Ruusumuorin kahvilakissat Ruusa ja Majuri

Kesäkahvilanpito on  puolessa välissä sen kesää.

Vierailijoita on tullut ja mennyt, väliin vilkkaammasti, väliin hiljaisemmasti. Mutta tyhjänä ei aitan ole tarvinnut vielä päivääkään olla. Puutarhaistuskelu on jäänyt vähemmälle, kun tuo sää on ollut sateista ja pilvistä enimmäkseen. Se harmittaa, sillä tilaa ja pöytiä siellä olisi.

Tiedättekös, ketkä ovat olleet ahkerimpia kahvilassa vierailijoita?

Pikkukissani Ruusa ja Majuri. 

Ihan pienestä he oppivat seuraamaan askeleitani tuossa talon ja aitan välillä. Ensimmäinen suuri 'missä Ruusa-huonenaiheeni' olikin, kun en eräänä päivänä löytänyt sitä mistään. Koko talon etsin, huhuilin pihalla ja jo todella huolestuin. Kunnes poikkesin kahvilaani, ja siellähän hän nukkui kaapin alla nurkassa sikeästi päiväuniaan. Sittemmin he löysivät molemmat sieltä hyvän nukkumapaikan. Laitoinkin sinne huovan ihan heitä varten. 

Kahvilakori on mukava paikka.

Kun kissat kasvoivat ja juoksivat jo vapaana pitkin pihaa, he ilmestyivät kahvilaan heti kun kuulivat sieltä ääniä. Ja varsinkin lasten äänet ilahduttivat heitä. He oppivat pian, että lapset leikkivät heidän kanssaan. Niinpä tömisi usein pihantanner pienistä ja vähän pienemmistä jaloista, kun lapset vetivät perässään vanhaa aamutakkini vyötä. Se oli iloista touhua! Jotkut vieraat tulivatkin ihan kissoja tervehtimään.

Huomasin, että Majuri väsyi aika pian ja vetäytyi johonkin turvalliseen paikkaan levolle, mutta Ruusa jaksoi pitää seuraa ja näyttää kaikki temppunsa puusta kiipeilyyn asti vieraille. Kun aitassa hiljeni, löysinkin usein Roosan pitkin pituuttaan aitan penkiltä nukkumasta. Silloin sitä ei häirinnyt edes vieraiden silittely. Uni oli makeaa.

Kuinka ylpeä olenkaan kissoistani. He ovat luottavaisia, ystävällisiä ja seurallisia. Oikeita kunnon KAHVILAKISSOJA!