keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Voihan ihmettä! Paljasjalkakahvila!

Olen viime viikkoina ollut onnellinen yrittäjä, ruusumuori, puutarhuri ja paljasjalkatyttönen!

Tuntuu, että se mihin olen satsannut, on onnistumassa. Ihmiset osaavat nauttia maaseuturauhasta, kuljeksia, haistella, kuunnella, istua alas ja keskustella ystävien ja sattumalta kohtaamien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Kengätkin usein riisutaan ja annetaan kaiken hengittää syvään. Voisinkin nimetä kahvilani Suomen ensimmäiseksi 'paljasjalkakahvilaksi'! Sydämeni on suorastaan kihertänyt ilosta, kun näkee kuinka kaikki toimii. Minun pieni puutarhakahvilani. Voin jakaa sitä muiden kanssa. Enkä ole vielä kovinkaan väsynyt.

Luontokin on ollut kiltisti kuumuudesta huolimatta. Varjoisia paikkoja löytyy ja tuulikin sopivasti pyörii pihallani. Ja missähän ihmeessä sääsket lymyävät? Tapasin jonkun niistä, kun kävin mesimarjoja katsastamassa. Ei montaa löytynyt. Mustikoita tulee vähän enemmän. Mutta kesä kukkii niin kamalalla kyydillä, että ihmettelen mitä elokuulle jää. Minetteruusukin ehtii loistoonsa juuri ennen sateita. Onneksi kurtturuusuni alkavat kantaa nuppuja. Ja ritarinkannusmeri' lainehtii iloisesti vielä. Sateet eivät ole niitäkään kaataneet.










1 kommentti:

  1. eikö ole ihana jakaa iloa ihmisille ja luonnonrauhaa yhdessä luonnon kanssa! KIITOS LEILA

    VastaaPoista

Luen mielelläni kommentteja, kiitos!