Vuosi 2015 muistoissa ja kiitoksissa

Kesä 2015 on muistoissani säilynyt hyvin leikkimielisenä ja mielikuvitusrikkaana. Tuo valkoinen teltta ei suinkaan ole tehty kahvinsa nauttiville aikuisille antamaan varjoa ja hyttyssuojaa. Kun naapurin isäntä näki kuinka vaikeaa hiekkalaatikolla lasten oli olla, kun itikat söivät, hän toi siihen suojan. Lasten oli mukava olla heikkalaatikkoteltassaan. Alkukesästä ja juhannuksena itikat olivatkin riesana.

Pojantyttären kanssa innostuttiin rakentamaan kotaakin tai vähän hajanaiselta tiipiiltä tuo näyttää. Mutta lapsille jännä paikka sekin. 

 

Toinen lapsekas, mutta mielenkiintoinen kokeilu oli roolileikki. Se sai alkunsa siitä, kun joku lapsi kerran hoksasi, että jos Kastellin linna onkin prinsessa Ruususen linna. Vilkas mielikuvitukseni rakensi Prinsessa Ruususen päivän, jolloin mukana oli paljon 'näyttelijöitä' pahaa noitaa (miniäni ja teatteriharrastaja Marika) ja kehruumummoa myöten. Kahvilavieraatkin olivat osin pukeutuneet roolivaatteisiin. Yleisö eli mukana roolileikissä. Aurinko onneksi paistoi ja kaikki sujui hyvin. Kylältä oli saapunut oman kioskinsa pitänyt Tuulia-tytärkin myymään prinsessalimsaa. Kuvassa kaino prinsessa Ruusunen on eksynyt talon vintille ihmettelemään kehruumummu Toini Lukkaroista, jota kaikki halukkaat vieraatkin saivat käydä ihmettelemässä. Siellähän prinsessa sai piston sormeensa värttinästä ja koko linnan väki (yleisö) vaipui uneen. Naapurin laulaja Raakel Pistemaa (kuvassa) kävi laulamassa kauniisti tuutulaulun. Ratsastavaa prinssiä emme tosin saaneet pelastajaksi, mutta hän tulikin autolla torveaan tööttäilen ja herätti nukkuvan väen. Tuollaisia roolipelejä suunnittelin muitakin, mutta se tyssäsi seuraavan kesän sateisiin päiviin. Kahvilani aktiivitilanteet kun olivat aina sään armoilla. 

 

 

Aurinkoinen kesä huipentui elokuun viimeiseen sunnuntaihin, jolloin pihalla oli paljon asiakkaita ja tanssijoita. Merenhelmien tanssinopettaja ja kauniiden tanssiemme koreografi Nada Naphani oli saapunut myös Oulusta ystävineen ruusupihalleni. Se oli minulle suuri ilo!

 

 

Voi itku, sanoo ruusumuori! Tulee niin ikävä tuotakin hyvää kesää! Kun Anneli ja Birgit musisoivat ja kantelemuori, joksi Aila Nikola itseään kutsui, saapui laulelemaan. Ja ruusut kasvoivat ja kukkivat! Kellarinkatolla kukki juhannusruusu kuin pilvi ja valamonruusu helotti punaisena! 

 

Saa sitä tässä iässä kauniita menneitä ikävöidäkin. Kiitos kaikille tuostakin ikimuistoisesta kesästä!

Vuosi 2014 muistoissa ja kiitoksissa

Kun kahvila-aitassa joskus jopa tanssia rytkyteltiinkin kylän saunailtoina, niin huomattiin, että lattia ei kestä pitkään. Niinpä kutsuin naapurin miehen apuun, raivattiin vanha lattia pois ja uusittiin se kestäväksi. Sitä juhlittiin sitten kauniisti maljaa nostaen. Muutenkin maalasin ja kunnostin ikkunoita ja siistin paikkoja. Poikani ystävän lasityöt tulivat siinä kauniisti esille ja myytäväksi asti. Kiitos hänellekin! Kun nyt muistan niin kiitos perennoillekin, niitäkin on paljon puutarhassa.

 

Pirkko Böhn-Sallamo piti oivaa kirjoituspiiriä Raahe-Opistolla, johon ruusumuorikin osallistui. Kevään lopettajaisia vietettiin joitakin kertoja pienessä kahvila-aitassa. Kuvassa Pirkko taustalla kuunnellen hartaana Ilkka Laitilan musisointia, oikea raahelainen trubaduuri. Oman kylän trubaduuri Vesa Somero viihdytti pihalla vierailijoita. Se olikin vilkas päivä. Osallistuin silloin ensimmäistä kertaa Avoimien Puutarhojen päivään.

 

 

Toisena kauniina sunnuntaina tuli Leila Riihijärvi kumppaneineen esittämään Reino Helismaan lauluja. Ja ruusut tykkäsivät tästä kaikesta kauniista kulttuurista ja antoivat parhaimpansa. Kuvassa upea Onni-ruusu.

Eikä Ruusumuori voi olla leikkimättä ja hassuttelemasta tehden omia luovia hommiaan. Pihalle syntyi sammalsohva vanhasta hetekasta. Todellakin täytin hetekan vanhalla maalla ja roskalla ja laudoituksen päälle laitoin sammaleet. Tosin niiden pehmeys ja kauneus näkyi vain sadepäivinä, mutta kuivina päivinä laitoinkin siihen maton. Siinä oli hyvä ja aurinkoinen paikka istua ruusujen tuoksussa. Pitihän sitä hassutella sitten muutenkin valeikkunoilla ja verhoilla. 

Toinen hassu juttu oli porttirakennelma, jossa Paavo-ystäväni oli apuna. Portin katolle laitoin myös sammalia. Ja hullu ja ahkera kun olen, olen tehnyt yksin kontaten nuo kaikki kivipolut, kivet luonnosta noukkien. Se oli kuin palapelin tekemistä, muutenkin tykkään palapeleistä.

Kun ensimmäisenä vuonna ystäväni Sari Lumijärvi (suuri kiitos hänelle) tarjoili kahvilassani leivoksiaan, niin nyt tuli sukulaistyttöjä myös leivonnaisineen auttamaan tarjonnassa. Kiitos Annikalle ja Ellenille!

Se oli  vilkas ja hauska kesä! Kiitos auringolle ja lintujen lauluille!

Vuosi 2013 muistoissa ja kiitoksissa

Seuraavana vuonna 2013 talon seinäremontti valmistui ja piha siistiytyi. Kaivoin ahkerasti uusille ruusupensaille kuoppia vanhalla perunamaalla ja muutakin viihdettä tuli lisää. Ruusupensaita ei kovin monta lajia vielä ollut, mutta nekin muutamat kukkivat kauniisti. Kiitos ruusuilleni!

Kaunista maalaismaisemaamme uhkasi suunnitteilla olevat tuulivoimalat. Ruusumuorin Kesäkahvilakin aloitti taistelunsa tuulimyllyjä vastaan. Kahvilassa oleva adressi myllyjä vastaan täyttyi nimistä. Kun aikamme taistelimme kyläläisten äänestyksillä, virkamiesten luona vierailuilla ja kirjoitteluilla, voitim-me. Tuulivoimalat eivät vieläkään hallitse maalaismaisemaamme.

Kahvilan ympäristöä kaunistin muutenkin. Sen auringon puoleisella seinustalla olevat pensaat ja rikkakasvit raivattiin pois ja naapuri auttoi jälleen kirvesmieshommissa. Leila-ystäväni lahjoittama hirsipöytä penkkeineen löysi turvallisen paikkansa. Siitä tulikin viihtyisin kahvinjuontipaikka. Naapurin Paulan kanssa tyhjensimme romuista talon vanhimman vilja-aitan navettarakennuksen päädyssä. Siitä tehtiin pieni kirppis-aitta. Aleksi-pojan perhekin osallistui silloin tällöin ollen mukana touhuissani. Kuvassa täkäläinen 'antiikkikauppias Lovejoy' otti haltuunsa kirppishomman. Rakkain kahvilavieraani pieni Malena nautti kahvilan antimista.

 

Kahvilatoiminta vilkastui. Turistit, jotka vierailivat Kastellin Linnanraunioilla (nyk. Jätinkirkko), löysivät kahvilani. Erilaiset ryhmät tekivät tilauksia. Silloin vierailtiin myös Wanhan Kastellin tuvassa ja runoilija Kerttu Kastellin pihamaalla runoja lausuen. Auni-Marjut Kari runoineen myös vieraili kahvilassa, Niina Ylikulju säesti sähköuruilla kesävirsiä kauniina sunnuntaina, Sari Kauranen ja Kati Rantala esittivät kanteleilla kauniita kappaleita ja Raahen Seudun Harmonikkayhdistys piti komean konsertin kahvilan uudella terassilla. Kiitos heille kaikille! Nikolan Aila tuli myös kanteleen kanssa ja esitti kansanlauluja. Eikä unohdeta Birgitin ja Annelin musiikkihetkeä eikä tanssijoita. Merenhelmien lisäksi kävi Leena Eskelinen kävi ryhmänsä kanssa opettamassa meille heprealaisia tansseja. Paikallista hyvää kulttuuria esillä!

Oikeanpuoleiseen kuvaan tulee mukaan myös edesmennyt taiteilija Matti Lepistö. Hän lainasi veistoksia puutarhaani mainoksina omalle pihalleen. Näkyvillä peikkolapsoset ja koivutorson päällä kotka, jonka ostin itselleni.

Ruusa-kissasta kehittyi hyvin sosiaalinen seuralainen, joka viihtyi kahvilamiljöössä musiikkia kuunnellen ja asiakkaita tervehtien. Kuvassa tervehdysvuorossa on hevonen. Naapurin isäntä oli uteliaisuuttaan huutokaupasta huutanut arvoituksellisen laatikon itselleen. Se ei sisältänytkään työkaluja vaan suuren määrän erilaisia astioita. Hän toi ne kahvilaani. Kiitos niistäkin, ovat olleet ihan tarpeeseen!

Ja onneksi löytyi lapsuuden ystävä ja vanha työtoveri ravintola-ajoilta, Jakkulan Paula, joka tuli hekti-simpinä päivinä mielellään auttamaan. Kiitos Paula! Pelastit monta kiireellistä sunnuntaita!

Ruusuja meille kaikille!

 

Muistojen ja kiitosten vuoro, vuosi 2012

Ruusumuorin Kesäkahvila-elämä on päättynyt. 11 vuotta oli eläkeläiselle hyvä aika sitä pitää. Olen antanut pois puutarhakalusteita ja astiastoa aivan kevein mielin. Ei ole mitään mitä surra, koska pienen kahvilani ja ruusutarhani elämä on ollut niin antoisaa ja riskaavaa. Tarvitsin sen elämäni sisällöksi mieheni kuoltua. Mutta pakko oli lyödä jarrut päälle. Kahvilan kuistipuut ovat lahoamassa, muori itse vanhenemassa, eikä Ruusa-kissakaan enää oikein terve ole.

Haluan tuoda siitä esiin eräänlaisen kavalkadin kuvineen ja muistoineen vuosi vuodelta. Tämä blogisivu sisältää vuoden 2012. Samalla voin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet osallisena kahvilatoiminnassa ja antaneet sisältöä sen elämään.

Ensin kiitos naapureille tuesta ja myötämieli-syydestä. Naapuritalon isäntäkin oli juuri jäänyt yksin ja mielellään auttoi kirves-työssä osaamattomia nais-ihmisiä. Me vuoros-tamme keitimme kahvia ja ruokaa hänelle. "Me" tarkoittaa itse Ruusu-muoria ja vierailevaa Anja-ystävääni, joka ihastui maalla olemi-seen ja auttoi kahvilan ensi-askelissa. Toinen kiitos kuuluu yrittäjä-kurssille. Sen suoritin talvella 2011- 2012. Sieltä sain tietoa, tukea ja rohkaisua kokeilemaan jotakin omin voimin.

Avasin kahvilani 11.6.12 vapisevin sydämin. Ensimmäiset asiakkaani olivat komeat serkkuni, jotka yllättivät minut kukkien kera. Menin siitä ihan sekaisin, en osannut yhtäkkiä laskea hintojakaan ja laskin väärin. 

Tosin muitakin vieraita kävi ja olin innoissani. Muistelen, että jotkut ihmiset ajoivat työstä suoraan pihaani henkäisten, että tämä piti nähdä. No paljoa ei ollut vielä nähtävää ja itse talokin oli purkutöissä, kun sen pohjoiselle seinälle uusittiin vuoraus ja laudoitus. Mutta luotin siihen, että kaikkea voi rakentaa kauniimmaksi.

 

Kahvilani tärkeät jäsenet olivat myös kissani, Ruusa ja Majuri, jotka toivat monelle asiakkaalle mieltä painuvia hetkiä. He syntyivät huhtikuussa 2012 Olkijoella navetassa lehmien joukkoon ja olivat jo tottuneet lämpimään vastalypsettyyn maitoon. Siitä seurasi se, että annoin homogenisoimatonta Vanhan ajan maitoa heille ja sitä heidän vatsansa kesti toisin kuin sinistä maitoa. Tätä maitoa ja reilusti voita käytin myös kanelipulliini, joita leivoin ahkerasti ja asiakkaat tykkäsivät. Muutenkin perinteisesti keitin pannukahvia. 

 

Samana vuonna ilmestyi myös kylämme historiikki, jonka kirjoittamisessa Ruusumuorikin oli ollut mukana. Kirjaa myytiin myös kahvilassani. Kirjan nimi ei ollut aivan vaatimaton: Maailman kaunein kylä. Ystäni ja kirjan toimittaja Vappu Kallio sai kunnian tulla kutsutuksiYlipäänkylän Jätiksi ja hänet kaulittiin jättikauhaliinalla. 

Kun pellolla ei vielä kasvanut montakaan ruusupensasta, käytettiin tilaa hyväksi ja siihen noudettiin kaksi hevosta, jotka elävyydellään pelästyttivät ensin katsojia: - Hevoset vapaana tuolla! Nämä hevoset olivat pajupunoksia, niiden luojana Hilkka Välikangas-Jyrinki, pajutaiteilija, metsänneito. Hevoset haettiin Mattilanperältä traktorin peräkärryn kyydissä Linnalanperälle, ja ne viettivät kesän 2012 pihallani, kunnes ne noudettiin jälleen kotipihaan. Kyllä niitä ihailtiin. Suurkiitos Hilkalle ja upeille hevosille!

 

 

 

Suuret kiitokset myös kylämme mainiolle viulistille Birgit Vainiolle ja naapurikylän hanuristille Anneli Juvénille, jotka viihdyttivät kansan-musiikillaan kahvilani vieraita joka kesä. 

Kuvan vasemmassa reunassa on tuolilla valmistumassa ruusuvettä, johon usein otin talon vanhimman ruusupensaan Belle Poitevinen kukan terälehtiä. Kun nämä lehdet aikansa kelluivat auringossa lasikulhon vedessä, vesi imi niiden eliksiirisen öljyn ja ihan totta! Vedessä maistui terveyttä antava ruusu. Vierailleni sitä usein tarjosin.

 

 

 

Merenhelmet, raahelaisen itämaisen tanssiyhdistyksen naiset, ovat myös olleet juhlistamassa elokuista pihaani joka vuosi. Ja kumma kyllä, aurinko on aina paistanut. Tässä kuvassa tanssitaan vielä peltonurmikolla viljapellon edustalla. Myöhemmin se oli ruusupensaita täynnä. Sitten tanssittiinkin pihamaalla kahvilan edustalla. Tässä tanssin itsekin mukana. Ihmettelen, miten tanssiystäväni jaksoivat joka kesä harjoitella tanssinsa ja tulla tänne. Joku heistä sanoi kauniisti, että se on kesän kohokohta. Uskon, että kahvilavieraanikin pitivät esityksistä, jossa helmat, huivit ja lanteet keinahtelivat.

 

Ruusumuori on yhtä suurta kiitollisuutta sydän tulvillaan nyt kun muistelen tätä kaikkea! Mitä olisin voinut yksin tässä täyttää! Kahvilani on esimerkki siitä, jota ihmiset toisiaan tukien, omia taitojaan esiin tuoden saavat aikaan pienelle paikalle täällä Raahen sydänmaalla. Sen nimi oikeastaan olisi pitänyt  olla  Sydänmaan kahvila. Sydänmaa on täällä vanha nimitys kaukana keskustasta olevalle seudulle. Mutta näitä tunnelmia ei luoda rahalla, ei suurilla puitteilla, koneilla eikä materiaalilla. Luonto, ihmiset ja kaikki pieni voi rakentaa herkkää tunnelmaa parhaimmillaan. Hehkuttelen, mutta en turhaan, sillä vaikka tämä kaikki on ollut vain hetken, muutamia vuosia, se  voi tarjota ideaa heille, jotka tällaista vielä varmasti jossakin rakentavat. 

Kuin kruunattu pikkuisen kesäkahvilani ja ruusutarhani toiminta 9.7.2023!

Avoin Puutarhapäivä 9.7.2023 oli Ruusumuorin pihassa upea ja kuin kruunasi koko palveluni 12 vuoden toiminnan. Yli sata vierasta, kaunis kesäpäivä ja ruusut kukoistivat kauneuttaan. Siihen on hyvä lopettaa kahvilatoiminta. Olin iloinen jokaisesta vieraasta ja siitä, että näin hyväksyvän hymyn heidän kasvoillaan.  Useat olivat lähteneet jo aamusta liikkeelle kiertäen useita puutarhapaikkoja kuten eräs ilmoitti, että Tyrnävältä lähti ja Seinäjoelle asti aikoi ennättää.  Hyvä Suomi ja Suomen puutarhat!

 

 

 

 

 

Muutakin kulttuuria oli kuin ruusut ja perennat. Taidemaalari Pirjo Nykänen oli pystyttänyt oivan näyttelyn piharakennuksien seinille ja hänen  tyttärentyttärensä (ruusumuorin pojantyttärenn) keijutkin olivat esillä. Ja enhän minä ilman Pirjoa olisi ehtinytkään kahvilaani hoitaa, hän oli oiva apu! Kirppisapuakin oli, kun naapurin Paula tuli tuomaan esille omia kirppistuotteitaan. Paljon kiitoksia heille!

Runot ovat aina kuuluneet ruusujen joukkoon. Runoilijaystäviäni oli nytkin Tuulan Raution johdolla puutarhassani lausumassa runoja. Lämpimät kiitokset heille myös! Myös ystäväni Merenhelmet olivat jälleen kerran somistamassa tanssillaan pihaani, kuten ovat olleet joka ikinen vuosi. Merenhelmet olivat apuna tarjoamassa virvokkeita vieraille. Suurkiitokset heille!

Kevätkesällä juhlin myös 75-vuotisjuhliani Kreikan Pargassa ja mukana parhaina matkakavereina pojantytär Malena ja toinen mummo Pirjo. Olihan se upea viikko! Kiitos siitä heille!

Sitä mitä ei lapsena tai nuorena saa, vanhempana janoaa!

Uskon, että jokaisella on jokin tarve täyttää elämäänsä sellaisella, jota lapsuudessa ei ollut tai saanut.

Lapsena luin kirjastoja läpi. Kotiin ei ollut varaa ostaa kirjoja. Sitten vanhempana, kun vain vähäsenkin oli ylimääräistä rahaa, ostin kirjoja. Nyt hukun kirjoihin. Toinen pojistani lapsena ei saanut sellaisia tekniikkalegoja tai junaratoja kuin toivoi. Nyt hän niitä ostaa pojallensa ja itsellensä. Toinen pojista keräsi rahaa ja osti työkaluja, sellaisia, joita kotona ei ollut. Mieheni nautti kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa käynneistä. Se oli hänelle luksusta, jota lapsuudessa ei ollut.

Nyt kun ruusutarhani alkaa vaikuttaa ruusuviidakolta, mietin miksi tämä kaikki. No siihen on monta syytä, esim. täyttää elämääni ja rakentaa jotakin mieheni muistolle. Mutta sekin on jotakin, jota lapsena tai nuorena ihailin ja nyt olen hamunnut sitä itselleni: ruusutarhaa ja suihkulähdettä.

Pari päivää sitten tyhjensin pienen lampeni, puhdistin sen ja täytin uudella vedellä. Asensin keskelle sähköllä käyvän vesisuihkun. Istuin penkille viereen ja kuuntelin sen mukavaa ääntä. Ja muistelin aikaa, jolloin ensimmäisen kerran elämässäni näin ruusutarhan ja suihkulähteen. Sieltäkö se halu ja toive syntyi, Sigtunan vanhan luostarin sisäpihlalta 57 vuotta sitten? Aivan hätkähdin. Nythän minulla on oma ruusutarha ja suihkulähde!

Silloin 18-vuotiaana lähdin maailmalle. Kielistipendin ja kesätyöpalkan avulla pääsin matkustamaan Ruotsiin ja kielikurssille Sigtuunaan. Kurssi pidettiin pienen ja mielenkiintoisen kaupungin vanhan luostarin tiloissa. Ihmeellistä minulle! Usein tauoilla menin istumaan sisäpihalle ruusujen tuoksuun ja suihkulähteen äärelle kirjoittamaan kotiin kirjeitä. 

Myöhemmin hämmästyin sitä, että löysin tuon saman paikan valokuvana Alangon et kumppaneiden ruusukirjasta aikana, jolloin kiinnostuin ruusuista. Kopioin kirjan kuvan tähän. Juuri tuolla istuin 57 vuotta sitten ja ihastelin sitä kaikkea. Tuohon Sigtuunaan liittyy paljon muutakin, mutta jätetään se sivuun.

Nyt tuntuu uskomattomalta se, että minulla on ruusutarha ja suihkulähde. Kuvilla ei löydy paljoakaan yhtäläisyyksiä. Kuvassa ei näy ruusujani, mutta siinä lähellä se kaikki on. 

Naurattaa, kun ajattelen, että luostarin kaltaista rakennusta minulla ei ole ja muutenkin kaikki on rakennettu luonnonmukaisemmin. Luostarissa nunnat olivat tietyllä lailla "vangittuina" olotilaansa, kuitenkin omasta tahdostaan. Nauratti se huomio, että samalla lailla minäkin olen "vangittuna" tähän olotilaani. Jos en leikkaa nurmea, heinä on metrin korkeudella. Ja jos en hoida ruusujani, ne valloittavat kaiken tilan ja kätkevät sisällensä rakennukset. Siellä jossakin minäkin vankina kuin parahin prinsessa Ruusunen tai peremminkin muori Ruusunen. Sitä kaikkea pitää hoitaa!

Nyt trimmerityö väsytti selkäni, sain pienen tulehduksen. Jospa se menee ohitse ja saan jatkaa tarhani hoitoa. Mutta kuinka kauan jaksan? Täytän 75 vuotta. Rakas ukkonikin jaksoi tehdä töitä 80-vuotiaana. Jospa minäkin tässä vielä. 

Naurattaa sekin, kun olen onnistunut leipomaan hy-viä leipomuksia Kesäkah-vilaani 11 vuoden ajan. Aina ne onnistuivat. Nyt olen pilannut jo kolmet pullanpaistot. Selvä merkki siitä, että on aika lopettaa palvelutyö Ruu-sumuorin Kesäkahvilan kanssa ja muistella noita  mukavia kesiä. 

ELÄMÄLLE KIITOS!

Juhannussunnuntain ruusuesittely 25.6.2023

Tervehdys!

Ruusumuori on ahertanut iloisesti ruusutarhassaan, kärrännyt monta kärryllistä kuivia, pakkasen panemia oksia ja siistinyt pihaa. Olen leiponutkin kaiken varalta. Lupasin pitää pari ruusuesittelyä eli silloin kun spinosissimaruusut eli juhannusruusun sukulaiset ja löytöruusut kukkivat ja toinen heinäkuun lopulla kun rugosaruusut ja niiden sukulaiset kukkivat. Kumpaakin minulla on iso joukko 120 pensasruusun joukossa.

Ensimmäinen esittelypäivä on juhannussunnuntai 25.6.23 klo 13.00. Sitten voikin rauhassa istua puutarhassa kahvekupposen kanssa ja turinoida. Jos on kauhean sateinen päivä, esittelyä siirretään. Toivon ilmoittautumisia 24.6. mennessä, joten osaan varautua tarjoiluun.

Laitan tähän muutamia pian avautuvia ruusuja, kovasti on nuppuja!

 

 

Juhannusmorsian ja Altaica

 

Ristinummi ja Paimio