tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kahvila avoinna kolmannen kesän!

Ruusumuori on jälleen suunnitellut kaikenlaista uuden tulevan kesän 2014 ratoksi.


Aukioloajat olen nyt lyönyt lukkoon. Ne näkyvät ylhäällä kuin myös yhteydenotto-osoitteet.

Edelleen kahvilani on aika yksinkertainen; pannukahvia ja särvintä sen mukaan, kun yksin ehdin leipoa.  Teetä, mehua, yrttiteetä ja pakuriteetä, sekä jäätelöä. Pääasiallinen anti on luonto, puutarha ja maaseudun idylli. Tuulivoimaloita ei ole vielä rakennettu ja tähän mennessä lähimaastoon suunniteltu lukumääräkin on puolittunut. 

Toiveena olisi saada kaunis, aurinkoinen kesä, ei liian kuiva, mutta ei niin märkää kuin viime kesä oli. Odottelen innolla kevättä ja ruusuntaimien katselmusta. Puutarhassani on nyt kasvamassa jo yli 40 ruusupensaslajia, osa niistä jo komeana pensaana, viime kesänä jo runsaasti kukkineena. Osan istutin vasta viime syksynä. Sydän kylmänä odotan nähdä miten ne ovat selvinneet tämän oudon lämpimän talven yli.

Toiveena olisi saada nyt myös kahvila-aittaani uusi lattia ja tuoretta puun tuoksua. Monta muutakin toivetta on, sillä vielä on taloremonttikin eteisen osalta ja etupihan osalta kesken. 

Toiveena olisi myös saada kyläläisiä kokoontumaan useammin kahvilaani ja istumaan puutarhassani. Toki muualtakin toivon väkeä ja ryhmiä, joita voisin opastella enemmänkin metsän esihistorialliseen alueeseen Viinapolkuineen ja Linnalanperään.


Laitankin tähän mukaan uusimman Viinapolkureittikartan (matka noin 6,5 km), jonne on lisätty pari uutta opastaulua. Sitä voi printata itsellen tästä ja myös kylämme Lasikankaan kotisivuilta ja facebookista Lasikankaan kyläyhdistys-sivulta. Ps. Kävin tarkentamassa reittiä punaisin nauhamerkinnöin, sillä jossakin keltaiset merkit ovat haalistuneet. Kartta on hyvä printata mukaan!

Opastauluja laitetaan lisää mm. Linnalantien varteen, mutta myös muualle osaa kylää. Wanhan Kastellin Aarne-isäntä työstää edelleenkin kotimuseota ja remontteeraa rakennuksia. Siellä voi vierailla tilaamalla ajan Ruusumuorin Kahvilasta. Kahvilan pihassa on myös pieni Kirppis-Aitta, josta löytyy sekä vanhempaa että uudempaa tavaraa. Myynnissä myös kukantaimia sitä mukaa, kun uusin vanhoja perennapenkkejä.

Sunnuntaipäiviksi pyrin järjestämään kulttuuritapahtumia. Meillä on omalla kylälläkin paljon taitajia! Tässä laulaa Aila Kantelemummu 'Metsänkutsun'. 

 LÄMPIMÄSTI  TERVETULOA!


perjantai 21. helmikuuta 2014

Hyviä hiihtomaastoja!

Luulen, että hyvistä hiihtoladuista on pulaa ympäri Suomea, kuten ehkä Raahenkin tienoolla.
Kävin katsastamassa Raahen Ylipään hiihtolatuja ja ilahduin. Koska tänne Ruusumuorin blogiin on talvellakin kurkistelijoita, päätin laittaa tietoa tänne meidän kylän hiihtomahdollisuuksista.
Kalliontien varrella on jo tunnettu latuverkosto ja hyvä pulkkamäki makkaranpaistolaavuineen.
Laitan siitä karttaa ja tilannetietoutta nyt helmikuulta. Toivottavasti sama jatkuu vielä maaliskuulta.
Kylän miehet ovat suunnitelleet latukierrokset, pitävät kunnossa sekä luistelu- että perinteiset ladut ja ovat viitoittaneet ne kauniisti. Urhon laavullekin (Vasikanhauta) voi tehdä hiihtoretkiä, mutta siellä on yksi pätkä tiheässä kuusikossa, jossa on syytä ottaa sukset käteen.  Nyt vain liukkaasti liikkeelle!!



Tämä osoite ei ole latuosoite, mutta tällaisen numeron kohdalla on tietä laajennettu sen verran, että siihen mahtuu pari autoa. Toinen parkkipaikka on Kastellintiellä vanhan Jukolan kohdalla, josta lähtee Volmarinvejätyslatu pulkkamäelle.
Tämän osoitteen vieressä on myös pulkkamäki ja laavu makkaranpaistogrilleineen.
Siitä lähtee myös pari muuta latua, kuten Aurinkolatu, jota hiihdetään metsäniityllä on todella hyvä harjoituslatu.
Kuvia lisää:


 





Valitettavasti blogi-ohjelma ei salli kuvien suurentamista tai sijoittelua, joten en voi parempaa. Nämä kuvat on otettu eilen 20.2.14. Aurinko ei vieläkään paistanut, mutta toivossa ollaan senkin esille tulosta.

Hyvää talvenjatkoa! Ruusumuori 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kahvikeskustelua

Olen tuolla puutarhablogien puolella saanut haasteita ja mm. kahvikutsuja ja muutenkin kahvikutsuja naapureihin, niin vastaan tässä Ruusumuorin sivustolla niihin keskustelukysymyksiin, mitä tuossa yhdessäkin kahvikutsussa esitettiin. Moni esittelee kotiaan ja puutarhaansa, mutta kun minun kotini on tällainen boheemi sekamelska vanhojen ja uusien ja varsinkin virikkeellisten esineiden kanssa, niin esittelen kauneutta mitä löysin kahvikävelyltä tuolla naapurustossa. Jotta ymmärtää sen virikkeellisen sekamelskan, niin tällaisessa nurkassa kirjoittelen. 

1. Millainen sinun sisustustyylisi on?

Kun tulee emännäksi vanhaan taloon, missä on jo toiset ihmiset suunnitelleet kaiken sisustusta myöten, niin kompromisseja tarvitsee tehdä. Ja kun talousvarat ovat olleet pienet, on elettävä myös sisutuksellisesti joustaen ja hyväksyen vanhan sekaan uutta. Tuossa on hirsinen työskentelynurkkaukseni muistilappuineen, kirjoineen ja esineineen joita tarvitsen. Ennen kaikkea tykkään puusta, kirjoista, pienistä esineistäkin, joita elämän varrelta aina muistoina ja lahjoina kertyy. Tosin tuo lastulevyhylly ei ole makuuni ja onkin hätävara.
2. Mikä on lempihuoneesi tai huonekalusi?

Tähän kysymykseen taisin tuossa jo vastata, mutta puutarha on kesäinen lempihuoneeni. Ja tuossa

kuvassa näkyy pieni kahvila-aittanikin. Mukava kesäinen paikkani, jossa itsekin mielelläni istun.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Olen elämässäni käyttänyt ehkä suurimman osan rahoistani matkustamiseen, sitten jos oli ylimääräistä niin kirjoihin. Jos minulla olisi käytettävissä rahaa, rakentaisin itselleni tuohon pellolle mummunmökin. Jospa kerrankin saisi itse ihan sisustaa kaiken omin päin.
 
4. Mihin asioihin elämässä satsaat?

Se tärkein kysymys tässä blogikahvikeskustelussa! Nyt siirryn ympäristöön. Mieheni satsasi yhteiskuntaan, suhteisiin siellä, mutta myös naapuruussuhteisiin. Itselläni on usein ollut sellainen elämänkäsitys, että 'jos sinä haluat että sinulla on hyvä olla, tee ympäristö hyväksi'. Ei ihminen ole luotu yksin elämään, yksin omistamaan. Vaan kaikki on kiinni hyvin paljon suhteessa ympäristöön. Minä kai satsaan siis lähiympäristöön. Siksipä nytkin lähdin kameran kanssa käymään naapurissa. Kuinka paljon löysin kauniita kuvakohtia aivan parin sataa metriä kyläraittia kulkeissa. Siksi nämä kuvat!
 
Naapurin vanhan pikkusikalan kaunis harmaja seinä. 

Rauhallinen kyläraitti. Pieni aittarakennus ja vanha koirankoppi. 

Naapurin uusi sauna uima -allasterassin kera. 

Naapurin isäntä lähti kävelylle koiransa kanssa!

Ja leikkimökki, jossa pienet tytöt leikkivät. Nyt se  odottaa lastenlapsia kylään.








 
5.  Mistä haaveilet?

Vaikka tällaisessa ympäristössä saan asua, niin täytyy myöntää, että haaveilen jälleen matkasta. Haaveilen päästä ensi kesänä vierailemaan Irlannissa ja näkemään sen maan vanhoja, historiallisia puistoja ja puutarhoja. Vähän olen niitä netistä jo selaillutkin...

6. Mikä on miehen paras ominaisuus? Mikä on naisen paras ominaisuus?  

Tähän samaan ympäristöaiheeseen sen voisin liittää. Se on sosiaalisuus, sekä naisella että miehellä. Se miten hän pystyy suhteuttamaan itsensä ja omat tarpeensa ja halunsa yhteisöön ja toisen kanssa. Miten joustaa, vastaanottaa ja antaa. Ihminen on joukkosielu, yhteisössä oleskelija, siitä emme pääse. Ja kun on persoona, on hyvä hyväksyä ensin itsensä ja sitten toisten erilaisuus.

7. Mikä on elämässä ihanaa?  

Sekin liittyy tähän samaan aiheeseen. Yksinolo on ihanaa, kun itsensä hyväksyy ja löytää luovan puolensa. Sitten on yhtä ihanaa jakaa asioita muiden kanssa!

 8. Missä asioissa olet tunnollinen?

Monessa asiassa haluan olla tunnollinen, esim. itseni hoitamisessa, terveyden vaalimisessa. Mutta jotta en karkaa aiheesta, niin pyrin olemaan tunnollinen lupausten täyttämisissä, luottamuksessa ja rehellisyydessä. 

9. Ja lopuksi puutarha-aiheinen kysymys. Jos puutarhakeiju vierailisi luonasi, saisit toivoa ihan mitä vain puutarhaasi, mitä se olisi? 

Oi! Toivoisin kaunista lasi-ikkunamökkiä, miksi sitä nyt nimittäisi, vaikka se kasvihuone, jossa olisi sohva päiväunille. Toivoisin kesäkeittiötä tuonne lipputangon juurelle, jossa voisi grillata ja paistaa lättyjä yms. Toivoisin savusaunaremonttia. 
 
Ja toivoisin, että ruusutarhani olisi kukoistava antaen hymyä ja onnea siellä vierailijoille ja että ehkä löytyisi joku, joka sitä jaksaisi minunkin jälkeen hoivata.

Hyvin olen viihtynyt pienellä kylälläni ja perukallani. Uskon, että sen tekevät myös kaikki naapurini. Sillä rakkautta paikkaan näkyy noissa kaikissa kuvissakin. 
 
Miten kaunis mänty-yhteisö on tuossakin jätetty tontille pihapiiriin. Puukaan ei viihdy yksin. Se sairastuu, heikkenee ja myrsky sen helposti kaataa.
 
Löysin kauniin kirjoituksen siskoni kirjasta:
 
Maapallolla on elämä - yksi elämä, joka hellii jokaista planeettamme eläintä ja kasvia. Aika on jakanut sen miljooniin osiin, mutta jokainen osa on kokonaisuuden täydellinen osanen. Ruusu on ruusu, mutta se on myös rastas ja jänis. Olemme kaikki yhdestä lihasta, samasta sulatusastiasta.

Lyall Watson, Supernature, 1973

perjantai 10. tammikuuta 2014

Kyltti "Kastellin Linnanrauniot" muutettu Kastellin Jätinkirkoksi!

Jossakin on tapahtunut ihan oikea päätös. Tien varsiin on vaihtunut vanhan sinisen kyltin "Kastellin Linnanrauniot" tilalle ruskea Kastellin Jätinkirkko-kyltti.

Nuo ruskeaoranssin vivahteiset kyltit nähtävästi edustavat nykyään luonto- ja kulttuurinähtävyyksien kylttimallia. Olen nähnyt niitä muuallakin. Hyvä näin!

Kantatie 88 varrella on jälleen pystytetty kyltti myös Vihannista tulleille.

Yleisesti onkin ollut keskustelua siitä, että tuo nimitys "linnanraunio" ei vastaa sitä mitä turistit löytävät. Paikalla ei ole mitään vanhan linnan rauniota. Nimitys "Jätinkirkko" onkin raunioille paljon parempi eikä turisteja enää petetä vanhalla käsitteellä linnasta. Toivottavasti jätinkirkko-sana herättää nyt aivan erilaisia kysymyksiä ja mielenkiintoa yleisön joukossa.
 
Tässä Linnalantiellä on kuitenkin vielä esillä vanha sininen kyltti Kastellin Linnanraunioista. Postiluukkujen kohdalla on muinaisena muistona myös vielä vanha Kastellin linna - kyltti.

En tiedä tuleeko siihenkin muutos. Toivottavasti se eikä tuo toinen vanha kyltti sekoita vierailijoiden kulkua. Onhan tuossa muinaisten kylttienkin rikkaus historiallisesti esillä.



torstai 5. joulukuuta 2013

Hyviä talven juhlia!

Näin toivottaa Ruusumuori kaikille tänne kurkistelijoille. Kesä oli aurinkoisen kaunis, syksykin pitkä ja lämmin, runsas marjoineen. Sieniä vain jäin kaipailemaan.

Talvi tuli marraskuun lopulla roudan ja lumen kanssa. Ruusut ovat jo mukavasti peittyneet.


Ruusumuori haaveilee Irlannin puutarhamatkasta ensi kevään toukokuussa.

Hän avaa kahvilan todennäköisesti kesäkuun alussa mutta ottaa vastaan ryhmiä jo toukokuun lopulla.

Usein toukokuun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia ja mikä parasta, ilman hyttysiä, joten metsässä samoilu on silloin mukavaa.

Toivottavasti Viinapolkuretkelle järjestyy kahviretkiä tai tilattuja ryhmäretkiä.

Niitä jäädään nyt odottelemaan!


tiistai 19. marraskuuta 2013

Jokelankylänkin historiankirja tuli valmiiksi!

Yli vuosi sitten elokuussa valmistui Ylipäänkylän historiankirja. (Kirjoja on vielä saatavilla myös Ruusumuorin kesäkahvilasta.) 

Koska naapurikylä Jokelankylän kanssa olemme kylki kyljessä kiinni metsinemme, sukuinemme ja jopa kylätie kulkee kylältä kylälle,  en voi olla ottamatta tässä esille myös heidän suurta urakkaansa, kylähistoriakirjan valmistumista.


Kirjan nimeksi tuli MUISTOJEMME JOKELA, Kyläläiset kertovat Pattijoen Jokelankylästä

Sen on toimittanut Irmeli Marttila ja Pirkko Ahokas (lehtikuvassa) sekä taustalla oleva Pattijoen Kotiseutuyhdistys ry. Kirjassa on sivuja 616, valokuvia 500. Kirjaa saa ainakin Wanhasta Edvardista Jokelankylältä.

Siis kirja on aivan yhtä komea ja laaja kuin Ylipään kylän historiasta kertova. Voimme kaikki olla ylpeitä ja iloisia aikaansaannoksistamme!

Tässä osa Pirkko Ahokas-Tuohinnon saatesanoista kirjan alkulehdillä: "Tämä kirja kertoo entisen Pattijoen kunnan Jokalankylästä, sen ihmisistä, elämästä, arki- ja juhlapäivien tunnelmista. Tämä ei ole historiankirja, ei sukukirja eikä lähdeteos, vaan olemme halunneet herättää eloon vanhan kylän hengen sen asukkaisen omien muistojen kautta."

Eipä silti. Ruusumuoriakin tämä kirja koskee aika läheisesti, sillä sekä isän että äidin suku juontaa näiltä kulmilta. Olen kirjasta tosi iloinen! Kiitos kaikille sen kirjan luojille, tarinoiden kertojille myös!

torstai 26. syyskuuta 2013

Retki Viinapolun rengasreitillä!

Ruusumuori ei vielä asetu talviteloille, vaan tarpoo metsissä marjojen perässä.

Nyt olisi vuorossa ihan pelkkä hupimatka: tehdä luonto- ja kulttuuriretki tuonne maastoon, missä kyläläisten talkoovoimin raivaama ja merkitty reittipolku nimeltä Viinapolun rengasreitti kulkee Linnanraunion, Paskarämeen, Liekokankaan, Pahkamaan ja vanhan vanrsinaisen Viinapolun kautta takaisin siihen mistä lähdetään. Reitin pituus on kuusi kilometriä. Sitä on tarkoitus myöhemmin puolittaa, mutta vasta ensi keväänä.

Haluan sitä opastaa ja esitellä yleisölle ihan luonto- ja virkistysreittinä ja vähän kertoilla juttujakin. Tarjoan matkalla korppukahvit ja mehua. Hinnaksi otan nyt 5 euroa hengeltä. Näin toivon, että tällainenkin retkimahdollisuus kaupunkilaisille olisi tarjolla ja tulisi tutuksi.

Lasikankaan kyläyhdistyksen sivuilla on sitä myös esitelty. Sieltäkin saa maastokarttaa printata. Ja myös tästä. Minullakin on myytävänä muovitaskussa näitä karttoja euron hinnalla. 

Kaikkinensa tämä retki nyt tehtäisiin ensi sunnuntaina 29.9 kello 14.00. Retki kestää noin kolme tuntia. Lähtö tapahtuu Kastellin Linnanraunion parkkipaikalta. 

Toivotaan hyvää säätä! Polku on yleensä kuiva, joten lenkkareillakin pärjää, mutta saappaat mukaan jos on märkä keli. 

Tervetuloa!

Tässä vähän retken kuvasatoa. Vahingossa kameraani oli jäänyt päälle tuollainen tyyliväritys, mukavasti salaperäisyyttä antamassa.

Viinapolun risteyksessä


 Kukahan tuossa kuvassa pelkää ketä?

Kyläyhdistyksen vesuroimaa polkua oli helppo kulkea.

Tuohinnon vanha kivinavetta iltapäivävalaistuksessa.
Kiitos kanssakulkijoille mukavasta retkestä!