maanantai 7. heinäkuuta 2014

Ruusumuorin sammalsalonki

Yhä hullumpaa tämä luovuus saa aikaan! Eihän se yksi sammalsohva riittänyt, vaan piti alkaa rakentamaan oikein salonkia sen ympärille.

Tämä kaikki siksi, että illat ovat olleet niin ihania työskennellä ulkona, kun ei ole ollut liian kylmä eikä kuuma, eikä niitä viheliäisiä SÄÄSKIÄ. Olenkin kyllä vähän ollut huolissani linnuista. Mistä he ruokansa nappaa nyt?

Kun sammalsohvaa kattelin, näytti se vähän yksinäiseltä pellolla. Mutta odotas vähän... Sitähän lapsena tehtiin sammaleesta ja kivistä asuntoja. Nytkin voisi jotain.


Ensinnäkin salonkiin kuuluvat 'pitsi- tai röyhelöverhot'. Tässä on nuoruuteni ensimmäiset verhot, sittemmin palvelivat ensimmäistä kahvila-aittakesää. Ne alkavat jo hajota, mutta vielä palvelevat hyvin vanhan ikkunakehikon somisteena. Tuulessa mukavasti löyhyävät. 

Sitten sohvalle kuuluu ilman muuta sohvatyyny, jonka päällisen pujottelin pajuista, niin että se sointuu ympärisöön. Jep. Sitä näpläsin aika lailla, kun ei ollut mallia. Meinasin ensin, että haen sammalta päälle, mutta miten olisi pajun pujottelu sujunut! Yritän sammaloittaa sitä muuten. Mitähän tapahtuu, jos sen jätän tuonne metsään joksikin aikaa?



Sohvan vieressä ruukaa olla pöytälamppu. Löysinhän minä sellaisen aitan vintiltä, ruosteisen ja muuten käyttökelvottoman. Lampunkoopan noukin kierrätyskeskuksesta. Se käännettiin nurinpäin, sommiteltiin jalkaan sopivaksi ja vähän trimmattiin pajulla sitä asiaan kuuluvammaksi. Päälle sitten kukka-asetelma soikeroalpistaj ja maahumalasta valoksi ja loisteeksi. Ja hyvin sopi salonkiin!

Salongissa pitää olla tupakkipöytä. Sellainenkin löytyi, varmaan ukkoni ensimmäinen sellainen. Nyt se pääsi kunniapaikalle. Siihen päälle talon ensimmäisen emännän kirjoma juhlapöytäliina (tosin jo monta reikää). Sitten silaus kukkasilla. Ruusulla tietenkin.

Mitäs uupuu vielä? Kertokaa. Itämaisen maton tyyliä saa nyt näytellä tekemäni ruusikivipolku, jota levitin sohvan eteen, ja siinä edessä olevat kukkaset.

Palmu! Siihen kuuluisi tietenkin kaunis palmu.

Ja onhan minulla sellainen, hyvin erityinen. Löysin Särkän taimiluettelosta 'H
erra Pitkäsen', joka on aivan oma lajinsa katajaa, löydetty Raahen saaristosta. Raahen saaristo, jossa paljon olen kulkenut tyttösenä ja nuorempana on minulle muutenkin rakas, varsinkin Preiskari, joten totta ihmeessä tuollainen tarttui mukaani Särkältä.

Uskon, että se hyvinkin edustaa tuossa palmua.

Nyt en keksi enää muuta, mutta jospa lukijat huomaavat jonkin tärkeänkin puuttuvan.

Tuonne ikkunan taakse ehkä istutan tuomipihlajan, joka minulla on pienenä taimena kasvamassa kahvilaikkunani alla, kuten monet muutkin siinä hätävaraistutuksena. Sitähän olisi mukava katsella 'ikkunasta' ja samalla se loisi mukavaa varjoa salonkiin.

Tämä on varmaankin nyt salonkimusiikin paikka, itse Vivaldin 'Kesä'.

Nautitaan tästä kesästä! 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen mielelläni kommentteja, kiitos!