniisti korostui ohrapellon ja puutarhan kauneus tanssijoiden käsien lomasta! Joku sanoi, että olisi katsellut sitä enemmänkin.

Joku sanoi, että 'ah, sinulla on tällainen huiviportti puutarhaasi'. Olikin. Pyykkinaru täynnä välkkyviä huiveja.

Esityksissä näimme neljä ohjaajamme Nada Nabhanin ryhmillemme luomaa koreografiaa.

Tyynytanssissa aurinko taisi karata pilven taakse, kun paljetit eivät kimaltele.

Kiitos, kiitos tanssiystäväni! Olitte jalokivi siinä kruunussa, jonka jokainen asiakas synnytti pihamaallani!
Suurkiitos myös heille. Kaikki yhdessä tekee päivästä jotakin ikimuistettavaa, ei kukaan yksin.

Tässä tuon piirileikin (syyrialainen kansantanssi) melodia Beledi (tarkoittaa kotimaata) mutta vähän toisella tapaa tanssittuna.

ITÄMAISTA TANSSIA Ruusumuorin puutarhassa

Viimeinen viikonloppu Ruusumuorin aitassa ja puutarhassa!

Ja aurinko lämmittää mukavasti ainakin tämän torstaipäivän.

Ruukku- ja ryhmäruusut ovat kauneimmillaan, vaikka muut kesän perennat jo ovat kauneimman kasvonsa näyttäneet.

Metsässä on mustikoita, joten tähän voi pysähtyä marjareissullakin. Linnanraunioillekin käynti on nyt vilkastunut, kun uudessa Tiede-lehdessä oli siitä iso juttu.

Siksi oli tosi mukava kun Raahen Merenhelmet itämaisineen pukuineen tuovat loistetta tuohon 'hevoshakaan'.

Ties vaikka Ruusumuorikin vaihtaisi esiliinan toisenlaiseen asuun.

TANSSIESITYS ON 19.8. KLO 14.00.

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi vielä maaseudun ja tanssinkin ihailijoita kahvilaani. Leipuri Sarikin tulee herkkuineen vielä mukaan.

TERVETULOA!

Jättiläisen kaulaliina ja 'jätin henki'

Kastellin Linnanraunioiden tapaisia 'röykkiöitä' kutsutaan myös nimellä Jätinkirkot. Mukava kansanomainen nimi kuvaa tekeleitä, joiden alkuperää eikä tarkoitusta ole ymmärretty.

Ruusumuorikin joskus oli mukana Ylipään kylätoimikunnassa, nykyisessä kyläyhdistyksessä. Se oli hyvin mukavaa aikaa. Kaikki tekeminen yhdessä oli antoisaa, ja suunnittelu kirvoitti luovuuden usein niin ylämittoihin, että rämäkät naurut hoiti vatsaamme. Suosittelen kaikille tuollaista touhua!

Silloin joskus parikymmentä vuotta sitten mietittiin mm. sitä miten liittää nuo Jätinkirkot kylän imagoon ja mikä sitä symboloisi parhaiten. Mietittiin matkamuistoja ja tapahtumia Jätinkirkoilla. Siihen aikaan Raahen kaupungissa valittiin joka kesä Raahen mainetta nostattava tai siihen uutta hyvää henkeä puhaltava Raahen Fia, vuorokesin Raahen Pekan kanssa. Heidät lakitettiin komein kreivin aikaisin hatuin. Vieläkin ja yhä edelleen.

Siitä meillä tuli mieleen, olisko meilläkin merkkihenkilöitä, joita voitaisiin silloin tällöin kiittää. Miten luoda se 'jätin hengen' symboli. Huomattiin nimittäin, että kylällä on aina vallinnut ihme voima, joka vetää väkeä talkoisiin ja synnyttää joskus uskomattomiakin juttuja. 

Jätillä ei ole hattua, olimme siitä varmoja. Mutta kaulassa... voisi olla jotakin. Niinpä päätimme laittaa kiertoon jättiläisen kaulaliinan kudonnan. Jokaisen kodin kaapeissa olisi varmasti kirjo erilaisia langanjätteitä ja taitoa kutomiseen. Niinpä kaulaliina kiersi kylällä talosta taloon ja jokainen kutomista taitava kirjasi siihen oman värinsä, ajatuksensa ja lämpönsä. Siitä tuli noin 10 metriä pitkä ja puoli metriä leveä.

Tällä huivilla on kylällä sitten eri tilaisuuksissa 'kaulattu' kyläyhdistyksen valitsema Kylän Jätti. Siihen tarvittiin monta henkilöä kuljettamaan huivia ja kietomaan se uuden jätin kaulaa lämmittämään. Näitä henkilöitä on kylällä ollut Kerttu Kastelli (runoilija ja kirjailija, joka on siivittänyt sanojaan Suomen kirjallisuudessa), Aimo Aunola (kylän pitkäaikainen opettaja, joka vauhditti suuriin liikuntahallitalkoisiin koko kylä väen), Lotta Juurikka (silloin pieni reipas harmonikan taituri, joka toi iloa ja musiikkia joka tilaisuuteen), Pirkko Siermala (kylän pitkäaikainen kauppias, joka hoiti kylän yhteisiä asioita ja toimi myös kyläyhdistyksessä) ja Marjaana Kojo-Eskola (tekstiilitaiteilija, jonka tasokkaita luomuksia on Raahessa ja muualla Suomessa ja joka on opastanut kyläläisiäkin käsitöissä).

Kuva on poimittu Raahen Seudun sivuilta. Kuvan on ottanut Roope Kallio.

Nyt valittiin jätiksi ystäväni Vappu Kallio, joka on työstänyt eli toimittanut mittavan ja kauniin kyläkirjaeepoksen 'Maailman Kaunein Kylä'. Siihen valintaan yhtyi koko lähes 300-päinen yleisö uudistetussa Liikuntahallissa 3.8.12. Vappu itse halusi tehdä kirjaan osion Kastellin Linnanrauniosta. Se ei ollutkaan mikään pikkujuttu, vaan varmasti mittavin tutkielma linnanraunioiden historiasta, tulkinnoista ja tiedosta mitä koskaan aikaisemmin on tehty! Jo sen vuoksi luulen, että kirjaa luetaan muuallakin kuin vain kotikylässä.

Huomattavaa on myös Vapun saama 'Pattijokikimppu', joka sisältää valkoisia ruusuja, sinisiä ruiskaunokkeja ja kauran tähkiä.

Onneksi olkoon Vappu!