Voihan ihmettä! Paljasjalkakahvila!

Olen viime viikkoina ollut onnellinen yrittäjä, ruusumuori, puutarhuri ja paljasjalkatyttönen!

Tuntuu, että se mihin olen satsannut, on onnistumassa. Ihmiset osaavat nauttia maaseuturauhasta, kuljeksia, haistella, kuunnella, istua alas ja keskustella ystävien ja sattumalta kohtaamien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Kengätkin usein riisutaan ja annetaan kaiken hengittää syvään. Voisinkin nimetä kahvilani Suomen ensimmäiseksi 'paljasjalkakahvilaksi'! Sydämeni on suorastaan kihertänyt ilosta, kun näkee kuinka kaikki toimii. Minun pieni puutarhakahvilani. Voin jakaa sitä muiden kanssa. Enkä ole vielä kovinkaan väsynyt.

Luontokin on ollut kiltisti kuumuudesta huolimatta. Varjoisia paikkoja löytyy ja tuulikin sopivasti pyörii pihallani. Ja missähän ihmeessä sääsket lymyävät? Tapasin jonkun niistä, kun kävin mesimarjoja katsastamassa. Ei montaa löytynyt. Mustikoita tulee vähän enemmän. Mutta kesä kukkii niin kamalalla kyydillä, että ihmettelen mitä elokuulle jää. Minetteruusukin ehtii loistoonsa juuri ennen sateita. Onneksi kurtturuusuni alkavat kantaa nuppuja. Ja ritarinkannusmeri' lainehtii iloisesti vielä. Sateet eivät ole niitäkään kaataneet.

Uusia yrittäjiä naapurissa!

Esittelen mielelläni kylän luovia voimavaroja kahvilavierailleni. Olen ylpeä kylästäni.

Ystäväni Ailan kanssa teimme tässä yksi päivä pientä kyläkierrosta ja ihailimme pihoja ja paikkoja. Kaikista paikoista ei ihan julkisesti uskalla puhuakaan, mutta nähtävästi kyläläiset viihtyvät hyvin omalla kylällään, sillä he ovat aika omavaraisia kesän kuumuudenkin yllättäessä.

Kävimme tervehtimässä myös kilpailevaakin yritystä tässä ihan muutaman sadan metrin päässä, nimittäin Kastellintien kioskinpitäjä Tuuli Sipilän, 11 vuotta vanha, joka on jo muutaman kesän pitänyt kesäkioskia tien varressa omalta pihaltaan käsin. Siinä istahdettiin ja ihailtiin Tuulin koiria. 

Mielelläni häntä esittelen ja muistuttelen täällä päin pyöräileviä, myös autolla kulkevia, pysähtymään tässä ja juomassa alkujanoon jotakin. Sitten jaksaa jatkaa matkaa Jätinkirkoillekin asti. Tuuli on paljon ahkerampi kuin minä. Hän pitää kioskiansa auki melkein joka päivä.

Tuulin äiti Eija Sipilä on perustanut myös oman toiminimensä Q-tar, taitaa olla itse 'Kuutar' koko luova nainen! Hän on mieltynyt metalliin ja siluettikuviin ja on perustanut yrityksensä näitä esineitä maailmalle kaupiten. Portti jo sävähdytti autoparkissa:

Tervetuloa tähän 'Hedelmällisyyden Ley-linjan' tuntumaan, jossa luova voima jyllää, kuten niin usein olen todennut, olkoon sitten huuhaata tai todellisuutta tuollaiset. Mutta totta on, että koko kylän henki on hyvin virikkeinen ja luova, uusia ideoita sykkivä alue! Maailman kaunein kylä, kuten kyläkirjan nimi kertoo.

Kannattaa pysähtyä tässäkin!

Onnistumisia 2014

Luonto on ollut minulle suvaitsevainen. Vaikka kylmä on ollutkin, niin aurinko on lämmittänyt ja suojaisa paikka. Sadettakin on tullut kohtalaisesti, mutta toki olen juossut kastelukannujen ja sadettajankin kanssa mutisten kulussani, että jumppaahan tämä on. Enpä viitisisi muille lenkkeille lähteä.

Valkoinen myskimalva, mäkimeirami ja taustalla jalopähkimö ja jalokurjenpolvi

Aika on ollut minulle ystävällinen. Olen pystynyt hoitamaan sekä pihaa että kahvilaa mielestäni sopusoinnussa omien voimavarojen ja ajan kanssa. Ystävälliset asiakkaat antavat voimaa ja hyvää oloa.

Oma kunto toimii, kun muistan vaihdella liikkeitä huonon selkäni takia. Ei liikaa puuhommia, ei liikaa konttaamisia, tai trimmerin ja ruohonleikkurin kimpussa eikä liikaa lapiohommia tai perkkaamisia. Olen järkevä.

Ruusut ovat toimineet kanssani kauneudesta toistensa kanssa kilpaillen. Onnenruusu on ollut ruusujen joukossa kuningatar, saihan hän niin hyvin tuenkin 'onnentuvastansa'. Siitä sainkin oivalluksen, kun minulla vielä noita heinäseipäitä ja harmaata lautaa on, mutta sen tuloksen voi nähdä sitten myöhemmin.

Onnenruusu ja vasta 2-vuotias! Pitäneeköhän tehdä kattolaudoituskin.

Valamonruusut  valtoimenaan. Muutkin kertovat ruusun hyvästä kukinnasta.

Keijunruusu, taustalla lasten hiekkalaatikko suojatelttoineen.

Sammalsalonki, jonka 'hienon' sohvan peitin verholla. Jotkut luulevat, että siinä otetaan vihkikuvia.

Veden ääni on aina virkistävää!

Olkkola Kirppisaitan edessä.

Köynnösruusu John Davis odottaa vielä istutustaan. Taustalla lasten mieluinen tiipii.

Kiitos kaikille vierailijoille, jotka olette innostaneet minua ruusujen kasvattamisessa ja piristäneet päivääni! Uskon todella sanontaan, että 'jokaisella vierailijalla voi olla sinulle tärkeä viesti mukanaan'. Usein se tulee tiedostamattomasti ja sen merkityksen huomaa vasta jälkeenpäin, kun viestin kohde löytyy.

Kengät pois, pyydän...

Olen miettinyt erästä hyvin terveellistä seikkaa. 

Nimittäin avojaloin kulkemista. Tällainen vanha maalaispiha, johon ei edes kunnon heinänsiementä ole kylvetty, jota ei ole muokattu, ei lannoitettu eikä myrkytetty, on oivallinen avojaloin kulkemiseen. Itse teen näin niin paljon kuin mahdollista. Sammaloitunut maa on ihanan pehmeää kulkea ja varsinkin aamukasteinen ruohikko tuntuu virkistävältä. Varsinkin nyt, kun valkoapila on vallannut pihamaani, sen tuoksu jo lumoaa. Siinä astellessa sen eteriset öljyt kohoavat jaloista sieraimiin. En leikkaa vielä nurmeani.

Siksipä mielessä on ollut laittaa ihan kyltti 'Ole hyvä ja ota kengät pois, jos haluat hoitaa kuntoasi! 

En ole tohtinut ihan tuota kylttiä laittaa, sillä alkukesä oli kylmä ja hyvin usea on varautunut ötököiden vaaroista. Punkkeja ei täällä ole näkynyt, mutta voihan siellä apilankukassa olla mehiläinen. Itse olen kulkenut useat kesät pihallani avojaloin. Ainoa mikä on pistänyt, on nokkonen. Yleensä kulkupaikoissa pihallani niitä ei ole, mutta jostakin kukkapuskan lomasta voivat hipaista. 

En nyt lähde filosofoimaan enkä tiedottamaan tästä asiasta enempää, mutta uskon itse, että avojaloin kulkeminen antaa energiaa, hoitaa yleiskuntoa ja jalkoja ennen kaikkea. Maadoittuminen on tärkeää terveydelle. Maadoitamme kaikenlaisia välineitä, pattereita, sairassänkyjä, sähköesineitä, joten itsemme maadoittaminenkin voisi olla hyvä. Joka tapauksessa aiheesta on tehty monenlaista tutkimusta ja todettu sen parantavan jopa tulehduksia.

Ruusumuorin sammalsalonki

Yhä hullumpaa tämä luovuus saa aikaan! Eihän se yksi sammalsohva riittänyt, vaan piti alkaa rakentamaan oikein salonkia sen ympärille.

Tämä kaikki siksi, että illat ovat olleet niin ihania työskennellä ulkona, kun ei ole ollut liian kylmä eikä kuuma, eikä niitä viheliäisiä SÄÄSKIÄ. Olenkin kyllä vähän ollut huolissani linnuista. Mistä he ruokansa nappaa nyt?

Kun sammalsohvaa kattelin, näytti se vähän yksinäiseltä pellolla. Mutta odotas vähän... Sitähän lapsena tehtiin sammaleesta ja kivistä asuntoja. Nytkin voisi jotain.

Ensinnäkin salonkiin kuuluvat 'pitsi- tai röyhelöverhot'. Tässä on nuoruuteni ensimmäiset verhot, sittemmin palvelivat ensimmäistä kahvila-aittakesää. Ne alkavat jo hajota, mutta vielä palvelevat hyvin vanhan ikkunakehikon somisteena. Tuulessa mukavasti löyhyävät. 

Sitten sohvalle kuuluu ilman muuta sohvatyyny, jonka päällisen pujottelin pajuista, niin että se sointuu ympärisöön. Jep. Sitä näpläsin aika lailla, kun ei ollut mallia. Meinasin ensin, että haen sammalta päälle, mutta miten olisi pajun pujottelu sujunut! Yritän sammaloittaa sitä muuten. Mitähän tapahtuu, jos sen jätän tuonne metsään joksikin aikaa?

Sohvan vieressä ruukaa olla pöytälamppu. Löysinhän minä sellaisen aitan vintiltä, ruosteisen ja muuten käyttökelvottoman. Lampunkoopan noukin kierrätyskeskuksesta. Se käännettiin nurinpäin, sommiteltiin jalkaan sopivaksi ja vähän trimmattiin pajulla sitä asiaan kuuluvammaksi. Päälle sitten kukka-asetelma soikeroalpistaj ja maahumalasta valoksi ja loisteeksi. Ja hyvin sopi salonkiin!

Salongissa pitää olla tupakkipöytä. Sellainenkin löytyi, varmaan ukkoni ensimmäinen sellainen. Nyt se pääsi kunniapaikalle. Siihen päälle talon ensimmäisen emännän kirjoma juhlapöytäliina (tosin jo monta reikää). Sitten silaus kukkasilla. Ruusulla tietenkin.

Mitäs uupuu vielä? Kertokaa. Itämaisen maton tyyliä saa nyt näytellä tekemäni ruusikivipolku, jota levitin sohvan eteen, ja siinä edessä olevat kukkaset.

Palmu! Siihen kuuluisi tietenkin kaunis palmu.

Ja onhan minulla sellainen, hyvin erityinen. Löysin Särkän taimiluettelosta 'H

erra Pitkäsen', joka on aivan oma lajinsa katajaa, löydetty Raahen saaristosta. Raahen saaristo, jossa paljon olen kulkenut tyttösenä ja nuorempana on minulle muutenkin rakas, varsinkin Preiskari, joten totta ihmeessä tuollainen tarttui mukaani Särkältä.

Uskon, että se hyvinkin edustaa tuossa palmua.

Nyt en keksi enää muuta, mutta jospa lukijat huomaavat jonkin tärkeänkin puuttuvan.

Tuonne ikkunan taakse ehkä istutan tuomipihlajan, joka minulla on pienenä taimena kasvamassa kahvilaikkunani alla, kuten monet muutkin siinä hätävaraistutuksena. Sitähän olisi mukava katsella 'ikkunasta' ja samalla se loisi mukavaa varjoa salonkiin.

Tämä on varmaankin nyt salonkimusiikin paikka, itse Vivaldin 'Kesä'.

Nautitaan tästä kesästä! 

Ruusumuorin kahvila täysin hukassa - suorastaan mehtäsä!

Olen kuunnellut useiden vieraiden ihmeellisistä haeskeluista ja täysin 'mehtään ajoista' ennen kuin ovat löytäneet Ruusumuorin Kesäkahvilan. 

Olen yrittänyt omassa blogissani kertoa aika hyvin, miten tänne löytää. Mutta... kun se navigointi on niin yleistä ja avuliasta. Kun asettaa osoitteeksi Ruusumuorin kesäkahvila, ainakin google-kartta osoittaa Kalliontien kautta vanhalle metsätielle ja sinne keskelle metsää! Kun kuitenkin osoitteena talo löytyy oikealta paikalta Jätinkirkon vierestä. GOOGLE  EKSYTTÄÄ IHMISIÄ! Fonectalta löytyy oikea paikka.

Eräs autoilija oli porhaltanut sellaista metsätietä tänne, etten minä itse sille tielle lähtisi, välillä henkeä pidätellyt heinikossa ja raiteissa, mutta ihmeesti löysi ulos ja suoraan Linnalantielle. Joku toinen oli ajellut edestakaisin Kalliontietä ja oli aivan hukassa, kun sattumalta oli kierreltyään  löytänyt kesäkahvila- ja Jätinkirkkokyltin.

Ilmoitin kyllä virheellisestä paikasta.

Esittelysivullani yritän kertoa tänne tulosta. Siis...8-tiellä on kyltti Jätinkirkko, sekä siitä kääntyvälle 88-tiellä Vihanti-Pulkkila (noin 10 km). Kastellintielle kääntyessä pitää ajaa niin pitkästi kuin tulee toinen Jätinkirkko-kyltti (noin 4,5 km). Ei saa kääntyä muille teille! Eikö yleisesti ole sääntönä, että ajetaan niin kauan suoraan, kunnes taas ohjataan. Linnalantiellä (noin 800 m) on sitten kuitenkin esillä vanhat kyltit (Linnanrauniot ja Kastellin Linnanraunio), jotka toivonkin siinä pysyvän historiallisina arvoina. Alla löytyy myös Ruusumuorin kesäkahvila-kyltti. 70 metrin päässä vihreä talo, punaiset ulkorakennukset. Suomen lippu liehuu aitan seinällä. Oulusta tulijoille voi olla hankalampikin matka Jokelankylän kautta, mutta taas: -Ei saa kääntyä minnekään ennen kuin tulee kyltti!

Navigaattorikin toimii, kun siihen laittaa tieosoitteen Linnalantie 74, Raahe.

Surettaa nuo harhailijat ja vielä enemmän he, jotka kääntyvät takaisin, kun eivät löydä perille.

Toivon, että löydätte Ruusumuorin!