Kahvin ryystäjäispäivä oli suosittu!!

Näin käynnistyi jälleen Ruusumuorin kesäkahvilakesä; synttärikakulla, ryystäjäisillä ja Ruusutarhan tarina-kirjan julkaistamispäivällä!

Päivä oli mitä kuulain ja kaunein. Lämmin ja aurinkoinen istua ulkosallakin. Vaikka muutama eksynyt hyttynen kiusasi väliin, kun taivas meni pilveen.

Täytekakkujakin tein kolme, nippa nappa riitti!

Ryystäjäislautasen parissa muisteltiin monenlaista. Joku muisti, että kun halusi santsikupin (mikä on uudempi versio) ei sitä saanut pyytää, vaan sitä kohteliaasti tarjottiin kysymällä. - Saako olla pootoor?

Mitenkäs se nyt tapahtuikaan?

- Hei sitä pitää pyöräyttää lautasella, että se jäähtyy ja tuoksu tulee sieraimiin,
sanoi joku.

-Ja sokerinpala piti pysyä suun pielessä samalla kun juteltiin.

- Näyttää niin monimutkaiselta.

Voi kun ihana ryystämisääni! Se kuului juhlan tunnelmaan.

Taidon osasi hyvin  kyläpäällikkökin.

Juttua riitti muutenkin.

Kiitos hyvät ystävät ja asiakkaat! Uskon kesäkahvilan tarkoituksen kantavan tulevanakin kesänä!
Noin 70 kävijää juhlisti avajaispäiväni.

TERVETULOA EDELLEEN! Auki siis sunnuntaisin, maanantaisin ja tiistaisin klo 12-17. Muita aikoja voi tilata.

Ruusumuori

Ruusutarhan tarinoita, osa 1, on ilmestynyt!

Olisikohan minussa vähän tarinatädin piirteitä? Aina olen tarinoita kertonut ja tarinoita kirjoittanut.

Nyt uskalsin laittaa painoon ja kansiin ensimmäisen kirjoitelmani. 

Kirja on oikeastaan syntynyt sen myötä, kun olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa tietää ruususta jotakin muutakin kuin vain se miten sitä kasvatetaan ja hoidetaan. Useat itsekin ovat kertoneet minulle tarinoita rakkaista ruusuistaan. Kirja syntyi myös tutkimuksen pohjalta. Minulle ei riitä pelkkä ruusun nimi. Haluan tietää ruusun historiasta, sen löytäjistä tai synnyttäjistä ja siitä miten ruusu on kulkeutunut Suomeen ja puutarhaani. Minulle on tärkeää myös ruusun nimi, joka muistuttaa minua jostakin eletystä tapahtumasta. Ruusutarinoihini liittyy paljon omakohtaista kokemusta. Tärkeää on myös henkilö, kuka ruusun on lahjoittanut ja mistä se on tuotu. Kiitollisena olen ottanut vastaan tietyn paikkojen ruusuja ja kuunnellut tarinaa niiden kasvupaikoista. Kerron siis niistä ruusuista, joita puutarhassani kasvaa. 

Omin sanoin ja tavoin kerron paljon sellaista totta tietoa, mikä itseäkin on kiinnostanut. Välillä annan mielikuvituksen lentää, siitä kirjani nimi Ruusutarhan tarinoita. Olen pyrkinyt nämä kaksi seikkaa erottamaan teoksessani.

Ensimmäisessä osiossa olen kertonut tarhapimpinella-, harisonii-, villi- ja löytöruusuista. Tarkoitus olisi tehdä toinenkin osa, joka käsittelisi kurttulehtiruusuja ja moderneja ruusuja. Modernit käsittävät niitä ruusuja, joita tunnetut ruusunkasvattajat ovat risteyttäneet ja kasvattaneet.

Eikä se kirja synny ihan tuosta vain. Jo kolme vuotta takaperin aloin sepittelemään noita tarinoita ja kirjoittamaan löytämääni tietoa. Siitä on jo paljon pohjaa ruusutarha-blogissani. Tarinat syntyvät helposti, mutta sitten se toinen puoli työstä onkin ongelmallisempi. Onko osannut kirjoittaa oikein? Onko ruusujen nimet ja faktatieto oikein? Onko pilkut ja lauseet oikein? Minun tekstini kun yleensä on lentävää ja ajatuksen vauhdilla synnytettyä. Inhoan lauserakenteeseen keskittymistä ja jahkailua. Onneksi minulla on ollut kolmekin henkilöä apuna oikoluennassa. Ylikuljun Soile, Kallion Vappu ja Kuljun Matti ovat korjailleet ja antaneet hyviä ohjeita. Suuret kiitokset heille! Itsekin luin ja korjailin kirjaa pää kuumana, vielä taitonkin jälkeen. Ja sittenkin, kun avasin painetun kirjan, törmäsin ihan selviin virheisiin, Miten se voi olla mahdollista?

Myös kuvien kanssa oli tarkkailtava, etteivät ne ole liian tummia. Nimittäin koneen näyttö näyttää kuvat usein liian hailakkoina. Jos niitä editoi, niin paperille painettuna ne taas ovat liian tummia. Kaikki kirjan kuvat ovat itse ottamia. Tosin joistakin ruusuista olisin kaivannut vähän toisenlaisia kuvia.

Takakannessa on lähiseudun puutarhureitten mainoksia. Kiitos heillekin kannustuksesta!

Toivon kirjalleni lukijoita. Toivon, että ruusujen salaperäinen maailma aukeaisi ja innostaisi lukijoitani. Myyn kirjaa Ruusumuorin Kesäkahvilassa. 

Vanhat perennat hajalle ja taimiruukkuihin - kovaa työtä!

On paljon helpompaa jakaa perennojaan ystäville potkaisemalla lapio liikkeelle perennapenkkiin ja työntämällä taimi muovipussiin. 

Mutta kun on yrittäjä. Ja kun perennapenkin lopettamista ei voi noin vain lykätä johonkin kompostiin, niin onhan siinä työtä.

Olen pikkuhiljaa purkanut vanhoja perennapenkkejä, lopettanut niitä kokonaan. Ruusuja tilalle vaan!

Olen hajoittanut perennapaakkuja pienemmiksi taimiruukkuihin ja myynyt niitä halvalla pois kahvilassani. Eihän se työtä maksa, mutta mukava ajatella, että kasvi jatkaa elämäänsä jossakin.

 

Ymmärrän jotakin puutarhayrittäen työmäärästä purkaessani vanhoja perennoja.

Ensinhän pitää pestä vanhat taimipurkit. Jotkut pienemmät purkit olen laittanut pelkästään likoon toluveteen joksikin aikaa ja suihkuttanut ne sitten. Selkäni ei jaksa niiden pesemistä harjan kanssa.

Sitten haen tien varresta sopivia kiviä isompiin purkkeihin, esim. akilleijan ja ruusun taimille. Pieniin taimiastioihin repäsen mainos-lehtisen paperin sinne pohjalle, ettei multa pääse läpi. 

Kun lapiolla olen nostanut perennapaakun kottikärryyni, alkaa vaivalloinen hajottaminen pienellä käsikuokalla. Joskus siihen ei auta muu kuin voimallinen lapion käyttö. Nyt tosin oli helpompi hajoittaa tuota jalokurjenpolvea ja tuoksukurjenpolvea. 

Puutarhasaksilla leikkelen juuria ja asetan ne nätisti vesivatiin makaamaan. Juurien pitää olla kunnolla märkiä, kun niitä istuttaa uuteen multaan. Ja puhtaita rikkakasveista.

Käytän ostomultaa, jotta vältyttäisiin rikkaruohoilta. Sitäkin olen nostellut kaupan peräpihalta heikolla selälläni, kun ei aina apua ole. Yleensä sitä pyydänkin, mutta aina ei ole tarjolla.

Kuoputan mullan taimiastioihin ja istutan taimet. Noudan taas kastelukannulla vettä ja kastelen kunnolla istutukset. Vien ne paikkaan, missä ne eivät ole tiellä ja tyhjennän kottikärryt roskista pois. 

Kyllä siinä monta tuntia hurahtaa. Ei minun selkäni kestäisi jatkuvaa seisomista edes työpöydän ääressä, saati sitten olla vähän kumarassa asennossa. Teen sitä, mikä Ruusumuorille on sopivaa.

Pian näen, mitkä taimet lähtevät iloisesti kasvamaan. Uskoisin, että juuri noilla kurjenpolvilla olisi kysyntää. Tuoksukurjenpolvi on hyötykasvi; maanpeittokasvi eivätkä siitä kaikki tuholaisetkaan pidä. Olen joskus kuullut, että sitä pitäisi kasvaa jokaisessa puutarhassa. Jalokurjenpolvi kukkii kauniisti keskikesän. 

Tuossa kuvan keskellä tuo sininen on minun jalokurjenpolvi. Niitähän on nykyään monen värisiä ja monen laatuisia. Kurjenpolvi on helppohoitoinen ja kasvaa pensasmaiseksi rykelmäksi. Edempänä kuvassa verikurjenpolvi lopettelee juuri kukintaansa ja on myös kaunis omana rykelmänään.

Taidan sellaisenkin yhden hajoittaa pois.

Valmista on...melkein!

Ruusumuori, kuin myös Metsätonttu, ovat valmiita vastaanottamaan kesävieraita, joskin tilauksesta.

Ensimmäinen ryhmä saapuu huomenna. Aion taikoa auringon esiin. Tosin vieraat ilmoittivat, etteivät pientä sadettakaan pelkää, tulevat hengittämään maaseudun vehreyttä ja raikasta kevättuoksua. Tontun ympärillä kuvassa puutarhassa kukkivat kukat. 

Ihan kaikkea en ole vielä vienyt valmiiksi asti. En ole asettanut kahvila-aittaani esille käsitöitä enkä taidetta kosteuden vuoksi. Enkä ole järjestänyt vielä kirppisaittaakaan esittelykuntoon. Piha on synnytystilassa kuin pikkuiset vauvat, suloista kaikki, ruusujen silmät eli silmut aukeamassa. 

Muutama sananen mukavuuksista! Jätinkirkon parkkipaikalta voi tulla nyt puutarhaan pientä siltaakin pitkin. Se on vähän vielä kesken, mutta ylityskunnossa. Se odottaa maalausta ja jotain koristeluakin.

Parkkipaikan yleinen makki eli biokäymälä on tolulla pesty ja puhdas, tuoksuton (paitsi tolu). Olen ollut hyvin kiitollinen sen käyttäjille. Tämä biokäymälä on pysynyt kunnossa ja siistinä. 

Aikaisemmin tuossa seinällä oli muovinen vesisäiliö käsien pesuun, mutta se vuosi aina tyhjäksi. Ehkä yksi ehti kätensä siinä pestä. Minulla on käsienpesu mahdollista kahvila-aitan seinän vieressä, tosin vain kylmää vettä. Pyyhe on seinällä. 

Sitten ihan eri asiaan. Kaupunki on tehnyt hyvät kyltit nyt parkkipaikalta Linnakankaalle eli Jätinkirkoille. Enää ei luulisi kenenkään kävelevän ohitse, kuten viime syksynä vielä kävi. Jätinkirkko kun ei metsätielle näy ollenkaan puuston kasvun vuoksi. Kyläyhdistys pystytti ne samalla kun kävi tarkastuskierroksella Viinapolulla. 

Ja vielä liikkuu Ruusumuorin jalka, mutta omaan tahtiin. Pyrin pitämään stressin poissa, enkä liikoja seitsemää sorttia leivo, enkä pilikulleen perkkaa kaikkia kukkapenkkejäni. Pihani on puolivilli ja hulvaton luomistöineen.

Näillä eväillä aloitetaan kesä! Muistaakohan asiakkaani ottaa mukaan sitä pikkurahaa, sillä mitään pankkivempeleitä en ole laittanut?

Iloisesti tervetulleita kaikki kiinnostuneet!

RUUSUMUORI ja kissat Ruusa ja Majuri sekä se tonttu

Rumpusilta on uusittu!

Linnalantie ja siitä tänne kahvilaan ja Jätinkirkolle johtava tie on yhä vain hyvin kimurantti kysymys. Sehän on yksityistie, kuten monet tällaiset Raahen alueella. Yksityistiet vaativat rahaa ja hoitoa sen alueella asuvilta ja sen alueella sijaitsevilta metsänomistajilta.

Turistimäärä ja niidenkin turvallinen ajaminen tässä on huolettanut vähän kaikkia. Viime kevään siltarumpuvaurio todettiin tosin ajoissa ja soran valuminen reiästä estettiin väliaikaisella korjaustyöllä. Betonirummut ajan myötä alkavat halkeilla ja murtua saumakohdistaan. Joten pikkuisen peloissaan olin kun isot autot tulevat tielle.

Ihmettelemme kaikki, kuinka tämä voi jatkua. Kaupunki toteaa, että jos yhdelle antaa periksi, niin toisetkin ovat pyytämässä. Tosin Jätinkirkkoja ja sitä ihmetteleviä turisteja ei ole muilla teillä. Nyt kuitenkin kaupunki tuli vähän vastaan silta-asiassa ja lahjoitti tähän yhtenäisen muovisen siltarummun. Se tosin on halkaisijaltaan pienempi kuin betoninen, joten mitenkähän se vetää, kun jäät  keväisin alkavat sulata. Mutta kiitollisia olimme tästäkin. 

Meidän asukkaiden vastuulle sitten jäi muu työ. Eilen saapui odotettu iso kaivuri.

Silta on ehompi, mutta tie on kapea. Joten turistien ja vierailijoiden on syytä ajaa varoen. Jätinkirkon parkkipaikka on turvallinen käyttää ja se on kyltein ohjattua. Jotkut ajaa porottavat metsätietä raunioiden läheisyyteen eikä se ole suotavaa. Varsinkin nyt tie on vielä  tosi märkä eikä siellä ole virallista parkkipaikkaa, vain aukio kantoineen. Jos sinne ajaa, niin omalla vastuulla.

Toivotaan, että tämä kesä olisi kuivempi ja kauniimpi jo teidenkin vuoksi.

Kevätsipulikukkien kukinta-ajat vyöhykkeellä V

Laitan tähän sivun, johon kerron kukkien kukinta-ajoista. Kerron tosin vain niistä kukista, joita omassa puutarhassani kasvaa ja jotka täällä siis menestyvät hyvin. Päivitän sitä päivä päivältä. Olen pitänyt puutarhakirjaa melkein vuosittain, joten kun katson sieltä päiviä, niin hyvin erilaisia ovat keväät, mutta katson päivät noin yleisesti.

Olen vyöhykkeellä V, mutta esim. minulla on ruusuja, joiden lasketaan menestyvän vyöhykkeellä III.

Krookuksen ja sinililjan kukinta-aika: 15.4 - 15.5. Krookus kestää pitempään, jos sillä on vähän varjoa.

Muistan aina, kun Ruotsin Upsalassa tein iltakävelyä keväällä, jolloin oli sulia pälviä pihoilla. Seisahduin paikalle, missä kukki ihanasti violetit ja keltaiset krookukset. Se oli minusta niin ihmeellistä, koska täällä pohjoisessa en ollut niitä vielä nähnyt missään.

Siitä asti olen melkeinpä joka syksy yhden pussin krookuksia jonnekin istuttanut. Niitä kun voi istuttaa vaikka nurmelle, eikä se haittaa ruohonleikkausta. Mutta enimmäkseen olen niitä istuttanut pensaiden juurille. Ne leviävät ja voimistuvat vuosi vuodelta. Samoin sinililjat, joita joidenkin puutarhan nurmikolla saattaa kasvaa sinisenään. Minullakin niitä kasvaa siellä täällä. Tosin ne kukkivat hieman myöhemmin kuin krookukset. Siis niitäkin pieniä sipuleita voi kaivella ihan mihin vain.

Krookuksen ensikukinnasta alkaa puutarhani kevät. Olen kirjannut sen ylös joka vuosi. Aikaisimmillaan se on kukkinut jopa 9.4. Tänä keväänä se kukki aika myöhään 21.4. Alla niitä värejä joita minulla on; valkoinen, violetinkirjava, violetti ja keltainen.

Sinililjojakin (skilloja) minulla on kahta eri lajia, toinen violetimpi ja kukka
avautuu taivasta kohden. Alla kuva.

Narsissien aika: 10.5 - 20.5

En ole voinut olla nappaamatta pääsiäsajan liljoja marketeista. Niitä olen sitten istuttanut vähän sinne tänne. Kääpiönarsisseja olen istuttanut jopa ruusupensaiden juurelle. Ne ovat suloisia ryhminä ja kukkivat ennen muita. Pian perään alkaa kukkimaan myös valkeat pääsiäisliljat ja muut narsissit.

Jossakin minulla on myös helmililjoja ja lumikelloja, mutta ne eivät ole yhtä sitkeää lajia kuin edellä mainitut eikä niitä voi istuttaa ihan mihin vain. Ne kukkivat pikkuhiljaa narsissien kanssa.

Tulppaanien kukinta-aika 20-31.5. Tänä keväänä ne kukkivat vähän myöhempään. Toivottavasti niiden kukinta kestäisi myös vähän pitempään.

Esikkojen aika: 5.5 - 25.5

Esikko ei ole sipulikukka, mutta laitan sen tähän varhaisen kukinnan vuoksi. Keltainen esikko kukkii jo sinililjojen kanssa siellä täällä, mutta vähän unisen näköisenä. Kun se siitä nousee, sen keltaisuus valaisee suorastaan puutarhaa. Ainakin tämä keltainen on sitkeä kasvi. Se ei välitä rikkaruohoista, vaan puskee tiensä läpi tiheimmälläkin nurmikolla. Huomaan, että tätäkin lajia kannattaa työntää vähän sinne suun tänne puun juurien vierelle. Etelässä villinähän se voi täyttää ketojakin.

Ja kun ne oikein avautuvat, on tämä vaaleankeltainen kuin vaahtoava runsaus joka paikassa.

Aniliininpunainen esikko on myös kaunis.

Tämä tummanpunainen esikko kukkii vasta muiden jälkeen, joten esikkojen kukinta-aika on ilahduttavan pitkä.

Toukokuun 2016 tapahtumia

Hei! Odotan kaunista toukokuuta. Ja intoilen erilaisilla tapahtumilla, joita jotkut ovat kyselleetkin ja joihin olen luvannut antaa vastinetta. 

Tällaisen ilmoituksen olen laittanut facebookiin: Toivon, että metsä kutsuu nyt, kun ei vielä ole harmillisia itikoita.

Nyt on paras aika retkeilyyn! Ruusumuorin Kesäkahvila järjestää opastetun Viinapolkuretken kahvin ja kanelipullan kera. Voit valita päivistä maanantain 2.5. tai tiistain 3.5. Lähtö Kastellin Jätinkirkon parkkipaikalta Pattijoen Ylipäässä kumpanakin päivänä klo 18.00. Matkaa kertyy noin 6 km. Oppaana Olavi Kastelli.
Hinta 7 euroa hengeltä.
Ilmoita osallistumisesta viestinä tai puhelimeen 0504492041.

Reippaita askelia tiistain retkellä!

Toinen tapahtuma on sitten vähän toisenlainen. Eli astrologisen kurssin järjestän Ruusumuorin Kesäkahvilassa Lila Patrikaisen kanssa 13-15.5. Ilmoitus tässä alla: Jos on kylmää ja märkää, kurssi pidetään Liikuntahallin kerhohuoneessa tai muuten sisätiloissa riippuen osanottajamäärästä.

Lisään uusia tapahtumia tähän lisää, kunhan katsotaan tuon armaan auringon kutsua.