Paljon mustikoita täällä päin!

Kävin katsastamassa noita kotometsiä Linnanraunioiden ympärillä ja siellähän on mustikoita! On poimia useammallekin poimijalle.

Olisikin mukava, kun poimijat pysähtyisivät tässä Ruusumuorin Kesäkahvilassa kahvilla ja kirppistavaroita katsomassa sekä kukkivaa puutarhaani. Toivoisin näille penkeille istujia kahvimukin kera!

Olen leiponut, vähän erilaista. Haluaisin tarjota 'NAPOSTELULAUTASEN' kahvimukin kaveriksi.

Se tarkoittaa sitä, että lautaselle saa kolme eri lajia kahvileipää: Kuminapikkuleivän (kumina aina terveellistä vatsalle), juustosarven ja enkelimuffinsin. Viimeisen nimi tule Väinönputkesta, jonka tieteellinen nimi on 'angelica' eli enkeli. Laitan muffinsiin makuelämykseksi nuoresta väinönputkesta valmistettua hilloa. 

Tulkaahan maistelemaan!

Ruusumuori palannut Suomen ruusukierrokseltaan!

Tein haaveestani totta. Eli parin viikon ajan kiertelin Suomea autollani vain päämääränä katsella ruusutarhoja ja puutarhoja. Väliin kurkistin kartanoihinkin ja erilaisiin kirppiksiin. Matka oli huikea! Sain Suomen vihreästä luonnosta ja mitä ihmeellisimmistä puutarhoista paljon ideaa, oppia ja voimaa.

Näistä päivistä olen tehnyt matkakertomusta Metsätontun ruusutarha-blogissani, joka löytyy tuosta oikealta. Sieltä löytyy vinkkiä mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin.

Nyt perkkaan kukkapenkkejä, keittelen kahvia ja teen leivonnaisia. Tosin hiljaista on aitassani, aika harva kolkuttelee. Kahvilani on auki vielä elokuun puoleen väliin sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin. Ryhmiä voin ottaa vastaan muulloinkin. Toivotan tervetulleeksi!

Iloinen yllätys oli, kun tulin kotiin. Nurmikko oli leikattu! Ruusut ja kissat oli hoidettu hyvin! Mukava oli tulla kotiin! Kiitos Niinalle ja naapurille!

Pihamaani oikein loistaa keltaisista helokeista ja loistoalpeista. Valkoinen akileija ja myskimalva valaisevat vielä hämärissäkin ja ritarinkukat vellovat kaksimetrisinä kuin meren mainingit. Mustialanruusu, onnenruusu ja ruustinna kukoistavat. Ryhmäruusutkin puskevat kovasti nuppujaan. 

Opin matkallani, että jokaisella on omanlaisensa puutarha, omalla lailla puutteellinen, mutta myös omalla lailla ihastuttava! Jokainen puutarhuri rakastaa oman käden jälkeä, omaa osaamistaan, mutta ottaa nöyrästi vastaan toisten neuvoja ja vinkkejä. Jokainen puutarhuri arvostaa myös luontoa, elää sen rytmissä, ei vaadi siltä eikä itseltä!

Kahvila tauolle kesähelteessä!

Kahvila sulkeutuu pariksi viikoksi ja avaa ovensa jälleen sunnuntaina 14.7.

Toivon vieraita silloin jälleen tervetulleeksi! 

Juhannussunnuntaina pelimannimusiikkia!

Juhannukseksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista, jopa sunnuntaillekin, jolloin avaan taas kahvilani.

Samoin lupasivat lähiseudun pelimannit saapua sitä sulostuttamaan! Kuten tekivät viime kesänäkin heinäkuussa. Kaunis kesäinen päivä, pääskysten kirmailu, kukkien loisto ja suomalainen musiikki käyvät yhteen. (Vaihdan tähän uudet kuvat viime kesäseltä. Kaunis oli tuokio! Kiitos pelimanneille!)

Viime kesänä tuli laulajia myös mukaan! Heitä toivon nytkin tervetulleeksi!

Ja mitä olisi musiikki ja laulu ilman kuulijoita?  Pihalla on useita pöytiä ja paikkoja istahtaa ja nauttia kesäisistä sävelmistä kahvikupposen äärellä.

Lisäksi haluaisin kertoa, että Ruusumuorin Kesäkahvilassa on esillä selonteot suunnitelluista tuulivoimaloista Linnalanperän ympärille oleville kummuille. Myllyjähän tulisi tännekin yhteensä 30! Se on mielestäni aivan liian paljon. En vastusta tuulivoimaloita yleensä, mutta nyt tuntuu kuin minut piiritettäisiin ja tukahdutettaisiin ja kaunis luonto ja kulttuurimaisemat tuhottaisiin! Kaikki se mitä arvostan asumisessa täällä, revittäisiin rikki. Siksi kahvilassani on esillä Sampo Kastellin esille tuoma kritiikki tälle ja adressi, johon on kertynyt jo paljon nimiä ja lisää toivotaan. Mukana on myös Anu Rainela-Lankisen (Ursa) selonteko Jätinkirkkojen arvosta. Tulkaa tukemaan nimellänne Raahen vielä positiivisesti hiljaisen, mutta yhteisöllisesti voimakkaan kylän kaunista ilmapiiriä kuin myös luonnon ja  kulttuurin rikkautta. 

Ruusumuori kutsuu...

Ps. Kiitos kaikille kahvilassa vieraileville! Jokainen toi muassaan lisää aurinkoa ja lämpöä. Soititte ja lauloitte kauniisti!

Mitä löytyy kirppisaitasta?

Ruusumuorin Kirppisaitta on saanut sähköt, joten näkyvyys ikkunattomassa aitassa on nyt parempi ja kaikkea voi katsella rauhallisesti. Mutta mitä siellä oikein on? Ja mistä? 

Tämä talo on 65 vuotta vanha ja taloon jo aikoinaan siirtyi isännän mukana kaikkea vanhaa. Joten nyt kun pikku hiljaa siivoilen näitä nurkkiani ja ulkorakennuksia, sieltä löytyy monenmoista, jota nyt siirtelen kirppisaitan suojaan. Tosin itsellenikin on kertynyt kaikenlaista, josta raskin luopua. Samoin pojilleni.

Kirppisaitan ovi on auki silloin, kun emäntäkin on kotona. Joten sinne voi päästä kurkistamaan kahvila-ajankin ulkopuolelle.

Ulkona on jo tervehtimässä vanhan mattopuiden osia.

Silloin etsittiin metsästä luonnonväärää puuta, josta rakennettiin nuo kannatinpuut.

Valitettavasti kaikki osat noista mattopuista eivät ole tallella.

 

Myynnissä on lähes vain kerran katsottuja videokasetteja. Niitä saa eurolla tai 50 sentillä, ja jos sattuu olemaan tällainen laite vielä kotona, on sadepäivien ratto taattu.

Esillä on myös CD-kasetteja. Palapelit, jotka on hyvin säilytettyjä, on myös mukava puuha kesämökille huonompina päivinä. Kirjoja löytyy joka makuun, vanhasta Rexin sarjasta aivan uusiin. Dekkareista romantiikkaan ja siltä väliltä.

Vanhat nahkasaappaat voisivat olla mukava näky jonkin puutarhassa. Alumiiniesineitä sinne löytyy myös sekä lasiesineitä.

Vanhat punaiset puusukset ovat kauniit, ja festarilaseja on laatikollinen pojan aikoinaan kerääminä.

 Posliiniesineistä voi valkata tarpeellisia ja keräyskuppejakin. Lasten leluja on vielä joitakin.

 Silkkihepeneitäkin löytyy kirjahyllyn alta muovilaatikosta...

Naapuri on joskus huutokaupasta huutanut tällaisia rannalle sopivia lasten aurinkotuolejal

Palttootakin löytyy, työtakkeja ja muuta mukavaa vaatteiden joukosta. Ja monenlaista muutakin tavaraa.

Tervetuloa kurkistamaan!

Vanhaa suomalaista musiikkia!

Se taide, mikä tulee syliisi ja joutuu usein roskiin...vai joutuuko?

Me emme aina näe kaikkea. Olemme sokeita useille asioille. Ja siksi moni asia menee ohitsemme sitä koskaan tiedostamatta enempää. 

Postikortit. Luemme ystävän tervehdyksen. Se hetken lämmittää. Mutta huomaammeko kortin taidesisältöä enempää? Yhtä korttia taiteilija on ehkä suunnitellut monta päivää, tehnyt ja parannellut monta kertaa ja on onnessaan, jos on saanut sen painetuksi, kulkemaan maailmalle ja ilahduttamaan ihmisten mieliä. Samalla kortti on taideteos, teos, jota monistetaan kaikkien käyttöön.

Muistan kolme-neljävuotiaasta erästä surkeaa näkyä ja itkin pitkään ja hartaasti. Näin tätini laittavan pesään postikortteja! Liekit nuolivat jotakin, joka minulle oli arvokasta ja kaunista. Ihmeelliset kortit! Silloin ei lapsilla ollut moniakaan leikkikaluja. Kortti ja kuva olivat minulle tärkeitä. En ole koskaan itse raskinut laittaa postikortteja roskiin, ja niinpä niitä on kertynyt vintille monta laatikkoa.

Tämä Pitkärannan kortti on eräs Paulan suosikki  lintuaiheineen.

Naapurini Paula Koppinen kerää myös postikortteja.  Ne eivät ole kasoissa laatikoissa kuten minulla, vaan ne ovat kansioissa somassa järjestyksessä tekijöiden mukaan, jopa ilmestymisvuosijärjestyksessä. Ja Paula tietää niistä paljon. Hän tietää korttien tekijöistä, heidän taiteestaan ja heidän elämästään. Hän on jopa tavannut niiden tekijöitä, kuten Marja-Liisa Pitkärannan. Paula ei toki kerää kaikkia kortteja, vaan hän on erikoistunut joihinkin tekijöihin ja joihinkin kuva-aiheisiin.

Eräs Paulan lempiaiheista on hevonen. Tässä ruotsalainen tekijä Erik Forsman.

Nyt sunnuntaina 16.6 klo 14-17 hän tulee kansioineen kahvila-aittaani näyttämään kansioitaan (osan niistä) ja kertomaan niistä. Toivon, että asiasta kiinnostuneet ovat nähneet ilmoituksen Raahen Seudussa ja tulevat tänne Linnalanperälle niitä ihailemaan. Muun muassa hänellä on mukanaan Marja-Liisa Pitkärannan, Jaana Aallon ja ruotsalaisen Las Carlsonin tuotantoa. Hän ottaa mukaan myös hevosaiheisen kansion, johon hän kerran innostui. 

Paula ei kerro, mistä kortit ovat tulleet ja keneltä, vaan ehkä juuri sen mitä kautta hän on löytänyt kortteja, mikä niissä häntä kiinnostaa ja herättelee hänen kauneudentajuaan. Kortti on pieni, mutta se voi kertoa niin paljon ja se voi olla niin herkän kaunis tai hauska. 

Kahvila-aittani on todettu usein myös tarinoiden aitaksi. Tulkaa katsomaan, kuulemaan ja kertomaan omista korttikiinnostuksistanne. Ei haittaa, vaikka toisitte omia aarrealbumeita mukananne. Aittaan mahtuu noin parikymmentä henkilöä kerralla. Nyt ei haittaa vaikka sataa vettäkin ja on kylmä. Olen saanut sähköt aittaani, joten voin pitää siellä jopa lämmitystä päällä.

Jos on aurinkoista, voi kurkistaa puutarhaanikin. Siellä pienistä ruusupensaista on suuri osa silloin täydessä kukassaan.

Rosa altaica, melkein yhtä pieni ja nätti kuin postikortti!

Tervetuloa!

Runotkin puhkeavat kukkaan!

Jossakin blogissani on pieni maininta runoilija-kirjailija Kerttu Kastellin pihapiiristä (kartta), mutta nyt on oiva tilanne kertoa tästä enemmän nyt, kun vietämme huomenna runosunnuntaita Ruusumuorin Kesäkahvilassa. 

Siellä Aunimarjut Kari ei kuitenkaan lue nyt Kertun runoja (vielä) vaan omiaan. Mutta samassa Raahen Runoseurassa ovat molemmat lausumistaan kasvattaneet. Auni on lausumassa runojaan su 9.6 klo 14 ja klo 15. Toivon, että kuulijat tulisivat vähän aikaisemmin, joten ehdin tarjoilla kupposen kahvia siihen mukaan ennen tilaisuutta. Runoilija itse päättää, lausuuko runoja puutarhassa vai missä. Ja luonto viimeistään päättää, liittyykö runojen taustamusiikkiin aitan katolla oleva sateen ropina vai auringonpaiste lintujen säestyksellä. 

Samana päivänä voisivat runojen ystävät tehdä myös toivioretken Kerttu Kastellin pihamaalle ja löytää se tunnelma, joka inspiroi runoilijaa luomaan kauniita ajatuksiaan paperille raskaan maatyön ja kolmen villin pojan kasvattamisen lomassa. Talo on alunperin sekä Kerttu Kastellin että omani aviomiesten sekä kahden tyttären synnyinkoti Myllysaari, heidän isänsä rakentama. Siihen Niilo toi Kertun tutustuessaan häneen rintamalla lottatyttönä ja siinä hän asui melkein viimeisiin vuosiinsa saakka, kunnes oli pakko hakea helpompaa olotilaa Hopeataurista.

Siis tämä Kastellinperä, suomeksi Linnalanperä, on myös runoilijaperää! Täällä sykkii runosuoni muissakin taloissa (mm. Raakel Pistemaa). Jos ei runomuodossa niin ainakin luovassa kekseliäisyydessä ja inspiraatioissa on täällä voimaa.

 

Tänne on mukava toivottaa tervetulleeksi muitakin runoilijoita, kuten nyt Aunimarjut Kari. Toivon sinulle viihtyisää hetkeä kesässä, jolloin juuri ruusut avaavat kukkiansa!

Tervetuloa kokemaan tätä!
                      
"Opetan lapsille tuleentuneen pellon laidalla jyvän tarinan.
 Kerron kylväjän osan ja auringon ja maan ja sateen tehtävät.
 Kerron myös ihmisen osan vehnänjyvän kaltaisen joka maahan peitetään.

 He katsovat minua pitkään eivätkä kysy enää mitään.

 Se on niin vaikea ja selkeä samalle kertaa aivan kuten maa ja taivaskin kaukana toisistaan
 ja silti lähellä."

 Kerttu Kastelli (Talot merelle Kallellaan - antologia 1983)

Kiitos Aunimarjutille kauniista hetkestä aittakahvilassani!

Tässä Aunimarjutin viimeisin runokirja! Kirjakaupassa saatavilla.

Aunimarjut Facebookissa: