Hyvästit Ruusumuorin Kesäkahvilalle!

Kesällä 2024 otin vastaan viimeiset puutarhavieraat. Heitä ei paljoa ollut, yksi linja-autollinen ja joitakin satunnaisia pikkuryhmiä, jotka soittivat ja kysyivät, jos saavat tulla katsomaan ruusujani. Yhden avoimen päivän pidin ihan ruusujen katseluun, mutta ilmoitin siitä vain facebookissa.

Ystäviä ja sukulaisia vieraili pihassani ja kahvilatiloissakin vanhoja muistelemassa. Puutarhapöytiä,  termoksia ja kahvilaesineitä olen jakanut heille. Syksyllä 2024 kahvilatila muuttui jälleen varastotiloiksi. Poikani muutti taloon pitämään isannuutta, tekemään pieniä remontteja ja Ruusa-kissaa hoitamaan. Itse löysin mukavan asunnon Raahen kaupungin keskustasta kerrostalosta. Nyt elän sykkivän pikkukaupungin antia sen rantapuistoineen ja kulttuurielämyksineen. Tosin käyn silloin tällöin hoitamassa vielä ruusujani ja pihamaata. Niin kauan kuin kuntoa riittää.

Näin muuttuu maailma pienissäkin ympyröissä.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka kahvila- ja ruusuelämyksiä ovat yhdessä kanssani kokeneet!

Se kiitosta saanut ruusupullan ohje!

Kun niin monet vieraani Ruusumuorin Kesäkahvilassa ovat kiitelleet ruusupulliani, laitan tähän ohjeet kuinka ne olen tehnyt. Tein niitä omanlaisella tyylilläni.

Ensinnäkin kun aamulla tokkurassa nousen, tarvitsen kunnon aamupalan. Mutta ensin laitan pullataikinani juurtumaan. Eli käytän yhteen annokseen puoli litraa lämmitettyä Vanhan Ajan punaista maitoa (siitä eivät ole kärsineet laktoosihäiriöisetkään, koska tuo maito on homogenisoimatonta, eli kerma nousee päälle), yhden kananmunan, kaksi desilitraa sokeria, yksi teelusikka suolaa, kaksi kuivahiivapussia ja ruokalusikallinen kardemummaa (mieluummin tuoretta itse rouhittua) ... sekoitan nämä ja lisään pannukakkumaisen verran vispaamalla jauhoja. Sitten pyyhe päälle ja lämpöpumpun alle ässehtimään. Kesällä siihen riittää ikkunasta tuleva auringon lämpö.

Sitten nautin ihan rauhassa aamuteeni ja ruokailen puolisen tuntia.

Sillä aikaa taikina on herännyt eloon ja poreilee mukavasti, myöskin jauhot ovat siinä muhineet. Nyt lisään sopivasti jauhoja, käsituntumalla, ei liikaa jauhoja, mutta niin että sitä on helppo leipoa. Käytän sähkövatkainta, koska käteni muuten väsyy. Siihen sekoitan 200 gr sulatetun voin. Se ei saa olla liian kuumaa, joten usein se on sulannut jo samalla levyllä, jossa olen lämmittänyt maidonkin. Sitten pyyhe päälle ja taikina nousemaan. Siihen ei menekään nyt kovin kauaa, kun alkujuuri on tehty. Mutta ehdin käydä ulkona laittamassa kahvilan kuntoon pöytineen ja tarjoiluineen. 

Jaan taikinan kahteen osaan ja kaulin osasta levyn, johon sivelen sulatettua voita, sokeria ja kanelia. Nostan toisen laidan toisen päälle eli levy kaksinkertaiseksi. Yhdelle pellille sopii hyvin 9 isompaa tai 12 pienempää pullaa, joten leikkaan veitsellä siivut sen mukaan. Siivuja pyöräytän kädessäni spiraaliksi, tuttua hommaa varmaan.

Niiden ei tarvitse kauaa nousta. Sivelen pullat kananmunalla ja laitan raesokeria päälle. Nuo spiraalit eivät näytä ruusuilta, ennen kuin leikkaan niihin terälehdet. Eli saksilla paksuimmista kohdista leikkaan loven. Tämä tekee sen, että pulla laajenee ja sitä rapeaa pintaa tulee enemmän. Ja 200 astetta uuniin, noin 10 minuuttia.

Kun on nopsa, ehtii siinä keittää kahvia valmiiksi ja järjestellä puutarhapöytiä ja kahvilaa. Minulla ei ole 12 vuoden aikana palanut kuin yksi pellillinen. Ja kerran poika minua auttaessani rojahti istumaan tuolille, jossa oli valmiina yksi pelti pullineen odottamassa uuniin panemista.  - Mutta ainahan minä olen tällä tuolilla istunut, tokaisi poika silmät suurina. Niin. Mutta kun juuri sinä aamuna paistoin niitä pullia vähän enemmän ja tilaksi piti ottaa tuolitkin. Naurattihan minua ja naurattaa vieläkin.

Mutta tykkäsin tarjota varsinkin sunnuntaisin (kiireisinä arkipäivinäkin) tuoretta tuoksuvaa ruusupullaa. Ei ne vanhana ole hyviä! Munkitkin tarjoillaan vastaleivottuina. Muut leipomukset, kuten kakut ja piiraat voi tehdä edellisenäkin iltana. Vaikka Vanhan ajan maito ja voi eivät ole niin laktoosipitoisia, niin toki piti olla laktoositon ja gluteenitonkin tarjolla. Huomasin usein ryhmillä varsinkin, että se laktoositon jäi syömättä ja pullakori oli tyhjentynyt. Laktoositon oli usein minulla kääretorttua laktoosittomalla kermalla ja hillolla koristettuna. En kuitenkaan ole saanut valituksia. 

Oikeastaan Ruusa-kissani opetti minutkin tuohon punaiseen Vanhan ajan maitoon. Hän eli lapsuutensa navetassa saaden vastalypsettyä maitoa. Siitä seurasi se, että turvauduin tuohon Vanhan ajan maitoon, koska edelleenkin Ruusa pyytää sen lämmitettynä. Mutta jos se juo sinistä maitoa, se on ruikulilla!

 

 

Ps. Hygenia pitää olla hyvä! Sellaisenkin passin omistin. Ja yrityskurssinkin kävin. Perustin tosin kahvilan aikana, jolloin helpotettiin kahviloiden pitoa. Jos kahvila sijaitsi kotitiloissa, oli se hyvä vakuuttaa. Terveystarkastajat eivät siihen puuttuneet. Onneksi ei minulla koskaan sattunut mitään terveydellisiä ongelmia, ei koronankaan aikana eikä muutakaan vahinkoa. Ehkä minulla oli hyvä tuuri.

Vuosi 2023 muistoissa ja kiitoksissa

Tässä Ruusumuorin Kesäkahvilatarina tulee päätökseen kauniine muistoine. Nähtävästi näitä sivuja ovat seuranneet monet sellaiset, jotka suunnittelevat kesäkahvilatoimintaa ja saavat tästä vinkkiä. Ei kaiken tässä elämässä tarvitse aina tuottaa rahaa, tavaraa, valtaa tai kunniaa. Henkinen arvo jää usein piiloon ja taka-alalle. Ruusumuorin kahvilassa se näkynee ja tuntuu. Se on tuonut arvoa ihmisen elämään, jossa on esillä toveruus, yhteishenki, yhteistyö, avunanto, kulttuuri, hyvä ilmapiiri, terveys, luonto, aistimukset, henkinen nautinto, ystävyys....ja voisiko sitä summata sanalla rakkaus elämään.

Kuitenkin, aloitin kahvilatoimintani eläkkeelle päästyäni, joten kahvilan tarkoitus ei ollutkaan ylläpitää talouttani, vaan antaa seuraa ja sisältöä eläkepäiville. On aivan eri asia, jos tällaisella toiminnalla pitäisi tuottaa rahaa elämiseen. Silloin kahvilasijainnin on oltava valtateiden lähettyvillä, ei metsässä, ja siihen tarvitaan jo suurempi alkupääoma. Minä aloitin ihan tyhjästä ilman mitään rahallista tukea. Tukea tuli toisenlaista, kuten edellä luettelenkin.

Lopettelin kahvilatoimintaani tilaustöinä. Harvakseen niitä tuli, mutta kyselyä tuli vielä tällekin vuodelle 2024. Kun siivoan kahvilatilat kuntoon tulevalle kesällekin, niin miksipä en ottaisi vastaan heitä, jotka ovat kiinnostuneet puutarhastani. Mutta haluan antaa tilaa enemmän nyt perheelleni ja ystävlleni. Ja itselleni.

Otin osaa vuoden 2023 Avoimiin Puutarhapäiviin, jolloin avukseni tuli valokuva- ja kuvataiteilija Pirjo Nykänen tuoden myös töitään pihapiiriin kauniisti esille pitkin aitan ja navetan seiniä. Merenhelmet, itämainen tanssiryhmä tansseineen ja runonlausujat runoineen viihdyttivät sitä runsasta yleisömäärää, jotka kävivät ruusutarhaani ihailemassa. Naapurin Paulakin toi kirppistavaroitaan esille ja hoiti samalla pihan kirppistäkin. Päivä oli kaunis ja antoisa! Kiitos 100-päiselle vierailjakunnalle ja auttaville ystävilleni!!

Nyt hyvästelen lukijanikin kuin myös kahvilani maailmankin. Ruusumuorista on otettu eräs upea      kuva ja se on tuo kun kävelen hakemaan postia kotini metsätiellä. Kuvan otti tunnettu raahelainen toimittaja ja teatteriohjaaja Sari Jaatinen. Sillä kuvalla poistun Ruusumuorin roolistani tämän blogin puitteissa. Niin hyvästelevät myös pihani kaikki karhut ja muut tekeleet, Ruusa-kissa, keijut ja vartijatonttu ynnä muut olennot. Ja nuo ruusut ennenkaikkea!

 

 

 

 

 

Tällä sohvalla on istuttu kovasti, edessä rugosaruusujen runsaus ja tuoksu!

Ruusumuori ja Pirjo Nykänen sekä ihana Malena kävimme virkistäytymässä Kreikassa

Pargan suloisessa kaupungissa! Heippa!

 

Vuosi 2022 muistoissa ja kiitoksissa

Kun alunperin suunnittelin, että pitäisin kesäkahvilaa 7 vuotta. Ajattelin, että siinä työssä olisin tervehtynyt surustani Einon menettämisestä, tyhjästä olotilastani ja merkityksettömyydestä. Näin toimin. Ruusutarhasta tuli kunnianosoitus mieheni rakkaudesta ruusuja ja kauneutta kohtaan ja tätä paikkaa kuin myös ihmisiä kohtaan. Hän aikoinaan rakensi kaiken tämän pihan rakennuksineen ja henkisen ilmapiirin, jossa minun on ollut hyvä olla ja toimia.

Se aika lipsahti 11-12 vuoteen. Olen työtäni kuitenkin helpottanut lyhentämällä kahvila-aikaa. Enkä kadu tätä rooliani, niin mukavia ihmisiä olen kohdannut. Heidän ansiostaan olen jaksanut tointani hoitaa. Uskon, että jokin paikka pienellä kahvila-aitallanikin, talon vanhalla vilja-aitalla, on ollut tässä maailmassa. 

Vuosi 2022 oli merkittävä monella tavalla. Kahvilani täytti 10 vuotta. Ystäväni Merenhelmet ry, johon itsekin kuulun, täytti yhdistyksenä 20 vuotta. Siitä johtuen Mauri Laakkonen keksi osoittaa seuraavan runokirjansa Merenhelmiä tanssijoita kunnioittaen. Kirja syntyi siten, että yhdistyksen jäsenet valitsivat Maurin laajasta kokoelmasta mielirunonsa. Niitä yhdistyksen jäsenet lausuivatkin juhlapäivänä Ruusumuorin Kesäkahvilassa.

Maurin matkassa oli myös pari muutakin taiteilijaa; Tuomo Oikarinen ja Markku Heino. Tuomo oli Maurin kanssa Alavieskassa pystyttänyt taidenäyttelyn "Kaks pappaa" ja Markku tunnelmoi siellä runoillaan. Tällä reissulla he kävivät kahvilani synttäriäkin juhlistamassa. Markku oli luovana kokkina keittiön puolella. Miehet valmistivat kaikille esiintyjille juhla-aterian! 

Tässä kuvia: 

Mauri istutettiin tuolille ja hänelle merenhelmet kävivät lausumassa hänen omia runojaan

Oman kylän ystävien "Arkkiystävät" kanssa kerran avattiin kahvila 10 vuotta sitten. Joten kutsuin heidät kanssani myös sulkemaan kahvilani syksyinenä iltana. Kiitos rakkaat ystävät!

 

Vuosi 2021 muistoissa ja kiitoksissa

Vuosi 2021 oli täydellinen ruusukesä. Voisin sanoa jo, että todella olin tehnyt ruusutarhan!

Suurin saavutukseni oli iso värikäs teos RUUSUTARHANI TARINOITA, jossa päivitin kaksi pientä Ruusutarhan tarinoita osa 1 ja 2, liittäen ne yhteen ja lisäten kaikki muutkin ruusut siihen. Ystäväni Mauri Laakkonen taittoi sen ja julkaisin sen omakustanteisesti Bod.fi:ssä. Kirja on mennyt hyvin kaupaksi, vaikka oli arvokas hinnaltaan johtuen värikuvistani. Se kirja on myös oman puutarhani historia, ruusujen historia ja Linnapellon tilan ja paikkakunnankin historiaa.

Muutenkin se kesä suosi ruusujen ja perennoiden kukkimista. Tosin itse Ruusumuorin Kesäkahvilaa en pitänyt enää niin pitkään auki kuin muina kesinä. Ilmassa oli lopettamisen viestiä.

Vasemmalla 'Flammentanz' ja yllä 'Ilo'

Alla 'Martta' ja 'Nils' (tällä uusi nimi)

Asiakkaita kävi, keittelin pannukahvia, leivoin ruusupullia ja Ruusa-kissa viihdytti asiakkaita.Ja ruusulajikkeitakin tuli lisää. Hannuksen Anneli lahjoitti minulle 'Siikajoki'-ruusun.

Nuorempi poikani innostui rakentamaan vanhoista ikkunalaseista minulle tomaattimökin! Kyllä olin onnellinen siitä, sillä olin odottanut sitä jo muutamia vuosia. Mikä ilo oli saada omia tomaatteja ja kurkkuja! Ja se oli kiva paikka koulia taimia. Ja mikä parasta! Luovuin vanhoista paikatuista ja leikatuista saappaistani ja ostin uudet. Tietenkin vaaleanpunaiset!

  Kiitos auringolle, ihmisille ja itse elämälle!

Vuosi 2020 muistoissa ja kiitoksissa

Ahkeroin jälleen kahvilani ja ruusutarhani kanssa. Pojan kanssa kannettiin vanha sivustavedettävä sänky karjakeittiöstä pihalle. Putsasin ja rappasin sitä, mutta en maalannut. Sallin ajan värin ja patinan kantavan vanhoja muistojaan. Kuinkahan moni on siinä nukkunut? Hyvin se sopi kahvilahuoneeseeni. Pesin kahvilan matot kauniina alkukesän päivinä, jolloin ne kuivuivat hyvin. Vanhoja perennapenkkejä raivatessa hajoitin turppaita taimi-istutuksiksi ja myytäviksi. Kesän aikana ne kummasti katosivat. Uusi ruusuporttikin tehtiin naapurin Paulan kanssa vanhoista patjanpohjista ja heinäseipäistä. Polulla pääsi nyt mukavammin läpi kulkemaan. 

Näin aloitin taas kahvilatoimintani. Ja siitä tulikin ikimuistoinen. Ruusutarhani ja pieni kahvila-toimintani oli huomattu. Viherpiha-lehti oli tehnyt pihastani ja itse Ruusumuorista mukavan jutun lehteen. Minua kysyttiin jopa kansikuvatytöksi, oli kuulemma niin hyvän kuvan valokuvaaja ottanut. Mikäpä siinä, Onni-ruusu taustalla komeili mukavasti kuvassa. 

Suuri ja upea kunnianosoitus oli se, kun minut valittiin vuoden 2020 Raahen Fiaksi. Kummallinen juhla se olikin, sillä juhlissa ei ollut yhtään yleisöä koronan vuoksi, mutta se filmattiin nettiin ja muistaakseni sitä voitiin katsoa Amerikoissa saakka. Outoa se kuitenkin oli, lausua kiitospuhe tyhjälle salille. Mutta tulipahan tuollainenkin koettua. Siinä yhteydessä oli sitten lehtihaastattelua ja onnitteluja. Merenhelmet-ystäväni tulivat joukolla onnittelemaan. Ja pari kuoharipulloakin tyhjennettiin. Olihan se pientä hulinaa!

Muutenkin se oli mielenkiintoinen kesä. Vaikka korona piti tyhjinä monia ravintoloita, kahviloita ja tilaisuuksia peruttiin, niin puutarhassani mahtui istumaan ja vapaasti hengittelemään. En kuullut, että kukaan olisi saanut tartuntaa tästä, en itse ainakaan. Jotkut ajoivat etelästä Norjaan saakka retkeilemään, jossa raja ei ollut suljettu ja pysähtyivät matkan varrella kahvilassani. Joten työtä riitti! Pihalla viihdyttivät hanuristitytöt yleisöä ja jälleen tanssittiin itämaisittain! Syksymmällä kävi Anja-ystäväkin minua tervehtimässä ja ruusuja katsasamassa Tiina-tyttärensä kanssa.

Olen onnellinen, tyytyväinen ja koko sydämestäni kiitollinen!

Joulukalenteri, runot ja erityiset joulukortit nyt esille!

En voi jättää runojen maailmaa. Näin kylmänä ja pimeänä aikana on mukava matkustaa ympäri maailman runojen avulla. Jatkan edellisvuosien runoteemaa joulukalenterissani. Nyt on vuorossa itäiset maat Kiinaa ja Japania myöten sitä mukaan kun löydän heidän runojaan. Aika paljon niitä löytyy.

Mukaan laitan joulutervehdykseksi joulukorttien kuvia. Valitsin mukaan keräämiäni kortteja, jotka kuvaavat Jeesus-lapsen syntymää. Olen huomannut viime vuosina kaupoissa kulkiessani, että enää ei näy niin paljon kortteja tästä aiheesta. Ennen oli enemmän. Minua on kiehtonut tuo tarina ja yleensä 'äiti ja lapsi' -aihe. He ovat tässä maailmassa tärkeimpiä olentoja eläimiä myöten. Joten joulukalenterini blogisivuilla niitä näkyy. Laitan niistä tiedon facebookiin, joten on helppo seurata. Tervetuloa runojen ihmeelliseen maailmaan!

Olen poiminut kirppareilta myös gobelliineja ja erityisesti tästä löydöstä olin iloinen. Siinäkin aiheena äiti ja lapsi. Ja mukana kuvassa on jopa ruusu! HUOM! RUNOKALENTERI TOISESSA BLOGISSA: 

https://ruusutarha.blogspot.com