Viinapolku

Viinapolku on ikivanha oikopolku kahden suuren ylipääläisen talon Kastellin ja Tuohinnon välillä. Teitäkin kulki, mutta jalkasten oli mukava oikaista metsän halki. Sitäkin kautta tuli noin kahden kilometrin matka. Maastokartassa vieläkin mainitaan nimi Viinapolunristeys, mutta muuten viime vuosina polku on hakkuiden ja soistumisen kautta väliin umpeutunut. Risteyksestä kulki polku silloin myös Liekokankaalle (jossa on pienemmät jätinkirkot), mutta kulku sinnekin on nyt vaikeutunut. 

Kastellin sisarukset innostuivat pari vuotta sitten etsimään polkua esiin. Nyt se onkin tallattu hyvään kuntoon Kastellista Linnanraunioille, josta se jatkuu metsätietä puolen kilometrin verran Paskarämettä kohden ja kääntyy Linnaraunioiden takaa polkuna oikealle. Sitä pyritään nyt merkitsemään paremminkin. 

Viinapolku-nimitys juontuu kahden eläkeläisvaarin ystävyydestä ja paloviinan viihteestä. Nämä silloin nk. syytinkiläiset kävivät toistensa luona vanhoja muistelemassa ja vähän kohottamassa 

astiaa niille. Myöhemmin, kun viinanpolttoa kiristettiin, vain Kastellin talo sai luvan viinanpolttoon. Polku muuttui entistä tärkeämmäksi. Ja jos jalkaa joskus painoi matka, niin Viinapolunristeyksessä oli sopiva suuri kivi, jonka halkeamaan välillä piilotettiinkin viinalakkaria.

Polkuun liittyy romantiikkaakin, sillä kyllähän polkua toki muutkin käyttivät. Siellä polulla kohtasivat usein myös nuorikot, Tuohinnon Anna ja Kastellin Johan (Aarne Kastellin isovanhemmat), jotka sitten avioituivat ja suku kasvoi. Muitakin tarinoita liittyy viinapolkuun. Jopa itse Linnan jättikin on sitä astellut ja pelotellut siinä kulkijoita.

Sitten kun on ajeltu pyörillä ja autoilla, tuollaiset kinttupolut ovat jääneet tallaamatta ja usein myös unohtuneet ja maastosta hävinneet. Se on suuri vahinko, sillä niihin liittyy usein paljonkin paikkakunnan historiaa, kuten tässäkin näemme. Viinapolun toisessa päässä lähellä Vanhaa Kastellia on suuri lähde, jota on puhdistettu.

 

Lähteet usein tunnistaa ruosteisesta ympäristöstään, jolloin kivennäisvedet ruskettavat uomaa ja kasvillisuutta ympärillään. Latvaojan varressa ja siihen laskeutuvina on runsaasti tällaisia kivennäisrikkaita lähteitä, jotka osin puhdistavat ojaa. Näin ehkä on säilynyt myös ojan oma taimenkanta. Sillä usein luonnonojien veden  saastumisuhkana on suo- ja metsäojitukset sekä lannoitteet.

Tässä lähteessä kesäkuumina päivinä jäähdytettiin maitotonkat odottamaan meijeriin hakua.

Siis ei ihan niin romanttista, kuin tässä laulussa 'Lähteellä'.